Ensimmäinen lomaviikko kesälomista käytetty. Tässä välissä tosin on pakko käydä töissä kääntymässä ja lisää lomailua on luvassa vasta loppukesästä. Kuinka mahtava fiilis oli, kun Janne totesi agilityn SM-kisoissa lauantaina, että hienoa, kun ei tarvitse mennä töihin maanantaina. No niinpä! Itse olin siinä rytäkässä jo täysin unohtanut alkavan loman. Joka tuli kyllä tarpeeseen. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, eipä sitä muuta tarvitsekaan hyvän loman antimiksi.
Alkuviikosta kasattiin kimpsut ja kampsut ja siirryttiin koirien kanssa Kainuuseen. Luvassa oli pieni laiturin rakennus-projekti, jota oltiin jo hetki valmisteltu. Lopulta suunnitelmat muuttuivat vaan tehdessä ja muuttuvat edelleenkin sitä mukaa, kun hanke etenee, joten saa nähdä, mitä tästä vielä tulee.
Koirat ottivat viikon myös loman kannalta. Pitihän sitä treenatakin, mutta jotenkin päivät menivät nopeasti ja treenaaminen tuntui epäolennaiselta. Homma kannatti muistaa vasta tänä aamuna, kun loman loppu oli käsillä ja viimeiset mahdollisuudet treeniin oli. Seuraavan kuukauden Kilju punkkaa Piikan kaverina, joten saa nähdä, miten treenaaminen meidän laiskamatojen kanssa unohtuukaan. Kokeitahan kyllä on suunnitelmissa treenitauon päätteeksi. Ainakin menneen viikon vaikutukset näkyvät piskeissä ihanana rentoutena. Kyllä ne vaan parhaimmillaan ovat silloin, kun päivät pitkät vietetään kimpassa ja ollaan vain.
Säät suosivat koko loman, mutta vasta juhannusaattona jaksoin kaivaa kamerankin mukaan menoon. Hieman siinä laiturin valmistumisestakin piti nauttia tyynessä illassa, kun kokot savuttivat Oulujärven rannoilla ja puheensorina täytti laiturit ja rannat. Meille aina lapsena sanottiin, että pitäkää uidessanne pienempää ääntä, kun koko kylä kuulee teidän juttunne. Eihän me uskottu, mutta tottahan se on.
Kilju, Piika, lupiinit ja kokko
Omakin kokko saatiin tuleen.
Janne naureskeli, että yhdellä tikulla sytytetty. Sen ainoan kerran. Olisi ollut hyvä kutsua palokunta hätiin, jos olisi tuosta levinnyt läheisiin puihin. Ei se ikinä ole nimittäin yhdellä tikulla syttynyt…
No, ei se siitä mihinkään levinnyt. Roskat saivat kyllä kyytiä.
Piika totesi, että hulluja, kun taas polttavat kasaa, ja päätti pitää turvaetäisyyden touhuun.
Välissä oli hyvä vähän ihmetellä juhannusyössä loistaneita kukkia ja pörriäisiä.
Kilju ihmetteli pientä mustavalkoista Tarmo-kissaa.
Janne rakensi uuden laiturin.
Oli siinäkin tytöillä ihmettelemistä.
Saivat hyvän paikan tähystää naapuriin.
Ja vain ottaa rennosti. Piika tuossa laiturilla tykkäsi makoilla loppuajan.
Kun Kilju seisoskeli ja kahlaili järvessä kolme päivää (ja pisti yhden halon sytykkeiksi).
Kerro kerro kuvastin…
Typsyt ovat edelleen ainoat, jotka ovat talviturkin heittäneitä.
Juhannusilta, Oulujärvi sekä Piika
Lomafiilis.
Mikäs lomaillessa, kun ruokapalvelu pelaa.
Gluteenittomia muurinpohjalettuja. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa.
Keskiyön aurinko ja hiipuva kokko.
Rantasauna ilta-auringossa.
Typsyt.
Jannen kanssa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Pipipäät 