Vuoden vaihteen agilityn treenitauko on ollut varmasti pisin meidän harrastushistorian aikana. Ensin olin itse kipeänä, ei ollut motivaatiota, oli joulu, uusi vuosi ja sitten alkoivat pakkaset ja samaan syssyyn Piika teki juoksut. Kyllähän sille tauolle ehti mittaa kertyä. Ehkäpä hyvä niin. On ehtinyt hengähtää, pohtia ja suunnitella tulevaa. Pitkästä aikaa tuntuu parhaalta mahdolliselta päätökseltä keskittyä pelkästään Piikaan koko kevät.
Valehtelisin, jos väittäisin, etten ole pohtinyt yhtään, miten jatkaa agilitya. Tavoitteita olisi, mutta miten ne saavuttaisi? Pakkasten aikaan se lopulta ratkesi kuin itsestään. Mitä jos sitä uskaltaisi? Kävisi edes kokeilemassa? Mutta pakkasten aikaan illat olivat eloonjäämiskamppailua kylmyyttä vastaan, joten kokeilua oli pakko siirtää. Tänään kaikki taivaan kappaleet olivat puolellamme ja ajeltiin illaksi Piikan kanssa Haukkuvaaraan treenaamaan.
Kuinka ollakaan, treenin aiheena oli rytmittäminen ja mikäs sen loistavampi treenin aihe meille, kun sitä nyt pitäisi opetella. Siihen jäätiin syksyllä Savikon Sepon kanssa.
Rata ulkomuistista piirretty vähän sinne päin…
Ensiksi otin alun 1-10 juosten. 5-6 väliin ehdin tehdä persjätönkin. Seuraavaksi Julia pisti minut kävelemään. Tai hölkkää se muistutti enemmänkin. Luulin, etten ehtisi. Ei kelvannut, vaan jouduin sitten oikeasti kävelemään ja ohjaamaan vielä äänettömästikin! Ja hups. Yhtäkkiä piti oikeasti miettiä, miten rytmittäisin rataa parhaiten, kun välillä piti kiihdyttää, välillä jarrutella ja samaan aikaan ohjata koiraa. Piika oli ihan äärimmäisen kuuliainen läpi treenin ja vähän turhan paljon katselikin minua, että minnekäs sitten, eli ohjaus oli hieman myöhässä paikoitellen. Toisella kierroksella edelleen jatkettiin kävelyohjausta, mutta nyt sain äänellä kannustaa Piikaa.
Parhaiten toimi 5-6 väliin takaaleikkaus, jolloin piti ensin vähän himmailla pituuden luona, sitten kiihdyttää kohti kutosta ja taas hieman himmailla, että koira ehti edeltä putkeen. Okserin pystyin hyvin leijeröimään. 9-10 väliin vekitys ja kääntö omalla liikkeellä. Mitä kauempaa sen tein, sen paremmin Piika kääntyi kohti 11:tä. Ennakoiva valssi 12:lle. Kepeille irtosi aivan todella hienosti eikä ottanut mitään häiriötä puomista. Varmaa työtä. 24:lle piti vain lähettää ja ohjata putken puolelta 25-27. Sitten sain luvan juosta, että ehdin metrin sääntöön 29:lle. Ja kun ehdin, ei ollut mitään ongelmia, etteikö Piika olisi kääntynyt putkesta oikeaan suuntaan. Lopuksi vielä kontaktit ja sanonko, miten hienosti nekin menivät!
Tässä on vuosi välissä, kun on viimeksi Julialla oltu valmennuksessa ja kehuja saatiin, että eteenpäin on menty. Teknisesti Piika on taitava ja ongelma ei ole enää siinä. Nyt saadaan keskittyä rytmitykseen ja liikkumiseen. Niihin teemoihin, joista jo Seppo syksyllä mainitsi. Juu, Piika on pehmeä ja vieläkin saisi irrota enemmän esteille, mutta sanoisin, että osansa on myös tauolla, sillä Piika oli paljon kiltimpi kuin mitä oli ennen taukoa. En pistä sitä pahakseni, mutta töitä on jatkettava, että irtoamista saadaan esteillä eteenpäin. Julian mielestä vaatii nyt vähän turhan paljon kannustusta minulta, jotta uskaltaa edetä kyselemättä.
Jäi todella hyvä mieli tästä. Kevään aikana voisi hyvin panostaa Haukkuvaaran treeneihin silloin tällöin, jos ne omaan kalenteriin sopivat. Itsehän olemme oman onnemme seppiä enkä tiedä, miten paljon ryhmäpaikan saanti Jatissa vaikeutuu nyt, kun en enää kouluta, joten jostain se koutsaus ja oppi on saatava, jotta into ja motivaatio säilyisi ja tavoitteet toteutuisivat. Toivon, että tällä fiiliksellä treenit kantavat pitkälle.
Pipipäät 