Tähtiä syntyy jatkuvasti. Ihmisen elämän aikana ehtii syntyä ja elää monia satoja tähtiä. Jotkut tähdistä vierailevat luonamme nopeasti, toiset hitaammin.
Tähdet syntyvät suurissa tähtienvälissä pilvissä, niiden tarkkaa syntymekanismia ei edelleenkään tunneta. Yhden tähden synty on monivaiheinen tapahtumaketju, joka koostuu samalla aikaa luonnollisesta kehityksestä ja sattumanvaraisesta ilmiöstä. Kun galaksit törmäävät toisiinsa, niiden tähtienväliset pilvet sekoittuvat ja lopputulos voi olla miten arvaamaton tahansa.
No, mutta sehän on Ipi pentuna.
Ipi eli mäyräkoira Ellin tossun alla.
Pienen malinoistytön onnea.
Vajaa vuosikas Ipi ja Pavel
Noin vuotias Ipi Taka-Keljon metsissä.
Taka-Keljossa edelleen hieman vanhempana.
Ipin kuva tuolta ajalta Raisan arkistosta.
Kaverukset Naakka ja Ipi Raisan arkistosta.
Tähden kehityksen aika aikana se käy läpi eri kehitysvaiheita säteillen lämpöä ja valoa. Kun lämpötila tähtipilven sisällä kasvaa, syntyvät ensimmäiset reaktiot. Tällöin tähden aineet ovat vielä irrallaan sen sisällä. Ensimmäiseksi tähti kehittyy protähdeksi. Saavuttaessan protähden tilan, tähti alkaa vetää itseensä ainetta sitä ympäröivästä tilasta. Samalla myös paine sen sisällä kasvaa. Tähden sisällä tasapainoillaan kahden vastakkaisen voiman välillä. Toinen voima pyrkii luhistamaan sen, toinen koittaa laajentaa sitä. Kun näiden voimien määrä kasvaa tarpeeksi suureksi, varsinainen tähti on syntynyt. On muodostunut tähti, joka elää loistaen suurimman osan elämästään.
Ipin ensimmäinen koe. Siitä se alamäki alkoikin.
Näähän on ihan leikkineet! Kuva Raisan arkistosta.
Keppiäkin ovat vetäneet…
Meininki on pysynyt yhtä pimeenä koko ajan.
…Ipi Naakka-peruskalliolla.
Junioreina näin, mutta ei enää vanhempana.
Turussa näyttelyssä 2009.
Sehän näyttää tässä Raisan kuvassa ihan malilta!
Naakalla kuoppa, Ipillä keppi. Perus.
Taka-Keljon sohvanvaltaajat.
On oltu hakumetsässä ötököitä piilossa. Raisan arkisto.
Tähdet voivat olla vakaita ja elää valtaosan elämästään massana pääsarjassa. Näiden tähtien elämä on kirkasta ja stabiilia. Niiden kanssa on leppoisaa elää ja niitä on mukava katsella. Sitten on olemassa suurempia, massiivia tähtiä. Niiden sisällä tapahtuvat ydinreaktiot sijaitsevat suurella alueella niiden sisällä. Kuitenkin niiden ulkokuoren perusteella voi olla mahdotonta päätellä sisällä tapahtuvista reaktioista. Näiden tähtien rakenteet ja elämät ovat päinvastaisia. Suurimpien tähtien ytimessä lämpötilat nousevat hyvin korkeiksi. Suuret tähdet lämmittävät loistollaan ja jakavat iloa loppumattomasta liekistään.
On käyty tokokokeessa makaamassa. Ne muut seisoivat.
On käyty BHssa 2009, huom. suosikkituomarilla jo tuolloin! Raisan arkisto.
Paikoitellen jopa on seurattu korrektisti! Raisan arkisto.
On käyty tokokokeessa Valorinteen kentällä. Sehän melkein istuu! Raisan arkisto.
