Ihan kiva fiilis treenien suhteen tällä hetkellä. Tokossa kaikki jotenkin asettui uomiiinsa Hermiön Outin koulutuksen jälkeen. Kun seuruu saatiin pienillä muutoksilla kuntoon, tuntuu se yhä luonnollisemmalta treeni treeniltä. Itsellä on kiva rauhallinen fiilis ja tuntuu, että Piikallakin on. Ainakin se tulee hyvin mukana ja seuruupaikka pysyy.
Treenikalenterista yritän aina seurata, että kaikkia liikkeitä tulee silloin tällöin edes tehtyä. Paljon on keskitytty halleissa treenatessa siihen, että tilaa vaativat vauhtiliikkeet tehdään ainakin. Välillä on hinkattukin niitä, koska nyt alkoi pilkun viilaus. Liikkeet itsessään ovat hyvällä mallilla, mutta se viimeinen silaus – kuten nyt vaikka se, missä kohti luoksetulossa olisi hyvä antaa merkki, että saisi koiran pysähtymään oikeaan kohtaan – tai että missä kohden itse pitää seisoa suhteessa merkkiin missäkin liikkeessä, niin ne ovat nyt työn alla. Toki tällainen syö sitten ajatusta itse treeniltä, joten olen yrittänyt palkata paljon. Välillä on tehty myös koemaisia kokonaisuuksia, mutta korkeintaan kahden liikkeen pompseissa.
Viikonloppuna tuli oltua aktiivinen ja treenattua kolme päivää putkeen halleissa. Perjantaina treenasin ennen kouluttamista pikaisesti ja huomasin, että ohjatussa vasen puoli oli kadoksissa. Janne toimi apparina lauantaina Haukkuvaarassa ja ehkä se perjantain hinkkaus teetti tulosta, ja ohjatun ongelma tuntui poistuneen. Sunnuntaina treenattiin Riikan kanssa Jattilassa, ja vaikka siellä ensin tehtiin liikkuroituna oikea ja sitten vasta vasen, ei ongelmaa enää esiintynyt. Joku aivopieru siis se perjantainen?
Ruudussa Piika on nyt jostain syystä vaihtelevasti päättänyt mennä välillä suorilta maahan ja välillä seisomisen kautta. Ehkä tässä on nyt paljon epävarmuutta taustalla ja en tiedä, että pitäisikö vaan jatkossa palkata sitä ruutuun juoksemisesta. Kivasti tuntuisi ainakin bongaavan ruudun häiriömerkeistäkin huolimatta. Ruudusta sivulletuloakin on treenattu jokusen kerran(!).
Metallinouto vaikuttaisi olevan hyvällä mallilla. Tarkoituksella on tullut heitettyä vinoja ja pitkiäkin heittoja. Vaikkei Piika metallia rakasta, ei se tunnu onneksi vaikuttavan vauhtiin millään tavalla. Luovutus toki voisi aina olla tiiviimpi. Vähän sama ongelma on luoksetulossakin, eli tiiviyttä toivoisin ihan loppuasentoon. Tiistaina ennen aksatreenejä tehtiin pihalla pimeässä loppuasentoja haukutuksen kautta ja ekaa kertaa ikinä sain Piikan törmäämään vauhdilla eteentullessa. Tuntui ihan sikamakealta – ja luulen, että viimeiseksi kerraksi jäi. Hämmästyin itse niin, etten onnistunut siitä tarpeeksi innostavasti palkkaamaan ja sitten Piika jäikin aina sinne puolen metrin päähän, vaikka kuinka hetsasin. Tää on kyllä jännä.
Eilen treenasin taas ennen koulutusvuoroa pikaisesti. Luoksetulossa oli kyllä kiva vauhti, mutta merkille pysäytys vaatii itseltä nyt skarppiutta. Pitäisi osata laskea, mille laukka-askeleelle pysäytys tulisi antaa. Mutta näitäkään ei voi montaa kertaa kerralla treenata. Ehkä sitä on vain pakko kokeilla päivittäin ja testailla vain parasta mahdollista komboa.
Kaukoissa on lähinnä keskitytty joko ekaan käskyyn reagoimiseen pitkältä matkalta tai tekniikkaan iltaruokapalkalla. Siinä jumittaa jostain syystä vaihteeksi istu-maahan-vaihto. Tunnaria on tehty harvakseltaan, ehdottomasti pitäisi sitä nyt tehdä enemmän kotona. Riikan kanssa kokeiltiin yhtä 10 metristä tehtyä ja siinä oli epävarma, mutta nuuski hyvin nostelematta ja sain kehuttua oman nostosta. Palautusvauhti oli lähellä kävelyä, mutta siihen en ala nyt puuttumaan. Pääasia, että nostaa oman ilman maisteluita.
Summasummarum. Kaikkinensa tuntuu kivalta ja vaikka välillä on tullut treenattua hätäisestikin ja omat ajatukset liikkeistä ovat vielä varsin keskeneräiset, niin uskon, että eiköhän tää tästä lutviudu. Valoistuvat aamut ja illat lupaavat jo kevään tuloa ja omakin mieli on virkistynyt siitä syystä ja treeni-intoa löytyy.
Niin ja tosiaan käytiin agilitytreeneissä tiistaina. Jakson viimeiset ja mukava rata. 10-14 kohtaan jumituttiin, kun etsittiin oikeaa tapaa hoitaa 12-hyppy.
Pipipäät 