Vuoden 2016 toivottavasti kylmin pakkasjakso menossa. Meillä eilen mittari näytti -31 astetta ja parilla asteella oli vasta päässyt lauhtumaan. Yllättävää, ettei Caddy ole suostunut yhteistyöhön viimeiseen pariin päivään? No ei pitäisi olla, mutta kyllähän se vähän tympäisee, että menin edes kokeilemaan. Nyt on akkukin tyhjä. Vähemmällä vaivalla olisin päässyt, jos en olisi edes vaivautunut kokeilemaan.
Samaa tahtia kuin pakkaset kiristyvät ja pakkasjakso jatkuu, eri keskusteluryhmät täyttyvät kysymyksistä, miten vaatettaa koirat pakkasta vastaan. Ja toki vastauksena useimmiten on, että ei niitä vaatettaa tarvitse! Oikea Koira pärjää ulkona kelillä kuin kelillä. Ja lenkkiä heitetään entiseen malliin.
Meidän puudelit kyllä ovat todenneet Caddyn tavoin, että kesää odotellessa ei tarvitse käydä lenkeillä. Alle -30 asteessa vielä ulkoiltiin parin kilsan hihnalenkki ja touhuttiin joku kymmenisin minuuttia pihalla, koko konkkaronkka takitettuna. Pakkanenhan on pukeutumiskysymys. Siinä, kun ensin itselle vetää kolmen paidan päälle villapaitaa ja toppatakkia ja jalkaan vähintään kolmet housut toppahousujen alle, ja sen jälkeen pukee vielä kolmelle koiralle villatakit ja päälle toppatakit, niin hengästyttää jo ajatuskin ulosmenosta. Pukeutumiseen menee jo ulkoilua enemmän aikaa. Vielä kun olisi tossut, pukisin koirat niihinkin. Pessillä ja Piikalla varsinkin tuntuu palelevan tassuja helposti huolimatta omistajan laiskuudesta johtuvista runsaista tassukarvoista.
Loppiaisen katumuotia 2016. Hei, ne lenkitetään jo yhdellä kädellä!
Kun pakkanen laski -3o:een, Pessi on järjestelmällisesti kieltäytynyt ulosmenosta. Sen saa vaihtoehtoisesti työntää ja vetää tai työntää ja houkutella namilla ovesta ulos. Pikapikaa se käy pissillä ja haluaa sisälle. Johtuuko pakkasesta, pakkasen paukkumisesta vai oudosta murinasta, joka kuului pihan perältä eilen illalla?
Eivät Hermanni ja Piikakaan juuri viittä metriä kauempana ovesta käy tarpeillaan. Mutta näyttäisi, että näiden pakkaskelien kunniaksi Hermannikin on nyt melkein sisäsiisti, joten se tietää ihania ulkoiluja itsellekin, kun pitäähän nuorta herraa tässä pyrkimyksessä tukea.
Vaikka on se onnistunut sisällekin merkkaamaan – nimenomaan merkkaamaan. Kiljun juoksut sekoittivat pienen pojan pään. Eikä paljoa ole helpottanut, kun Piika aloitti alkuviikosta juoksunsa. Ihan tarkkaa päivää en tosin tällä kertaa tiedä. Tiistaina huomasin, että paperiin jo jää verta, mutta ylenmääräinen merkkailu ja Hermannin kiinnostus alkoivat maanantaina. Lopullisesti totesin juoksujen alkaneen keskiviikkona myöhään illalla ihan konkreettisestikin. Hämärä aloitus taasen, mutta 7,5 kuukautta tuli aika tarkkaan väliksi tälläkin kertaa.
Pipipäät 