Vesku aina muistaa mainita, miten ensi kertaa Jannen tavatessaan Jannella oli valkoiset housut ja valkoinen kauluspaita päällään ja Ipi sipsutti kiltisti Jannen rinnalla. Tämän kuvan kohdalla ei ole vaikea uskoa tuota mielikuvaa.
Keuruulla Pehkosen tuomaroitavana.
Janne jätti Ipin paperit kotiin, ja kokeili Ipille kentän reunalla olevaa palkkaa. Ipi ei tehnyt mitään, ainakaan oikea-aikaisesti vaan yritti koko ajan karata palkalle. Ja lopuksi karkasikin.
Kuumuus tähden sisällä mahdollistaa ydinreaktioiden jatkuvan etenemisen. Monesti räjähdykset ovat voimallisia. Jokaiseen suuntaan. Joskus räjähdykset ovat yllättäviä. Jopa positiivisesti. Massiivisilla tähdillä on hetkiä, jolloin muut seisovat vain tukena, varjoina näyttämöllä.
Syksyllä 2009 Ipin maailma järkkyi, kun se joutui luopumaan ainokaisen koiran paikastaan…
Ilman Ipiä ja Pessiä ei oltais mekään tavattu. Perusmeininkiä alusta asti.
Narniassa Nenäinniemessä
”Sä olet tähti, tänään ja niin kauan kuin sitä kestää, et joudu yksin jäämään, mä seison sun vierellä…”
Jollain oudolla tavalla tämä kaksikko täydensi toisiaan…
…hyvässä ja pahassa. Etenkin siinä pahassa.
Ipi oli massiivinen tähti. Ipi ei ollut tasainen, leppoisa tai ennalta arvattava. Ipi sädehti kiihkeää lämpöä, joka sai voimansa jatkuvasta sisäisestä tulesta. Ipi sytytti useita ydinreaktioita myös ulkopuolellaan.
Tuo kevät 2010 piti sisällään monia aurinkoisia jäälenkkejä.
Ehkä yksi parhaita kuvista 3v. Ipistä ikinä.
Vuottolahdessa pelaamassa palloa.
Nenäinniemessä keväällä 2010.
Haukanniemessä samaisena keväänä.
Lentoon lähdössä alkukesästä.
Ipi ja Kimma yhden ajanlaskun alussa kesällä 2010.
Tällä kertaa se ei sentään purrut pentua.
Mitä kuumempi tähti on, sitä lyheämmällä aallonpituusalueella sen säteilymaksimi on.
Ipi säteili energiaa mieluiten sille läheisimpiin eläimiin ja ihmisiin. Ipi eli mieluiten aurinkokunnassa, joka ei ollut miljardeja vuosia vaan viisi minuuttia. Ipi lahjoitti energiaansa kaikille läheisilleen. Tavalla, joka ei jättänyt epäilystäkään lämmöstä ja energiasta.
Syksyllä 2010 mökillä.
Koiria oli enää kaksi.
Aina yhtä pimeetä meininkiä Muuttohaukantiellä.
Taas yhdet ei-koiraihmiset, jotka Ipi on kietonut suuren sydämensä ympärille.
Kuka ei halua kuulua joukkoon.
Pessi ja Ipi, Pipipäät.
Ipimeininkiä. Täysillä kimppuun, kun vähiten odottaa…
Jälkikäteen voisi todeta, että yllättävän vähän haavereita lopulta sattui. Tilanteisiin nähden…
Söpö Ipi 4v. keväällä 2011.
Oulujärven rannalla.
Uuraisilla treenaamassa.
Viestikokeessa taas kerran yrittämässä tulosta. Raisan arkisto.
Halssilan sohvanvaltaajat. Raisan arkisto.
Pennut tulivat taloon ja Ipi vietti laatuaikaa Raisan luona Allin ja Naakan kaverina. Porokoirat tykkäs ja lujaa! Raisan arkisto.
Kävi se näemmä välillä tappamassa kotona pentujen lelut.
