Kuinka sua kaipasin. Täällä taas.

Sitten lomalla. Sitten me ei tehdä niin yhtikäs mitään.

Eikä me tehty.

Kerrankin loma tuntui lomalta. Pääsiäisenä Kainuussa, vähän automatkailua. Vähän puusavottaa. Yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja rentoa oleskelua. Maanantaina tultiin kotiin. Puntari kertoi karua kieltä, että siellä pääsiäispöydässä oli tullut istuttua juustojen parissa. Lenkille mars mars. Ensimmäisenä päivänä hölkättiin kaksi kilometriä, seuraavana päivänä lisättiin kilometri. Välipäivän jälkeen köpöteltiin jo viisi kilometriä, seuraavana päivänä sama. Välipäivän jälkeen piti käydä lyhyt lenkki. Käytiin melkein kuuden kilometrin hölkkälenkki. Mikäs siinä juostessa kun Kilju veti hyvällä tahdilla eteenpäin. Tänään juuri ja juuri jaksoin kolme kilometriä Piikan kanssa. Eihän se vedä, paitsi silloin kun yritti syödä pihalla räyhänneen doobermannin.

Aurinkoiset päivät, hyvä lenkkifiilis, kotona Scorpion Netflixistä uutena tuttavuutena, vähän Xboxilla pelailua. Agilitytreenejä neljänä päivänä peräkkäin. Janne kotona, eli hyvää ruokaa. Me&I-kutsut, eli hyvää seuraa. Harvoin tuntee levänneensä. Tämän loman jälkeen tuntui siltä. Kilju kävi sunnuntaina puruissa ja sai kehut, ettei ole ikinä ollut niin rennolla fiiliksellä kuin tuolloin.

Siitä tiesi, että arki alkoi lähestyä, kun renkaita vaihtaessa tunkki meni bemun helmasta sisään. Mutta silti niissä lomafiiliksissä on helppo vielä pysyä.

Ihana kevät, on sitä kaivattukin!

A-5004

A-5005

A-5025

A-5033

A-4966-2

A-4969

A-5058

A-5077

A-5112-5

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s