Onneks on nää frendit, jotka nostaa kun kaadun

Niin monta kertaa kuin uhkasinkin tehdä Pessistä lappalaiskintaat – välillä monta kertaa päivässä, niin kyllä sitä monta kertaa näiden päivien aikana on tullut ajateltua Pessiä. Varsinkin iltaruokaa meinaan alkaa aina kattamaan nostamalla ruokailualustan ensin Pessin paikalle, ennen kuin tajuan, että pitääkin pistää se suoraan Piikan paikalle. Jääkaapin aukaisu oli aluksi jotenkin hyvin outoa. Ei enää rapsuvia kynsiä, jotka kertoivat, että ahmatti oli tulossa paikalle. Tietokoneella istuessani oli hyvin tyypillistä, että Pessi makasi jaloissani, selän takana tai työnsi kylmää nenäänsä kainalooni tai jalkojen välistä pöydän alta lepuutti päätä sylissäni. Ja aina sitä sai olla kieltämässä tai karjumassa perkelettä.

Yhden koiran kanssa elo on kuin ei olisi koiraa ollenkaan – varsinkin, kun se koira on Piika. Pessin kanssa oli niin tottunut siihen, että se reagoi pienimpäänkin ääneen, joten sen ilmoittamista hätkähti oli se sitten naapuriin saapuva auto tai telkkarista kuulunut ovikello – vaikkei omaa ovikelloa ole ollut seitsemään vuoteen. Sunnuntaina venyttelin olohuoneen matolla selälläni pilatesrullan päällä ja Piika makasi pääni yläpuolella niin, että lepuutin käsiäni koiran päällä. Samaan aikaan lumet tulivat kuistin katolta. Piika ei edes korvaansa liikauttanut käsieni alla. Siitä syystä jouduin pitkään miettimään, mistä ääni edes lähti ja lopulta piti kysyä Jannelta äänen alkuperä. Pessi olisi ottanut niin kovat siepit äänestä ettei tosikaan.

Tämän viikon aikana on totuteltu kaksin elämiseen Piikan kanssa. Yöt se on saanut nukkua yläkerrassa (ei kerrota Jannelle). Päivisin on ollut sisällä, tarhassa ja eilen päivähoidossa Raisalla. Sen reissun jälkeen ei tarvinnutkaan tarjoilla iltaruokaa, sillä Piika oli ymmärtänyt kyläilyn tarkoituksen kaiken mahdollisen irtoruoan skannaamisena. (Joku taika siinä onkin, että meidän koirat ovat aina juosseet täyttä päätä Raisan ovelle, kun niitä sinne vie.) Iltaisin ollaan tehty fleksilenkkejä, jotta edes jotain jännitystä olisi lenkillä. Ensimmäisenä iltana sainkin just ja just torpattua kissan perään lähtemisen ja pari iltaa Piika on yrittänyt tappaa naapurin pystykorva-Sulon, ihan ohimennen vaan. Tänään käytiin Saviolla lenkillä Birgitan ja Maaritin kanssa. Onneksi ootte te kaikki kaverit, joilta olen saanut paljon tukea. Sitä tässä ehkä just tarviikin. Ettei jää miettimään asioita liikaa. Vaikka Pessi on ajatuksissa monesti, on myös hyvä, että elämä jatkuu.

Ja sitä se Piikakin tarvitsee. Lenkkiseuraa muista koirista ja aktivointia, kun en itse ole jaksanut kuin vähän kaukoja jumppailla. Vaikka olihan Milla jo todennut, ettei Piikaa tarvitse enää kouluttaa, kun se osaa jo kaiken. Varmaan se ”kaikki” pitää sisällään vain selälleen heittäytymisen oppimäärän helpon namin toivossa. Mutta on se sentään näiden päivien aikana alkanut reagoimaan jääkaapin avaukseen. Positiivinen suuntaus.

 

A-3490

Ennen meillä oli vain paljon koiria. Nyt osa koirista on vaihtunut muutamaan pieneen muuttujaan. Silti oli kiva käydä pitkästä aikaa lenkillä porukassa.

A-3515

Piika ei oikein ymmärtänyt Ruun ja Tynkän leikkiä. Sen mielestä he olisivat Ruun kanssa aivan hyvin voineet eliminoida pienen cairnin.

A-3517

Kolmas pyörä Piika ja toisistaan hullaantuneet Tynkä ja Ruu.

A-3531

Veki, Tynkä ja Ruu.

A-3470

Kotona ihan huippu on nyt vinkupallo. En ole hennonut kieltää sillä leikkimistä, vaikka se pitääkin sisällään myös pallon kanssa nukkumisen…

A-3477

Mikäpä se parempi leikki kuin haudata palloa Pessin valmiiksi kaivamiin kuoppiin.

A-3479

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s