Loma. Ah, mikä ihana tekosyy. Kun on töissä 8-16, ja näin pimeimpään vuodenaikaan menettää sekä päivänvalon että treenimahdollisuudet lämpimässä hallissa, tokihan sitä haluaa satsata lomaan. Sitten lomalla. Sitten levätään. Sitten treenataan. Ja sitten lenkkeillään pitkiä retkiä koirien kanssa.
Se loma on nyt takanapäin. Ja kuinkas se sujui?
Ensin Kainuussa. Ihanat neljä päivää. Kyllä kannatti. Sitten piti olla viikko laatuaikaa kotosalla. Ja niin se sitten menikin. Laatuaikaa sohvalla. Muuhun en juuri kyennyt, kun flunssa otti vallan. Hiljalleen siivottiin kuitenkin talo, nurkka sieltä, toinen täältä. Pitkät lenkit jätettiin väliin. Jo Hyyppäälle kiipeäminen oli eräänä päivänä tuskien taival. Treenaamaan en kyennyt. En edes kotipihassa. Oli niin huono olo, etten jaksanut edes potea huonoa omaatuntoa. Ja niin vaihdettiin uusi vuosikin Xboxilla kaksinpelaten ja uutta Sherlockia katsellen.
Koirilla vuodenvaihde meni kohtuullisen helposti. Pessi panikoi sydän tykyttäen kuudesta kymmeneen ja sen jälkeen malttoi asettua man caveen, joka sille häkistä ja peitosta luotiin. Ja siellä se on nukkunut sen jälkeen koko ajan. Piika nukkui kainalossa vuodenvaihteen yli. Hermanni ja Kilju nukkuivat omissa eteisissään. Kiljukin, kun aloitti juoksut joulun päätteeksi ja tuttuun tapaan tärpit osuivat heti juoksujen alkuun. Kun pöksytkään eivät pysyneet jalassa, Kilju katsottiin paremmaksi eristää rajattuun tilaan sotkujen minimoimiseksi. Puoli yhdeltätoista käytin koirat pihalla, kun lähimmät pommitukset taukosivat hetkeksi. Ainoastaan Pessi kuulosteli kauempaa kuuluvia pamauksia ja sillä kesti hetken uskaltaa kuselle. Yhden maissa jokainen kävi jo reippaasti tarpeillaan, joten sen suurempaa hätää tämä vuoden vaihde ei aiheuttanutkaan.
Viikonloppuna uskaltauduin sen verran treenaamaan, että perjantaina käytiin Raisan opastuksella tekemässä lyhyt verijälki Piikalle. Ja minä kun olin ajatellut, ettei metsään tänä vuonna päästä. Ja heti ensimmäisenä päivänä löytyi uusi pään nollaus. Piikan mielestä verijälki oli ihan huippu juttu. Vaikka oltiin makuut merkattu ruoallakin, varsinkin ensimmäisellä makuulla Piika unohtui nuoleskelemaan veriäkin. Viimeisellä suoralla Piika harhautui metrin sivuun jäljestä ja piti siihen merkatakin, eli jotain hyvää kaiten oli siinä sitten. Loppuun asti kuitenkin jatkoi jäljestystä ja jalasta oli sitä mieltä, että tämmönen iltaruoka sitten tällä erää.
Hermanni puolestaan pääsi treenaamaan lauantaina. Kävin apuna Raisalle ja Mirvalle ja lopulta hain vielä Hermannin tekemään helppoja pentuhakuhommia. Sanonpahan vaan, että melkoisen paljon helpompaa olisi lukea ei-niin-vilkasta koiraa kuin Hermannin lukeminen. ”SeMeniTuonneMitäTuollaOnMissäMäOoonTuollaOnJotain” Sitten siitä pään kääntelystä ja venkoilusta on vain osattava lukea, että nyt se on lähdössä etsimään. Ja etsikin muuten nätisti! Välillä oli kyllä hieman hukassa oleva, mutta kun tajusi käyttää nenäänsä, niin johan ne namia syöttävät ihanat naisetkin löytyivät! Näitä harjoitteita tuo kyllä tarvitsisi paljon. Jo parilla toistolla huomasi, miten Hertsu rentoutui ja alkoi yhä enemmän fokusoitumaan etsimiseen.
Niin ja kannatti treenata. Nyt ei lähde itseltä ääntä yhtään. Hyvä aika mennä töihin.
Pipipäät 