Lauantaina oltiin taas PahaSilakan treeneissä mukana Piikan ja Kiljun kanssa. Kilju veti pari settiä tottista ja puruja pari kierrosta. Janne joutui prässättäväksi ja Kilju samoin omalla vuorollaan. Nyt on joku pari kuukautta tehty Kiljulle edistämiseen vastaveto-treeniä. Kaikki perustuu siihen, että Kiljua kiskotaan pannasta eteenpäin ja sen tehtävä on hoitaa paikkansa niin, että se silti on korrekti seuraamispaikka. Jostain syystä toimii aivan sairaan hyvin ja ilman estämistäkin paikka on nyt pysynyt hyvänä. Paitsi puruissa. Siellä Kilju edistää kuin pieni sika.
Samaa vastaveto-treeniä on tehty myös noutokapulan perään hytkymiselle. Pyllyn pitää pysyä maassa kuin liimattuna. Eilen vaan vähän lipesi ja sitten Kilju varastikin noutokapulalle. Jälkeenpäin mietittynä olisi toki kannattanut päästää siitä grippiliinasta irti. Mutta mitä vielä, yritin estää kaikin tavoin Kiljun pääsemisen noutokapulalle. Eli raahauduin mahallani viitisen metriä Kiljun perässä kapulalle, jolloin totesin, että kai tästä liinastakin voisi päästää irti. Muistoksi sainkin sitten kipeät palovammat liinasta, vaikkei se edes käsissä luistanut.
Piika keskittyi tokoon siinä tottistelevien malien ja rotikoiden keskellä. Päivän teemaksi muodostui hinkkaaminen, kun todettiin siinä, että luoksetulon stoppi vaati omaa pysäytyksen hallintaa. Piika tulee joka kerta niin eri vauhdilla, että sen laukka-askelia on todella vaikea laskea ennen pysäytystä. Niinpä lähdettiin suhtautumaan pysäytykseen periaatteella ”älä tuijota koiraa, tuijota törppöä”. Ja tämä toimi!
L-liikkeestä istuminen on tyylikkäästi ihan hajalla. Kokeiltiin sitten niin, että pysäytin Piikan seisomaan pari metriä selkäni taakse ja selin koiraan peilaten sitä lasiovesta käskytin sitä istumaan. Toimi. Vaikeutettiin ja kävelin paikallani, ei toiminut ja toimi. Kävelin eteenpäin. Ei toiminut ja toimi. Kävelin paikallaan seisovan koiran takaa ohi, ei toiminut. Tätä tehtiin siksi, että päädyttiin ”ylikouluttamaan” Piikaa, se tuntui muutenkin olevan nyt muotisanana. Tällä treenillä pyritään saamaan ohjaaja-avut täysin pois ja Piika aktiiviseksi kuuntelemaan käskyjä.
Ohjattua noutoakin tehtiin, ja vasen on edelleen kadoksissa, jos kentällä on yhtään ylimääräistä häiriötä. Tunnistusnouto oli varsin hyvä n. 3 metrin matkalta. Ruutuun tykkää juosta täysillä, mutta maahanmeno on nyt varsin automaattinen, joten olen yrittänyt palkata vain ruudun takaosaan juoksemisesta. Paljon Piikalla tuntuu vaikuttavan mielentila jokaiseen liikkeeseen. Jos tulee yhtään odottelua ja se mieltää minun olevan epävarma tai tyytymätön sen suoritukseen, se käy epävarmaksi ja alkaa säheltämään. Jos se taas on varma onnistumisestaan ja kokee saavansa minulta hyväksyntää, se suorittaa korrektisti liikkeet ja on itsevarman oloinenkin.
Sunnuntaina käytiin Riikan kanssa Jattilassa treenaamassa ja saatiin paikalle sattuneista tokoilijoista paikkamakuuseuraakin. Piika teki lisäksi metallihyppynoudon, luoksetulon pysäytyksellä, ruutuun juoksemisen, L-liikkeen istu-seiso-jäävillä, ohjatun noudon vasemman haulla sekä tunnistusnoudon. Parit kaukojen nostot tein vielä lopuksi. Nyt pääpaino treenissä oli vain varmoilla suorituksilla, palkkaa satoi ja yritin pitää Piikan aktiivisena koko ajan. Fiilis tuntui olevan kaikin puolin ihan hyvä läpi treenin.
Seuraava viikko elelläänkin Piikan kanssa kaksin. Pessi lähti Jannen ja Kiljun kanssa Espooseen. Pessi on ollut viikon ajan taas kipeä ja särkkäriä on mennyt varsin isolla annoksella. Ei olla vielä haluttu siirtyä Panacodiin, kun periaatteessa tilanne on sikäli hallinnassa, että Pessi vielä vastaa positiivisesti selän hieromiseen. Niinpä kokeillaan nyt, josko säännöllinen lenkkeily ja hierominen auttaisi sen ohella, ettei Espoossa pitäisi olla pelkotilojen aiheuttajia, kuten tuulta. Yritetään nyt vielä, vaikka aika luovuttajafiilis tässä alkaa olla sen suhteen, että Pessi enää terveiden kirjoihin pääsisi. Lokakuusta asti se nyt on säännöllisesti kipuillut ja nyt alkaa näkymään oireina arjessakin. Käytöshäiriöitä enenevässä määrin, sisällä edestakaisin ramppailua ja vinkumista ja ulkonakaan ei enää lähtenyt Kiljun kanssa juoksemaan. Suoraan sanottuna en tiedä, päästäänkö edes pääsiäiseen, joka on nyt asetettu takarajaksi. Toivottomalta tämä tuntuu taas vaihteeksi.
Pipipäät 