Agilitytreenejä tuplana

Tuplanollan jälkeen on hyvä treenatakin tuplana. Tiistaina oli oman ryhmän agilitytreenit. Viimeisiä viedään. Jakso vaihtuu parin viikon päästä ja tällä kertaa odotan sitä, en vähiten sen vuoksi, että sen jälkeen saan keskittyä vain Piikaan. Ei tarvitse enää pelätä, että suunnittelemani radat rikkovat yhdenkään treeniryhmäläisen koiria. Tiistain rata oli kai joku toisinto viikonlopun 2-luokan kisaradoista.

Piika_2016_02_09

Alun rytmityksen löytäminen 1-3 välille oli vaikeaa. Samoin kääntäminen kepeille 12-hypyn jälkeen. Lopulta ne alkoivat sujumaan, kun jätin suosiolla välimatkaa esteisiin ja annoin Piikan tehdä itse työt.

Keskiviikkoaamuna muistin, että olin jo edellisellä viikolla ostanut peruutuspaikan Haukkuvaaraan Julian treeneihin illaksi. Joten ensin kävin kouluttamassa Jatilla ja sieltä sitten lämppälenkin kautta (mikä lämmittely on se, että vettä sataa kaatamalla neljättä päivää putkeen ja kaikki on märkää? Haukkuvaaraan. Eihän se kello ollutkaan vasta kuin 21.

20160210_210037

Meitä tuli vain kolme treenaamaan, joten ruhtinaallisesti jäi kaikille aikaa. Rata oli kivaa rallatusta, mutta piti siellä hallintaankin koira saada. Päädyttiin sitten treenaamaan enemmän pätkää 10-14. Aluksi en millään meinannut saada Piikaa tulemaan puolivalssilla 10:ltä 11:lle ja jos sain, samassa heitin sen jo renkaalle. Auttoi kummasti, kun Julia näytti hidastuksena, mitä tein väärin ja sitten sen, mihin piti pyrkiä. Toisin sanoen puolivalssin piti olla jo valmis, kun koira tulee 9-putkesta. Oman selän tuli olla kohti 10-hyppyä ja menosuunnan lähinnä Aata kohden. Koiran otto haltuun ja pieni tyrkkäisy kohti 12:a. 11:n koira hoiti itse omalla liikkeellään. 12:lle valssi ja 14:lle sokkari. Piti pystyä irrottamaan heti 14:ltä, jolloin Piika lukitsi suoraan putkeen.

Toisella setillä treenattiin keppejä. Tarkoituksena oli leijeröidä kepit 19-20 välillä, joten yritettiin sinne poispäinkäännöstä. Että oli vaikeaa. Mutta kun etenin hieman Piikan edelle ja sieltä käänsin sen putkea kohden, ei ongelmia sitten ollutkaan. 27-28 taas oli hivenen haastava Piikan mielentilan vuoksi. Oli vähän korkeassa vireessä, mikä näkyi huolimattomuutena kepeille menossa – eli ei onnistunut sitten mitenkään. Mutta kun Julia käski laittaa Piikan 27-putkeen kepit kepit kepit-käskyllä, niin oho, Piikahan tuli putkesta selvä suunnitelma mielessään eikä ongelmia ollut enää. WTF?

Mutta olipa hauskaa ja kiva tuntea pitkästä aikaa näitä onnistumisen fiiliksiä. Mitä siitä, että kello oli rutkasti yli puolen yön ennen kuin nukkumaan ehdin. Seuraavana aamuna taas virkeänä töihin. NOT. Mutta onnellisena.

Julkaistu kategoriassa agility, Piika, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s