Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2015

Vuoden vikat aksakisat?

No ei hemmetissä. Kaksi H E L V E T I N huonoa hylsyä ja yksi rimanputoamisesta johtunut 5. Että miten meni noin niinku omasta mielestä agikisat Jyväskylässä, tuomarina Minna Räsänen?

Vastaus:

Kummasta se sitten johtui? No minusta tietenkin. Hyppärillä Piika hyllytti heti kolmannella esteellä. Ja valitsi sen jälkeen joka ikisen putken väärän pään. SuperCut

Toisena ollut agilityrata oli ihan ok-menoa. Oli kiva saada tulos. Ja nähdä, että on se Piika vauhtia saanut menoonsa. Ja kävi sitä pari kehumassakin, että meno on parantunut huomattavasti. Rimantiputus kuitenkin SuperCut.

Mutta vaikea oli sitä uskoa, kun meni sitten toiselle agiradalle. Sen jälkeen kun olin yrittänyt saada juonesta noin 5 kertaa uudestaan kiinni ja oltiin vasta radan puolessa välissä, juostiin radalta suoraa reittiä ulos. Koska SuperCut.

Kiitos Suville videoinnista, julkaisen nyt oman mielenrauhan edes jonkinasteiseksi säilyttämiseksi ainoastaan sen tokan radan. Koska SuperCut.

Sen verran jäi kaivelemaan, että arvatkaas, mitä treenataan tällä viikolla viikkoradalla? Sen verran kivat radat olivat kuitenkin haasteidensa puolesta. Me ei vaan ylletty haasteiden tasolle. Tuli semmonen olo, että mitä mekin kolmosissa tehdään, koska SuperCut.

Mitä tästä opimme?

AINA vituttaa JOKU!

 

Hei, Hei mutsi!

Viikko on nyt kulunut siitä, kun tulin tänne Muuttohaukantielle. Silloin täällä oli vielä sellaista valkeaa ainetta maa täynnä. Siinä oli hauska hyppiä ja sukellella. Nyt on vain märkää ja pimeää. Olen kyllä parhaani mukaan yrittänyt vältellä kaikki rapakot, etten joutuisi suihkuun. Tiedäthän kuinka paljon inhoan sitä laitosta. Välillä se on vaatinut melkoisia hyppyjä, täällä rapakot ovat SUUURIA!

On täällä vähän hassua. En kuulema saa päästä kuin koira veräjästä. En kyllä ymmärrä miksen, sillä päivittäinhän kuljen tuosta pihaportista ja ihan omin luvin. Mutta nämä sanoo, että joudun tekemään töitä ruokani eteen. Yhtenäkin iltana heittivät hyvän ruoan pitkin lattioita ja sanoivat, että etsippäs siitä. Odotin kyllä parempaa palvelua. Mutta kuulema se kuuluu tähän minun koulutukseeni.

Ollaan myös käyty parissa paikassa, missä oli hirveästi koiria ja hirveä meteli. Aluksi minua vähän jännitti, että mikäs paikka tämä tällainen pimeä mesta on, mutta sitten tajusin, että sielläkin saa herkkuja ja sain leikkiä Piika-tädin hienolla lelulla. Sain myös paljon ihailua osakseni, mutta tärkeintähän onkin näyttää komelta. Ja seksikkäältä. Siksi olen yrittänyt nostaa jalkaa mahdollisimman korkealle. Että minut varmasti huomataan. Kerran onnistuin tekemään niin olohuoneen pöydän jalkaa vastenkin. Pitihän minun näyttää, kuka on mies talossa.

Niin siitä Piika-tädistä. Olen yrittänyt olla sille just niin pain in the ass kuin kehoitit olemaankin! Mielestäni olen onnistunut varsin hyvin. Tässä vähän kuva-aineistoa lopuksi. Terkkuja sinne kaikille muille!  Kyllä mä täällä pärjään. Vaikka olen kyllä huolissani näistä korvistani. Kuulema pitäisi piuha taas yhdistää korvasta korvaan, että olisi jotain korvien välissä.

terveisin, poikasi Hermanni

smaller

Mielestäni nämä korvat ovat kyllä ihan hyvät!