Treenaamassa Raisan kanssa.
Sä olit etupenkin tyttö, joka aina kaiken ties. Muut sanoi susta tulee vielä insinööri tai virkamies. Sä olit varma et sinusta tulee tähti.
Kaksijalkainen Ipi.
Tähden massa ja koostumus vaikuttavat tähden elämään. Suuret loistavat kirkkaammin. Valitettavasti mitä kuumempi tähti on, sitä pienempi sen kyky maksimaaliseen säteilyyn loppujen lopuksi on.
Suurimassaiset tähdet luovuttavat energiaa ympäristöönsä paljon enemmän kuin pienet. Suuret tähdet loistavat kirkkaammin, valitettavasti ne myös kuluttavat energiansa loppuun nopeammin.
Toivakassa esineruudun arvostelussa, tuomarina Minna Moisio. Ipillä ihan omat jutut mielessä.
Samaisessa kokeessa tottiksessa, tuomarina Jani Heinilä. Ipillä taas ihan omat kuviot.
Tottiksen arvostelussa Foxin kanssa. Jännä, kun Ipillä on taas ihan omat kuviot.
”Sä laitat hymyn kiertoon, mä näin muistan sinua. Ja sinä olet niin kuin eilenkin.”
Ajalta, kun olimme varmoja, että malinoissistakin tulee käyttövalio.
Ensimmäinen yhteiskuva koko laumasta.
Kuonokoppaelämään siirtynyt Ipi.
Malinoisenergiaa.
Ensimmäinen yhteiskuva ilman koppaa.
Pessi ja Pessin bodyguardit.
Kopan kanssa Ipi eli normaalia reikäpäistä elämäänsä ilman reikiä.
Pylly vasten pyllyä.
Viisivuotias Ipi.
Koko porukka pihalla.
KoppaIpi
Hei, onko siellä kopan sisällä elämää?!?
Viestin Rotumestarit vm 2012. Kuva Nina Palmu.
Se kerta, kun Ipsu pesi kaikki. Raisan arkisto.
Ipin ja Piikan taidonnäyte työpäivän aikana.
Malinoissit talvella 2013.
Ipi treenaa keväällä 2013 kuusivuotiaana.
Keväälle ekoja pk-hyppyjä.
”Ei toistoja saa. Variointeja vaan. Juuri tällaista kauneutta ei saa samanlaista. Tartutaan kii. Painetaan sydämiin. Tämä hetki. Tämä onni.” Noustiin ekoissa 2lk:n kisoissamme kolmosiin.
Malinoissit Liepeellä saunaillassa. Kyllä, ne ovat Ipi ja Kilju, uskokaa jo.
Ipsu. ❤
Ipin viimeiset SM-kisat
Näissäkään onni ei ollut suosiollinen, vaan Ipin matka päättyi maa-ampiaispesään.
Mökillä syksyllä koko lauman kera.
Hirvikärpästen keskellä treenattiin.
Hetkiä, joita ei takaisin saa.
Kotipihalla ruska-aikaan.
Tammikuu 2014 Keski-Suomessa.
Pari viikkoa myöhemmin.
”Mutten mitään, en ketään. Alla ikivanhan auringon. En mitään, en ketään. Enemmän kuin sua.”
Ensimmäisiä studiokuvakokeiluja.
Vaajakoskella lenkillä.
Piikan kanssa laumautumista keväällä 2014.
Ipi lasten kanssa Kainuussa.
Ipi 7v keväällä 2014.
Kesällä 2014 uimassa Saviolla.
Olisiko siltä keikalta, kun Naakka ja Ipi päättivät tapella pallosta ja Piika yhtyi meininkeihin Naakan puolella.
Priima studiokuva Ipistä jäi haaveeksi. Koskaan kamera ei suostunut tarkentamaan sen silmiin.
Mikään ei ole niin ällöttävää kuin toisen koiran viereen pakotettuna.
