Onkohan se vähän lihava?
Vai onko se vain turkkia?
Viime viikolla katsoin Piikaa pitkästä aikaa sillä silmällä. On tullut liikaa keskityttyä ensin Ipiin, sitten Pessiin ja nyt pentuun. Tuskinpa olisin Piikaa muuten katsonutkaan, mutta kun Maarit uhkasi tulla hoitamaan Piikan, niin olihan se pakko arvioida, paljonko sanomista tulee tekemättömyydestä. Totesin, että tällä kertaa en tunne niin huonoa omaatuntoa koiran jumeista, mutta sen sijaan siitä kyllä nolostuin ja kovasti, kun tajusin, miten lihava Piikasta yhtäkkiä on tullut. HOO niin kuin HERRAJUMALA!
Missä välissä se on tuollaisen vararavintokerroksen kasvattanut? Nopeasti yhteenlaskutoimitus ja tähän kuntoon saa näemmä koiran, kun jokaisella kurakelillä pitää todeta, että käydääs se perinteinen puolen tunnin tai kolmen vartin hihnalenkki – jos käydään. Ja kun Ipin kuoleman jälkeen en saanut ruokia mätsäämään, niin olihan se helppo syöttää ”vähän” ekstraa. (Jännä, että myös Pessi on lihonnut.) Ja kun pariin viikkoon Piika ei ole edes tarhannut, niin hups vaan. Jännästi se vararengas vyötäröllä vaan kasvaa.
Eilen Maarit kävi hoitamassa Piikan ja laihdutuskuuri sai siunauksensa myös siltä taholta. Vähemmän ruokaa, lisää liikuntaa. Jumejakin löytyi, lanneranka ihan tukossa kaiken sen läskin alla. Joten venyttelyjä saisi nyt taas alkaa tekemään. Kiitos Maarit, kyllä me taas aktivoidutaan näissä!
Hermanni puolestaan on tutustunut tällä viikolla lautapelien ihmeelliseen maailmaan.
Jostain se namin tuoksu tulee.
Tulisiko se tuolta?
Taisi tulla, ja taisi unohtua se nami ihanan palikan irrotuksen yhteydessä. Huomaa Piikan vitutus vierellä, kun on käskyn alle komennettuna, ettei saa ottaa.
Hermannin mielestä palikat on paljon siistimpiä.
Piikalta ei pelaamiseen kauaa mene.
Pipipäät 