Päivittäiset arkistot: 25.11.2015

Makeita leijeröintejä

Illalla oli Piikan treenit hallilla, mutta ilman kouluttajaa.

Piika_2015_11_24_ratatreenit

Aloitus 2:n takaa kutsulla. Ennakoiva valssi 3:lle ja lähetys takaakiertoon ja itse piti lähteä samantien liikkeelle ja persjättö 5:lle. 6:n takaa piti hakea, lähetys takaakiertoon ja sitten kovaa kyytiä 8 putkea kohti. Puomille lähetys ja leijeröinti keppien takaa. 11-12 lähetys kohti seinää ja putkeen. 12-13 persjättö, 14:lle lähetys, 15:lle takaakierto-persjättö ja kepeille vienti omalla liikkeellä. Loppu helppo rallattelu.

Meillä suurimmaksi vaikeudeksi nousi 7:lle takaakiertoon lähetys. Vaikka rima oli 55, Piika tiputti sen huolimattomalla ohjauksella, mutta sitten en ehtinyt itse ohjaamaan 8-putkeen. Puomille leijeröintiin olin kyllä todella tyytyväinen. Oma liike peitti keppien aloituksen eikä Piika epäröinyt koskaan, etteikö olisi mennyt suoraan puomille. Lisäksi meni varsin kivaa vauhtia ja pysähtyi kontaktille. 11-12 oli myös vaikea, koska heti kun oma rintamasuunta antoi luvan, Piika haki puomille. 13-16 meni myös kivasti, toisella kerralla sain vieläpä lähetettyä 14:lle kauempaa ja ajoitus 15:lle oli oikea. Eniten ihmetytti (matalien) rimojen tiputtelu, mutta mietin, että olisiko voinut vaikuttaa, ettei ehditty juuri lämpätä juuri ennen omaa vuoroa, kun neuvoin edellisiä ryhmäläisiä siinä…

Herkkupeppu kävi myös hallilla. Sisään mentiin periaatteella ”Kuolen, jos menen, mutta menet kuitenkin”. Sisällä huomasi, ettei kuollutkaan ja lopetti vastaanpanemisen. Leikittiin vähän eri leluilla. Olin tyytyväinen, ettei ottanut häiriötä ja keskittyi leikkimiseen, joka kuitenkin on vielä haparointia. On vähän samanlainen kuin Piika aiemmin, eli mieluusti roikkuisi vain lelussa, mutta ei laita vastaan. Ja vaikka kotona jo kantelee palloa, kentällä ei halunnut kantaa kuin räsyjä. Harjoiteltiin myös heiteltyjen namien etsimistä, mikä olikin yllättävän vaikeaa. Eihän niitä nyt voi vaan nähdä eikä varsinkaan, minne ne lentää. Ja sitten paljon kävi pennun läärääjiä, mikä tottakai on hyvin järkevää näin kennelyskäkaudella.

Kotimatkalla mietin, että haluaisin tuohon vähän enemmän sitä voimaa, mitä esittää Piikan kanssa leikkiessään. Vaikka onhan se rauhallinen perusluonteeltaan, mutta sitten kuitenkin näen siinä myös sitä, että voisi kaivaa enemmänkin esiin. Sinänsä jännä nähdä, miten tuollaisesta kömpelöstä viisikuisesta, 8-viikkoisen tasolla treenillisesti olevasta, saa kaivettua sen esiin. Itsenäistä työskentelyä vahvistettiin kuitenkin vielä kotona, kun piilotin nameja keittiöön ja pistin etsimään. Ei tajunnut yhtään. Piika sai tulla tyhjentämään keittiön ja näyttämään mallia. Hieman alkoi jo hahmottumaan, ettei koko ajan tarvitse kysellä minulta, mitä tehdään. Sitten piilotin nakkeja karvalankamattoon ja hommaan löytyi juoni. Nenänkäyttö alkoi pelittämään. Ja nyt onnistui keittiön tyhjennyskin. Sinänsä kiva, jos nää lumet vielä sulaa, niin on kai sille pakko kokeilla ulkonakin tuota namin etsimistä – ellei jopa jälkeä. Keskittyy kuitenkin hyvin sitten, kun saa hommasta kiinni. Kotona heitellyt namit eivät olleet mikään ongelma, joten pohdin, että ehkä se kuitenkin sitten hallilla otti häiriötä eikä lähtenyt taistelemaan lelusta (vaan riippui siinä ja silmät kävivät samalla) ja kun silmät olivat muualla myös namien heitossa, ei sitten niitäkään siellä bongaillut. Ja toki kotona Piika toi siihen oman lisänsä, kun piti ennen narttua löytää namit.