Pääsiäisen puusavotta ja pari pientä muuttujaa

Pääsiäiseksi pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin Kainuuseen. Ihmeteltiin, että kylläpä sovitaan kerrankin hyvin autoon. Mutta oltiinkin ensimmäistä kertaa kahden koiran kanssa liikenteessä pidemmässä matkassa. Ensimmäinen Kainuun reissu ilman Pessiä. Näitä ”ensimmäisiä kertoja” tulee nyt vastaan, ja onhan ne ainakin haikeita hetkiä. Tajuta, että maailma jatkaa kulkuaan. Mutta eivät Pessi ja Ipi poissa ole, niitä muisteltiin pääsiäisenäkin monta kertaa. Lapset olivat päättäneet, että ne nyt yhdessä saavat juosta siellä jossain. Ja siihen malliin jäällä puhalsikin, että oli vissiin hyvät geimit.

 

Kolme päivää kului äkkiä, kun joka päivä kaadettiin useampi puu, vesuroitiin oksat, katkottiin ranka pölleiksi, raahattiin risut kokkotarpeiksi ja pinottiin pöllit sauna- ja leivinuunipuiksi. Paljon työtä, mutta nopeasti tuli aina uusi puu kaadettua ja siivottua jäljet. Muisteltiin, että lapsena nämäkin hommat tuntuivat jäätäviltä suorituksilta. Silloin sitä risun raahaamista tuntui olevan paljon enemmän. No, valittivat lapset nytkin, että risun raahaaminen oli tylsää. He halusivat tehdä hauskoja hommia. Kuten heitellä koirille lumipalloja – tai keppejä, syödä lunta ja vesuroida oksia.

 

Koirien mielestä pääsiäinen tuskin olisi voinut parempi olla. Aamusta iltaan oltiin ulkona. Sisällä käytiin nukkumassa ja syömässä. Aina oli ulkona joku höynäytettävissä heittämään Kiljun ”tuttia” eli palloa. Lumipallojakin lenteli kielloista huolimatta ja lasten miekkaleikit olivat parasta antia, kun silloin pystyi vain juoksemaan ja nappaamaan miekan ohimennessä suuhunsa. Kaikesta vilskeestä huolimatta kehut niin lapsille kuin koirillekin. Alkaa olla luotto seitsenvuotiaaseen ja kolmeen viisivuotiaaseen, että järki pysyy sen verran päässä, että keskenään hengaavat päivät pitkät sen suuremmin vahtimatta ja tulevat toimeen. Välillä on toki pakko puuttua tilanteisiin edelleenkin, mutta eipä sattunut edes läheltä piti tilanteita. Ja lähinnä sitä nauratti, miten lapsetkin päivä päivältä enemmän uskalsivat Kiljuakin kieltää. Enää ei kuulunut ”Kilju vei mun miekan!!” -kiljaisuja vaan viisivuotiaskin istui hangessa miekkansa päällä ja kielsi ”KiljuEIkiljuEIII” Kiljun kaivaessa miekkaa sieltä lapsen alta.

 

Pakko myöntää, että elämä on aika hemmetin helppoa tuon kaksikon kanssa. Ne todellakin ovat parhaassa iässä ja luotto on löytynyt. Ei tarvinnut välittää ohikulkevista ihmisistä tai koirista, Kilju näki vain pallonsa ja Piika vain Kiljun. Lasten perässä ne tuntuivat paljon juoksevan ja varsinkin Kilju oli koko ajan liikkeessä. Edes takas edes takas, rannan ja pihan välillä lasten mukana. Ja Piika perässä. Muille tämä lienee arkipäivää. Meille pieni ihme. Ylipäänsä se, että koirat väsyttävät hommissa tyystin itsensä, kun saavat hengata koko ajan mukana. Tähän mennessä on reissussa ollessa pakostikin aina vain jaettu vuorot, milloin kukakin koira on saanut olla ulkona ja kenenkäkin kanssa. Näin on nyt hyvä. Ja Piikakin laihdutti läskipöhönsä pois. Samaa ei toki voi sanoa itsestä, kun äitin kalapatojen ääressä oltiin.

