Kaikkien näiden vuosien jälkeen Pessi ei vaan usko, että malinois puree kyllä, jos tarpeeksi ärsyttää.
Ylläolevaa haavaa onkin nyt paranneltu. Tottakai se sattui sunnuntaina. Ajelin karvat poskesta ja alkoi näyttämään pahalta sitä mukaa, kun reikä karvojen joukosta paljastui. Laskeskelin, että pari tikkiä poski olisi vaatinut, mutta jännä. Ei hirveästi huvittanut sunnuntaipäivystyslisillä lähteä tikkauttamaan tuota Tuhatjalkaan. Joten ei muuta kuin koira suihkun alle, betadinella valelua päälle ja kaivoin kaapista varalla olleen antibioottikuurin ja särkkärikuuria olikin aloiteltu selkäongelmiin jo edellisenä iltana. Nyt pari päivää tapahtuneen jälkeen haava on umpeutunut ja näyttää ihan hyvältä, vaikka yritin pitää sitä mahdollisimman pitkään suihkutteluilla auki. Kauluria Pessi ei ole vielä tarvinnut vaan antaa haavan olla rauhassa. Taas yksi arpi koristamaan Pessin nahkaa. Ja nyt Jannekin uskoo, että kyllä malinois puree, vaikka nimi purevalla koiralla vaihtuikin. Tämä reikähän syntyi niin mitättömästä asiasta kuin lumitöistä.
Piikan agilitytreenit taas jatkuivat tuttuun tapaan illalla. Tällä kertaa oli lyhyt rata, vähän turhankin pitkillä esteväleillä.
1-3 vaati pientä linjausta ennen 2:sta. Kepeille viennissä ei saanut katsoa mitään muuta kuin keppejä, pienikin vilkuilu koiraan vei sen hypylle. Valssi keppien päähän ja ohitettiin väärä putken pää. 6:lle tein pakkovalssi-jaakotuksen, mutta sitten olikin haastavaa, kun Piika oli aina puomilla 7:n jälkeen. Lopulta käytiin vielä erikseen tätä hinkkaamassa ja saatiin se toimimaan, kun ohjasin 6-7 ilman käsiä. Vaati myös pienen rytmityksen ja vauhdin pysäyksen 7:n jälkeen, että Piika vilkaisi minua ja löysi putkeen. Putkesta ekalla kerralla haki kepeille, mutta alkoi lopulta löytämään hypyllekin ja kivasti kääntyi heti puomia kohti. Puomit olivat hienoja, vaikka niitä tehtiin joka suuntaan tarkoituksella ja enemmän tarkoituksettomasti. Lisäksi kesti hienosti, että otin etäisyyttä kohti 11:tä ja meni silti vauhdilla loppuun asti. Nämä on kyllä menneet nyt kivasti eteenpäin ja luottoa koiraan on senkin kautta. 13 oli sen sijaan jostain syystä vaikeaa, koska Piika halusi aina kääntyä sen poispäinohjauksella, vaikka en muka kyllä mielestäni niin ohjannut. No, sain sen kyllä sitten tulemaan ihan jaakotukseenkin.
Pipipäät 