smaller1

Tässä menee pahaa-aavistamaton Piika-täti.

smaller3

Ja tässä minä vaanin sitä.

smaller2

Tadaa! Onnistuimpas yllättämään!

smaller4

Olit ihan oikeassa, Piika-täti on varsinainen hapannaama.

smaller5

En vaan anna sen haitata mua!

smaller6

Vaanin vaan tilaisuuttani…

smaller7

Ja joka kerta onnistun yllättämään…

smaller8

…näillä mun loikilla!

smaller9

Parasta on tottakai mennä eteen, ettei näe Kilju-tätiä.

smaller10

Sanoinko jo, että ihan parasta!

smaller11

Joskus Piika-täti yrittää huijata.

smaller12

Mutta ei huolta, saan sen kyllä aina kiinni.

smaller13

Viimeistään ainakin silloin, kun pysähdytään.

smaller14

Hei hei mutsi! Ei tarvii vielä tulla hakeen mua pois täältä!

 

Liimaamisen pitkä oppimäärä

11410718_535865823236254_2094047075_n

Kun keskiviikkona tulin kotiin, vastassa oli tällainen näky. Ei niinkään tuo räjäytetty peti (hinttaripeti oli kyllä säilynyt ehjänä), mutta nuo korvat! Pahin painajainen.

Minähän en siis ymmärrä korvien liimaamisesta tuon taivaallista. Mulle on ihan sama, liimataanko korvia vai ei, mutta itse en ole siihen joutunut vielä tähän mennessä ja hyvä niin. Mutta kun tällä lainalapsella on liimatut korvat ja tottahan toki se oli ne itse irroitellut, niin oli syytä opiskella korvien liimaamisen pitkä oppimäärä.

Sehän siis meni jotakuinkin niin, että paniikkipuhelu keskiviikkona korvien irrottua aiemmista kiinnityksistään, muutamien kuvien vaihtaminen puolin ja toisin, panikointi seuraavan yön ja seuraavan päivän. Ja lopulta illalla paniikkipuhelu vielä tunnin puhdistusoperaation ja seuraavan tunnin liimauksen kohdalla. Mutta niin vaan on taas söpöt korvat ja liimaamisen pitkä oppimäärä suoritettu. Viikon vaikein treeni – minun kannaltani ja kyllä siihen ehdottomasti pisimpään menikin. Voi kunpa ne pysyisivät kiinni edes seuraavan viikon!

12246990_10153686403881768_992483122807062656_n

Liimakorvan liimaton tilanne käytettiin tottakai hyväksi ja päätettiin, että kyllä bordercollie ja porokoira yhteen soppii – onhan ne pentuja molemmat. Paikalla olleilla on tapahtumista hieman erilaiset käsitykset. Lapsen mukaan pennut leikkivät paljon. Aikuisten mukaan kyseessä oli kahden vahvan persoonan tahtojen taistelu. Toisaalta, kyllähän ne leikki. Kisasivat koko ajan, kumpi saa huomion, kumpi saa namit, kumpi saa lelut. Että ehkä se on vaan katsojan silmässä se ero. Tai sitten lapsen mielestä nää oli sosiaalisimmat koirat, mitä meiltä löytyy…

Makeita leijeröintejä

Illalla oli Piikan treenit hallilla, mutta ilman kouluttajaa.

Piika_2015_11_24_ratatreenit

Aloitus 2:n takaa kutsulla. Ennakoiva valssi 3:lle ja lähetys takaakiertoon ja itse piti lähteä samantien liikkeelle ja persjättö 5:lle. 6:n takaa piti hakea, lähetys takaakiertoon ja sitten kovaa kyytiä 8 putkea kohti. Puomille lähetys ja leijeröinti keppien takaa. 11-12 lähetys kohti seinää ja putkeen. 12-13 persjättö, 14:lle lähetys, 15:lle takaakierto-persjättö ja kepeille vienti omalla liikkeellä. Loppu helppo rallattelu.

