Kun keskiviikkona tulin kotiin, vastassa oli tällainen näky. Ei niinkään tuo räjäytetty peti (hinttaripeti oli kyllä säilynyt ehjänä), mutta nuo korvat! Pahin painajainen.
Minähän en siis ymmärrä korvien liimaamisesta tuon taivaallista. Mulle on ihan sama, liimataanko korvia vai ei, mutta itse en ole siihen joutunut vielä tähän mennessä ja hyvä niin. Mutta kun tällä lainalapsella on liimatut korvat ja tottahan toki se oli ne itse irroitellut, niin oli syytä opiskella korvien liimaamisen pitkä oppimäärä.
Sehän siis meni jotakuinkin niin, että paniikkipuhelu keskiviikkona korvien irrottua aiemmista kiinnityksistään, muutamien kuvien vaihtaminen puolin ja toisin, panikointi seuraavan yön ja seuraavan päivän. Ja lopulta illalla paniikkipuhelu vielä tunnin puhdistusoperaation ja seuraavan tunnin liimauksen kohdalla. Mutta niin vaan on taas söpöt korvat ja liimaamisen pitkä oppimäärä suoritettu. Viikon vaikein treeni – minun kannaltani ja kyllä siihen ehdottomasti pisimpään menikin. Voi kunpa ne pysyisivät kiinni edes seuraavan viikon!
Liimakorvan liimaton tilanne käytettiin tottakai hyväksi ja päätettiin, että kyllä bordercollie ja porokoira yhteen soppii – onhan ne pentuja molemmat. Paikalla olleilla on tapahtumista hieman erilaiset käsitykset. Lapsen mukaan pennut leikkivät paljon. Aikuisten mukaan kyseessä oli kahden vahvan persoonan tahtojen taistelu. Toisaalta, kyllähän ne leikki. Kisasivat koko ajan, kumpi saa huomion, kumpi saa namit, kumpi saa lelut. Että ehkä se on vaan katsojan silmässä se ero. Tai sitten lapsen mielestä nää oli sosiaalisimmat koirat, mitä meiltä löytyy…
Pipipäät 
Ken on tämä ihanuus. Vai teillä uus iso pentu 🙂 tulee niin olemuksesta oma edesmennyt bc Neo mieleen..,
Tämä on aika tarkalleen puolivuotias pentu Hermanni. On meillä nyt ainakin jonkin aikaa. 🙂 Varmaan tuo valkovoittoisuus tuo Neon mieleen – ja toki tästä varmaan aika suurikin kasvaa. 🙂