Kilju Koon treenejä ja Mesupusu

A-8664

Mersu, Piika ja Kilju

 

Mihin tämä aika oikein katoaa? No, nyt olisi ainakin Kangasniemen KR:n bordercolliekehän kuvat netissä. Ne löydät TÄMÄN LINKIN TAKAA.

Viikonloppu hurahti treeneissä ja kisoissa. Lauantaina panostettiin Kiljuun, kun sunnuntai meni Piikan kanssa kisoissa. Mesupusu sai pitää seuraa kotiin jääneelle. Ja hyvä seurakoira se onkin ollut! Kiljun kanssa niillä meinasi olla vähän kiristelyä perjantaina, mutta nopeasti tyypit siitä asettuivat. Varsinkin kun olivat molemmat parkkeeranneet eteiseen nukkumaan ja Piika makasi ketarat levällään oviaukossa, josta kumpikaan ei sitten uskaltanut kulkea.

 

Lauantaina Kiljulle oli suunniteltuna viestitreenit porukalla. Tähän mennessä sitä on juoksutettu korkeintaan vain 500-600 metriä yhteen suuntaan. Viikko sitten omissa treeneissä se juoksi A:lta C:lle mitä sattuu reittiä. Torstaina se sitten oli ottanut hatkat keskellä Kirkkonummea ja lopulta Janne oli saanut sen kiinni melkein kotiovelta, kun Kilju oli sahannut kevyeen liikenteen väylää eestaas löytääkseen Jannen jäljet. Olisiko tämä kokemus sitten opettanut, että juostessaankin kannattaa käyttää nenäänsä, koska lauantain treeneissä Kilju ylitti kaikki odotukset.

Tehtiin aamupäivän treenissä 7 juoksua eri matkoilta. Viimeisin oli jo 850m. Ysikympin kulmia, ikivanhaa metsäauton pohjaa, risteyksiä, ojan pohjaa ja lopulta T-risteykseen päättyvä rata, jossa itse oltiin metsässä piilossa koiria. Kivasti näki aina mutkissa, miten Kiljukin tuli vauhdilla ja sladitti nenä maassa eli idea hommaan on löytynyt. Lisäksi alkoi jo reagoimaan ”tuomarin” aikojen huuteluun, eli oli hyvin lähdössä uusille taipaleille.

Iltapäivällä sitten vuorossa oli lyhyempi matka muutamilla lähetyksillä, mutta nyt oli polun ja teiden ylityksiä ja taas kääntöpaikalta metsään päätyvä rata. Kun aamun treenissä jäljen löytäminen tien päästä meni vähän etsimiseksi, iltapäivällä Kiljulla oli nenä jo erittäin hyvin auki. Uskomatonta, miten vähillä treeneillä se on edennyt tähän pisteeseen. Kaiken lisäksi Kilju on koira, joka pitää päänsä kiinni, ei piippaa eikä hötkyile. Tuntuu, ettei se edes tarvitsisi palkkaa, kun juoksee vain juoksemisen ilosta. Ja miten ihanan sosiaalinen se osaa olla. Eipä paljon muut koirakaverit metsässä haittaa. Ohitusharjoituksiakin tehtiin molempiin suuntiin ja hyvin luisti. Ei voi olla näin luonnonlahjakkuus!

A-8698

Kilju Koo, jokatäytti sunnuntaina jo 5 vuotta!

A-8685

Aina niin iloinen Mesu.

A-8693

Ja mikä keväinen lämmin ilta!

A-8729

Mesupusu iltauinnilla.

 

Viikonloppuna Kilju myös kävi pellolla ja vetäisi sitten elämänsä parhaat jäljet. Janne pystyi jopa ajamaan löysällä liinalla sitä jokaisena kolmena päivänä. Huh! Kehittyykö nämä piskit nyt ihan urakalla vai onko se vain tämä ikä? Alkaako ne oikeasti olla näin valmiita? Kilju pellolla:

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s