Meillä suurimmaksi vaikeudeksi nousi 7:lle takaakiertoon lähetys. Vaikka rima oli 55, Piika tiputti sen huolimattomalla ohjauksella, mutta sitten en ehtinyt itse ohjaamaan 8-putkeen. Puomille leijeröintiin olin kyllä todella tyytyväinen. Oma liike peitti keppien aloituksen eikä Piika epäröinyt koskaan, etteikö olisi mennyt suoraan puomille. Lisäksi meni varsin kivaa vauhtia ja pysähtyi kontaktille. 11-12 oli myös vaikea, koska heti kun oma rintamasuunta antoi luvan, Piika haki puomille. 13-16 meni myös kivasti, toisella kerralla sain vieläpä lähetettyä 14:lle kauempaa ja ajoitus 15:lle oli oikea. Eniten ihmetytti (matalien) rimojen tiputtelu, mutta mietin, että olisiko voinut vaikuttaa, ettei ehditty juuri lämpätä juuri ennen omaa vuoroa, kun neuvoin edellisiä ryhmäläisiä siinä…

Herkkupeppu kävi myös hallilla. Sisään mentiin periaatteella ”Kuolen, jos menen, mutta menet kuitenkin”. Sisällä huomasi, ettei kuollutkaan ja lopetti vastaanpanemisen. Leikittiin vähän eri leluilla. Olin tyytyväinen, ettei ottanut häiriötä ja keskittyi leikkimiseen, joka kuitenkin on vielä haparointia. On vähän samanlainen kuin Piika aiemmin, eli mieluusti roikkuisi vain lelussa, mutta ei laita vastaan. Ja vaikka kotona jo kantelee palloa, kentällä ei halunnut kantaa kuin räsyjä. Harjoiteltiin myös heiteltyjen namien etsimistä, mikä olikin yllättävän vaikeaa. Eihän niitä nyt voi vaan nähdä eikä varsinkaan, minne ne lentää. Ja sitten paljon kävi pennun läärääjiä, mikä tottakai on hyvin järkevää näin kennelyskäkaudella.

Kotimatkalla mietin, että haluaisin tuohon vähän enemmän sitä voimaa, mitä esittää Piikan kanssa leikkiessään. Vaikka onhan se rauhallinen perusluonteeltaan, mutta sitten kuitenkin näen siinä myös sitä, että voisi kaivaa enemmänkin esiin. Sinänsä jännä nähdä, miten tuollaisesta kömpelöstä viisikuisesta, 8-viikkoisen tasolla treenillisesti olevasta, saa kaivettua sen esiin. Itsenäistä työskentelyä vahvistettiin kuitenkin vielä kotona, kun piilotin nameja keittiöön ja pistin etsimään. Ei tajunnut yhtään. Piika sai tulla tyhjentämään keittiön ja näyttämään mallia. Hieman alkoi jo hahmottumaan, ettei koko ajan tarvitse kysellä minulta, mitä tehdään. Sitten piilotin nakkeja karvalankamattoon ja hommaan löytyi juoni. Nenänkäyttö alkoi pelittämään. Ja nyt onnistui keittiön tyhjennyskin. Sinänsä kiva, jos nää lumet vielä sulaa, niin on kai sille pakko kokeilla ulkonakin tuota namin etsimistä – ellei jopa jälkeä. Keskittyy kuitenkin hyvin sitten, kun saa hommasta kiinni. Kotona heitellyt namit eivät olleet mikään ongelma, joten pohdin, että ehkä se kuitenkin sitten hallilla otti häiriötä eikä lähtenyt taistelemaan lelusta (vaan riippui siinä ja silmät kävivät samalla) ja kun silmät olivat muualla myös namien heitossa, ei sitten niitäkään siellä bongaillut. Ja toki kotona Piika toi siihen oman lisänsä, kun piti ennen narttua löytää namit.

 

Pentuarkea ja JKL KV:n kuvat

Niin sitä vain neljässä vuodessa unohtaa, mitä se pentuarki onkaan. Ei sillä, että sitä olisi kaivannutkaan. Kyllä neljä kolme aikuista koiraa on ihan helppo yhtälö, varsinkin kun tulevat toimeen keskenään.