Aivan eri asia leikkitilanne hei…
Lopulta kaikki tähdet joko aloittavat hiljaisen viilentymisen tai tuhoutuvat näkyvästi.
Raskaat tähdet räjähtävät supernovina. Ydinreaktiot lakkaavat ja tähti alkaa luhistua kokoon hyvin nopeasti.
Supernovaräjähdys on maailmankaikkeuden voimakkaimpia ilmiöitä. Räjähdyksessä tähti sirpaloituu avaruuden pimeyteen. Räjähdys valaisee pimeän avaruuden hetkeksi.
Syksyllä 2014.
”Ja aikaa joka hiipii. Sua kuljettaa pois jalanjälkineen. Tartun hetkiin ja muistoihini kii. Kuin tuuli repaleiseen purjeeseen.”
Kolmen kopla jouluna 2014. Tuolloin Ipi ja Piika hengasivat jo keskenään ilman koppaa.
8-vuotias Ipi kevättalvella 2015.
Kun Pessi oli Espoossa lomalla.
On taas niin osallistuvaa meininkiä kuvauksissa…
Keväällä 2015 omalla pihalla, Piika alkoi ottaa johtajan paikkaa laumassa.
Sitä etsii merkkejä kuvista, missä vaiheessa Ipi sairastui…
…vaikka oikeasti luultiin olevamme täydessä iskussa ja keväällä 2015 saatiin Ipin toinen VK3:n 1-tulos tyttöjoukkueella. Protestin arvoinen paikka.
Viimeiseksi jäänyt yhteiskuva juhannukselta 2015. Pessillä toki Ipin tikkaama reikä silmäkulmassa.
Viimeistä kertaa viestileirillä.
Ipillä oli ollut jo kipukohtauksia, mutta tuona aurinkoisena päivänä se vielä jaksoi.
Tähän kuvaan tiivistyy kaikki. Alkukesä, metsän tuoksu ja Ipi.
Janatreeniä jäljelle. Muutenhan ne meni ihan hyvin, mutta tuo alkuräjähdys…
Kesä 2015 nautittiin. Ipi jäi pois harrastuksista sairaseläkkeelle. Toivottiin parempaa huomista.
Vanhalla viirasi perinteiseen tapaan.
Haluttiin uskoa, että kyllä se Ipi vielä tervehtyy!
Kun ei voinut olla käyttökoira, oltiin sitten näyttelykoira. Sitä kai se sekalinjaisuus teettää.
Metsälenkit olivat Ipille annettua laatuaikaa kaiken kiireen keskellä.
Tämä kuva jäi viimeiseksi muotokuvaksi Ipistä elokuulta 2015.
Ipi syntyi ja eli massiviisena tähtenä. Ipi lähti kuten elikin, räjähtäen. Jättäen taakseen suunnattoman tyhjiön, hiljaisen maailman.
Maailman, josta nyt puuttuu ärsyttävän räjähtävä ääni, iholle tunkeutuva olemus ja rasittavuuteen asti seuraava, läpitunkeva sielu. Maailman, josta hävisi myös elämän kaikilla voimilla elävä, kaikella olemuksellaan rakastava tähti. Ristiriitaisimmat tähdet jättävät taakseen suuria hiljaisia pölypilviä.
Ehkäpä nyt jossain siellä linnunradalla kiertää molekyylipilvi, joka joutuu erään räjähtävän supernovan jättämän shokkiaallon läpäisemäksi. Ehkäpä tämän supernovan vaikutus jättää ikuisen jäljen, joka voidaan tuntea vielä satojen miljoonien valovuosien päästä.
Joskus ennen, kun katsoimme taivaalle, näimme vain tähdet.
Nyt voimme katsoa taivaalle, ja näemme Tähden.
Teksti: Raisa Niskasaari
Kuvat ja kuvatekstit: Janne Lehtinen, Raisa Niskasaari, Tiina Karvonen
Pipipäät 