 

Mutta antaa kuvien kertoa puolestaan, mitä puusavottaan kuuluu parin pienen muuttujan kanssa:

A-4043

Puusavottaan kuuluu aina muutama liikkuva osa,…

A-4054

…pari (tai tässä tapauksessa neljä) pientä muuttujaa.

A-4037

Kilju ja Kiljun tutti, Kilju ja Kiljun aarre. Aina voi yrittää höynäyttää lumipallolla, josko Kilju luopuisi pallostaan…

A-4021

…ja palloa voisi heitellä Kiljun sijasta söötimmälle Piikalle.

A-4084

Lumipalloleikkien jouduttua laittomien leikkien listalle havukuormat siirreltiin pulkalla kera ylimääräisen muuttujan.

A-4088

Moottorisaha, vesuri ja saunapuita ja yksi pieni muuttuja keskellä hommia…

A-4090

Erään toisen viisivuotiaan kanssa samoilla linjoilla, Hei kato mulla on pallo! Näätsä?!? Näätsä hei!?! Kato mulla on pallo! Näätsä?!?

A-4107

Kuusen jälkeen oli koivun vuoro kaatua. Laskettiin, että puulla ikää oli 33 vuotta. Muistoissamme ne ovat aina olleet samankokoisia.

A-4117

Puunkaato on tarkkaa touhua. Ja silti mallasivat kerran niin kaadon, että sain juosta kameran kanssa alta pois, etten jäänyt latvan alle. Eikä voinut edes syyttää paria pientä muuttujaa…

A-4134

Muutama vesuri ja moottorisaha, nopeasti tuli valmista, vaikka vesuria heilutti pieni muuttuja.

A-4142

Kaikilla oli oma tärkeä hommansa…

A-4186

Kuva sisältää tuotesijoittelua. Ja pari pientä muuttujaa koirien muodossa. Ei unohdeta, että tämä oli koirablogi.

A-4199

Jälleen yksi risukuorma valmiina kokkoon vietäväksi. Ja pieni muuttuja.

A-4188

Piikan katse. Varma merkki, että joku heittää Kiljulle kohta pallon.

A-4247

Ei edes yllättänyt. 

A-4249

Ja taas mennään. Kerran meinasivat jäädä kaatuvan puun alle nämäkin. Kilju ehti toiselle puolelle, puu kaatui Piikan eteen. Sen jälkeen se istuikin kymmenisin minuuttia sylissä puhaltamassa.

A-4384

Ihan muutama puu saatettiin kaataa. Tästä puuttuvat saunapuut.

A-4389

Pölli poikineen halottavaksi.

A-4534

Makean näköinen aita näistä tulisi.

A-4327

Pari muuttujaa eli pallo hukassa.

A-4365

Piika keskittyi olennaiseen, eli evästaukoon.

A-4397

Todettiin, että kokon sytyttäjillä olisi ollut ura palomiehinä. Sen verran tuskaisaa ensimmäisen kokon sytyttäminen oli. Edes bensa ei toiminut.

A-4408

Toisen kokon kanssa kokeilivat nuotiotekniikkaa eikä kokon sytyttämiseen mennyt enää kahta tuntia. Viisivuotias (ei kuvassa näkyvä) tosin osoitti osaavansa jo aukoa päätään, kun kävi kysymässä, että meinasitteko muka saada sen syttymään? Ja käytättekö tälläkin kertaa bensaa?

A-4555

Ja tämä se vaan jaksoi juosta pallon perässä…

A-4426

Koivun oksat alkoivat vihertää nuotiossa ja joutsen lensi kokon yli. Kevät, se on täällä!

A-4418

Nää on vissiin mörssärien sukua molemmat. Viisivuotias sitä pohti pari päivää, kunnes ilmoitti varman kantansa, että Kilju on Piikan pomo.

A-4507

Auringonlaskussa kokkokin pääsi oikeuksiinsa.

A-4528

Tuli mieleen Robinin ”Kipinän hetki”, kun katselin Piikan yrityksiä metsästää kipinöitä. Kyllä, siihen puututtiin.

A-4436

”Se on se fiilis mitä etsit, silmissä kipinän hetki. Kipinän hetki.”

Vitsi, että oli taas mukava pääsiäinen! Pari pientä muuttujaa täydensi sen, ettei vipinää ja vilskettä puuttunut tälläkään kertaa. Kiitos osallisille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s