Yhtäkkiä nyt sitten pitäisikin muistaa, että heti ruokailun jälkeen se pupsi pitäisi viedä pihalle. Ja kun ei sillä sekunnilla ole ovea aukaisemassa takki päällä ja kengät jalassa, niin sotkuja on sitten siivottavaksi. Nyt toki ovenkin voisi jo aukaista ja sitten etsiä niitä kenkiään,, mutta olen tässä parin illan aikana huomannut, että HerkkuJerkku on mitä nopein katoaja. Nopeampi kuin Pessi. Ja vaikka se vielä on kutsusta tullutkin luokse, niin aika kaukanakin on jo seikkailtu. Ihan sama, oliko portti kiinni eli ei. Onneksi tuossa ei ihan vierellä mitään vilkasta autotietä ole. Joten ulkona on palkkailtu ja paljon luoksetulosta. Onneksi HerkkuJerkku on myös HerkkuPeppu, joten oppi menee päähän suoraan mahan kautta.

Oppia on jaettu myös sisällä. On leikitty. Mikä on vähän hankalaa, kun siinä on heti kaksi mustavalkoista osallistumassa. Mutta pallon kanniskelun alkeet on jo opittu ja kiloistakin kapulaa maisteltu. Pitäisi etsiä pienempi noutokapula jostain. Piikan rievut olisivat huippujuttuja, mutta Piika on niistä varsin mustasukkaista laatua, mutta ei kuitenkaan sano mitään, kun Pupsi vie ne siltä suusta. Eilen opiskeltiin myös istumisen alkeita. Pari kertaa yritin saada Pupsia istumaan, mutta lopulta odottelin, että tarjosi sitä ja palkkasin siitä ja nyt se sitten tarjoaa istumista koko ajan. Ei huono. Maahanmenoakin on kokeiltu. Ei auttanut tässäkään mitään avustamiset. Lopulta pidin vain kättä maassa ja aikansa yritettyään Herkkuperse kokeili maata samalla aikaa kun nuoli kättäni. Ja sieltähän se maahanmenokin löytyi. Nyt on helppoa, kun osaa jo mennä maahan, kun laitan käden lattiaan. Varmaan jotain namista luopumistakin voisi tehdä, kun on niin tiukasti siinä namikädessä kiinni. Niin ja ulospääsyä odotetaan jo katsekontaktin kautta. Sinänsä helppoa, kun Piika on siinä aina tukena ja tottelee käskyjä tällä hetkellä todella hienosti, vissiin mustasukkaisuuttaan (vaikka eihän koirilla sitä tunnetilaa ole). Ja kyllähän sitä vituttaa pentu sisällä suurimmaksi osaksi aikaa. Pihalla kyllä rallaavat ilman mitään rajoja. Piikan mielestä on hauska juoksuttaa pentua, joka ei pysy perässä.

 

Ketä kiinnostaa, niin osaltani Jyväskylän KV:n bordercolliekehän kuvat on julkaistu ja löytyvät täältä. Melkein kaikki kehässä pyörähtäneet koirat esiintyvät kuvissa. Kuvia saa käyttää sosiaalisessa mediassa ja omilla sivuilla/blogeissa. Kuvia ei saa rajata uusiksi.

Lisää mustavalkoista menoa

Kun kerran lumi satoi kunnolla maahan Keski-Suomessa viikonlopun aikana, olihan se loogista, että mustavalkoinen menokin tuplaantui samalla kertaa. Status on toistaiseksi voimassa oleva lainakundi. Alkaa vähitellen tälleen vajaan vuorokauden yhteiselon jälkeen muistumaan mieleen, mitä se pentuarki olikaan…

Pääasia, että tällä hetkellä tottelee sentään nimeään ja Tänne-kutsua, vaikka kovin omatoimiselta muuten vaikuttaakin. Piikan mielestä varsin hauska tapaus, alusta asti on ulkona ollut kunnon bortsuleikit päällä. Sisällä huomaa, että Piikasta kasvoi yhdessä hetkessä Aikuinen.

Pässimiehelle ja Kiljulle ei tästä juonen käänteestä ole vielä kerrottu, kun Pessi lähti Kiljun rattopojaksi Espooseen ainakin täksi viikoksi. Voipi olla, että ymmärrystä ei heru.

