Normaalit ihmiset kenties käyttäisivät keskelle viikkoa otetun saldovapaan näin joulun alla esimerkiksi joululahjaostoksiin tai -siivoukseen tai johonkin muuhun ns. järkevään. Koiraihminen ottaa saldovapaan ajaakseen parissa päivässä Etelä-Suomen ympäri.
Maanantaina töiden jälkeen ajelimme Jannen kanssa peräkanaa Espooseen. Ehdimme perille niin, että ehdimme käydä Jannen treenivuorollakin. Kiitos vain vielä treeniporukalle, kun Piikankin kanssa saimme kuokkia treeneissä. Emmehän olekaan treenanneet hetkeen mitään. Vieras halli oli siis mitä mainion paikka katsastaa, missä mennään. Palkkailin paljon, ja varsinaisia virheitä ei tullut tehtyä. Ohjattu onnistui liikkuroituna, ruutuun menot olivat hitaita, kun Piika otti häiriötä, mutta meni kuitenkin ja seuraamisissa otti välillä häiriötä, jolloin kontakti tippui. Ihana, kun hallissa oli koko seinän levyinen peili, niin pystyin puuttumaan Piikan silmien seilailuun samantien. Some-treenaaja olisi ottanut tästä mahdollisuudesta tietysti kuvan, itse tyydyin treenaamaan vielä kaukoja. Hertsukin kävi hallissa, mutta oli vähän liian jännää, kun liukas betonilattia, uusi paikka ja peilistä tuijotti vieras koira. Niitä kahta oikeaa koiraa hallissa se ei huomannutkaan.
Tiistaina ajelin aamusta Kotkaan kolmen koiran kera. Moottoritien ja navigaattorin yhteentoimimattomuusongelman vuoksi olin paikalla tunnin etuajassa, joten siinä vartin odottelun aikana ehdin kerrankin treenaamaan Piikan päivänvalossa. Ruutu vauhdikas ja joka kerta palkka kupista heti. Ohjattu ongelmitta. Luoksetulo ihan jees stopin kera. Seuraaminen innokasta, mutta väljää. Se onkin suurin ongelma ollut, mutta uskon sen parantuvan treenillä. Metallinouto ilman hyppyä ja loppuasennon hinkkausta. Ja loppuun vielä kaukot. Nämäkin alkavat luistaa. Ensimmäinen vaihto aina vähän innokas ja etenee, mutta sitten pysyy paikallaan. Vamma-takajalkaa liikuttelee, mutta ehkä sen nyt sallin, kun en tiedä, miten vaikea sitä on olla liikuttamattakaan vamman vuoksi.
Samalla reissulla Pessi oli tarkoitus kuvata siinä sivussa syksyisten kipuilujen vuoksi. Vielä kerran halusin varmuuden, missä mennään. Lisäksi otettiin verikokeet sisäelintason varmistamiseksi. Verikokeet olivat normaalin rajoissa, missään ei muutoksia, joten ainakaan kipulääkkeistä ei ole sivuvaikutuksia tullut. Luustosta olin etukäteen arvellut, että mitähän sieltä löytyykään, mutta ei, edelleenkään ei mitään uusia löydöksiä tullut vastaan. Nivelrikkoa ei näkynyt, ja lonkatkin olivat yhä siistit A/C.
Selästä se kaiken kipuilun syy sitten paljastui. Aiemminkin on ollut jo tiedossa Pessin lannerangan-ristiluun alueen ongelmat, ja nyt ne sitten olivatkin edenneet. Diagnoosi on lumbosakraalitenoosi eli viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä on selkäydinahtauma. Lisäksi nämä näyttäisivät luutuneen Pessillä yhteen ja viimeinen lannenikama on vääntynyt selkäydinkanavaan. Vian ei tarvitse olla iso, kun se on oikeassa kohdassa. Jatkossakin porskutetaan siis vain satunnaisilla kipulääkekuureilla eteenpäin. Ironisinta on, että Kennelliiton selkälausuntaperiaatteiden mukaisestihan tämä olisi täysin terve selkä.
Yötä myöten ajelin sitten kotiin ja koiratkin heräilivät sopivasti siihen, että saivat iltaruoat ja painuttiin nukkumaan. Kiitos jälleen kerran Anjalan porukalle ja Tellulle! Ootte ihan parhaat!
Pipipäät 