Viikkoradalla treeneissä

18112015kilp_1

Keskiviikkona yhdistimme parin ryhmän kanssa voimamme ja rakensimme viikkoradan ja poikkeuksellisesti treenasimme sillä. Treenien lopuksi otin vielä Piikan radalle ja muutamaan kertaan mentiin rataa läpi pätkissä. Tässäpä joitakin mietteitä:

1:lle pystyin lähettämään Piikan pelkällä tyrkkäyksellä ja ehdin hyvin työntämään takaakiertoon 4:lle. Persjättö ja putkeen.

7-8 välille kokeilin pariakin eri ohjauskuviota onnistumatta ennen kuin ryhmäläiseni kysyi, että jos kerran neuvot meille persjätön välistävetoon ja pakkovalssijaakotuksen 8:lle, niin miksi et itse tee niin? Niin, miksiköhän. Joten sillä mentiin ja onnistui kerrasta. Niin simppeliä se on, eli älkää edelleenkään tehkö kuten minä teen vaan tehkää kuten sanon. Vissi ero. 😉

En muista, että mitään outoa olisi sattunut 9-14 välillä ja 15-18 toimi hyvin takaakiertopersjättö/saksalainen 16:lle ja oma eteneminen koiran edellä, jolloin pystyi vain jaakottamaan sen kepeille.

19-hyppy piti leijeröidä, mutta kun en sitä aluksi tehnyt niin eihän se Piika mennyt putken oikeaan päähän. Leijeröinnillä ei ollut mitään ongelmia kepeillä ja putken oikea pääkin löytyi.

Takaakierto 21:lle oli haastava oman ajoituksen kannalta, mutta loppu helppo irtoaminen.

 

Vaikeaa, mutta ei mahdotonta

 

Blogin ulkoasu sai uuden otsakekuvan. Harmi kyllä blogipohja ei mahdollista kuvaa kuin 1280px leveänä, joten suuremmalla ikkunalla kuva pikselöityy. Katsotaan, kuinka pitkäikäiseksi tämä muutos tulee jäämään.

Tiistaina iski treeni-inspis, kun olin kotona yllättäen niin, että pimeys vasta laskeutui. Ehdittiin siis hyvin treenata ruutu, seuraamista, kapulan luovutuksia ja tunnari. ”Kyllä se kotona osaa” -vaihe on saavutettu näissä liikkeissä. Koska kuitenkin sunnuntaina oli käyty treenaamassa Killerillä pientä häiriötreeniä, on tullut myös todettua, että osaamistaso tosiaan jää vain kotiin. Häiriötreeniä tarvittaisiin siis paljon ja kun ei ole mitään treeniryhmää, ei mahdollisuutta tähän ole. Tästä syystä jätin lopulta ottamatta osaa kisaan tokokoepaikoista tälle vuodelle. Niin monta kertaa olen mennyt kokeeseen ei-valmiilla koiralla, että nyt päätin, jotta treenataas vielä vähäsen lisää. Voi kuitenkin mennä itse katsomaan kokeeseen, miten se voittaja siellä meneekään, mutta eipä se kannata koiraa mukaan ottaa. Katsoo sitten ensi vuonna, riittääkö tokointoa enää sinne asti.

 

Tiistain agilitytreeneissä oli luvassa vaikea mukaelma radasta, joka oli ollut jossain kolmosten kisoissa. Tuomaria ei edelliseltä ryhmältä tälle radalle kuitenkaan löytynyt, mutta oli kuka oli, niin haastetta oli ainakin.

Piika_2015_11_17_kisaratamuunnos

Kisoissa 2 putki ja kepit olivat olleet valinnaisia, eli suorituksen pään oli saanut valita itse.

Paperilla rata näytti haastavalta, mutta ei mitenkään mahdottomalta kuitenkaan. Ja sellaiseksi se osoittautui käytännössäkin. 1-2 pakkovalssilla putkeen ja vaikein kohta oli meille kepeille vienti. Kokeiltiin tähän vähän kaikenlaista, mutta lopulta auttoi vain, kun en itse hätäillyt ja annoin Piikan itse hakea kepit ohjaten itse koiran oikealta puolelta. Takaaleikkauksella sitten koira kiinni. Hanna palkkasi Piikaa paljon keppien päähän, joten pystyin itse harjoittelemaan irtoamista sivulle ja oikea-aikaista valssia. Hyvä, että saatiin tehtyä kepeille tätä treeniä käytännössäkin!

Kovasti sain ottaa itse etumatkaa, että ehdin muurin jälkeiseen takaakiertoon. Tuon tein tosin vastakäännöksellä ja oli puhettakin, että välttämättä ei olisi edes tarvinnut, jolloin olisin päässyt aiemmin liikkeelle. Valssi 7:lle ja nätisti Piika aina haki 9:n oikealta puolelta. Katselin, että muilla oli paljonkin ongelmia rytmityksessä, jolloin koira haki 9:ä takaakierron kautta. 11 ja 13 takaakierrot olivat nättejä ja Piika kyllä pyörii nyt enemmän kuin hyvin noilla. Ensimmäisellä kerralla en muistanut itse vetää koiraa 12 putkeen, mutta kun rytmitin, niin johan upposi. Lopussa ei ollutkaan sen suurempaa ongelmaa.

Ai, että helpotti, kun päätin olla menemättä tokokokeeseen. Ei tarvinnut enää kello 21 jäädä treenaamaan tokoa. Käytiin lenkillä ja ajelin kotiin. Iltaruoalla vielä kaukoiltiin pimeässä olkkarissa. Pessi ja pallo toimivat häiriöinä. Pessi ei ollut edes kylkikyljessä liian suuri häiriö, mutta liikkuva pallo oli. Ehkä oli myös hieman epäreilua, että pompottelin sitä käsissäni, mutta jostain se häiriö on kaivettava, kun yksin treenaa. Kun kaukot onnistuvat tuon häiriön kanssa, sitten ollaan valmiita kokeeseen. Eli ei ikinä, kun on pallohullu koira. Eihän se näe ja kuule kuin sen pallon.

Paossa pahaa maailmaa

Kaikki lähti vain siitä, että Janne rassasi bemaria talvikuntoon. Putsasin samaan aikaan paineilmalla moottorisahaa. Ja lopputulos oli tämä… Onhan siinä moottorin päällä ihan turvallista olla paossa pahaa maailmaa.

Lopetin sekoilun se oli parasta ikinä
mut kerro kuka vois rakastaa pipipäät
joka on hiljanen ja outo ku pää on jumissa
pelkkii painajaisii mä nään mun unissa
ootsä tavannu ketää yhtä noloo

Väärä valinta pohjalle mut pudottaa
kaiken aikaa halusin ne unohtaa
mut ne seuraa vierellä ja muistuttaa
ettei mun pidä koskaan luovuttaa

Nikke Ankara: Värifilmi

Ensilumi 2015 Liepeelle

Kausi 2015 päätettiin viikonloppuna illanistujaisiin. Nyt on parannettu maailmaa. On saunottu, syöty ja unohdettu kirjata kauden saavutukset yhteen lakanaan. Ehkä sillä ei niin ole väliä. Pääasia oli viettää hieno ilta hyvässä seurassa, pitkästä aikaa kokoontua porukalla ja kiireettömästi parantaa maailmaa. Kun neljän jälkeen aamuyöllä havahduimme todellisuuteen, oli maahan satanut ensilumi. Seuraavana päivänäkin se oli vielä puolilta päivin maassa Liepeellä, vaikkakin suli illan mittaan pois. Mutta ensimmäiset marraskuiset synkät lumikuvatkin on nyt otettu pienessä räntäsateessa.

Kilju huolehtii edelleen personal trainerin hommista. Pessi pääsi hieman revittelemään.

Lumet Pessin silmille ja hanaa!

Piika omilla laajoilla kierroksillaan. Se on puhtaasti malipaimen noissa leikeissä.

Mitä Kilju edellä…

…sitä Pessi perässä.

A-6919

Uudestaan

A-6909

ja uudestaan. Aina vaan pihaa ympäri.

Kilju ei ota hommaa ollenkaan niin tosissaan kuin Pessi. Tässäkin vähän himmaillaan, että Pessi saa kiinni.

Ja sitten taas mennään.

Pessi perässä kiitäen.

Ja taas odotellaan.

Kyllä se sieltä tulee, aina perässä.

Ja tällä yhdellä aina ihan omat leikit.