Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2015

Suppiloita ja supeja

Viimeiset viikot on käytetty niin tiiviisti treenaamiseen ja toisaalta vapaahetkinä viimeistelty remonttia, että syksykin tuli lopulta huomaamatta. Illat pimenivät, ja eilisiin treeneihin piti jo kaivaa koirien vilkkuvalot ja backontrackit varastosta. Aamusellakin joutuu heräämään ennen auringonnousua pimeän rajamailla.

Ipillä ja Pessillä on taas vaihteeksi jotain häikkää ruoansulatuksessa. Pessi saattaa paskoa alleen iltaruokaa syödessään. En ole vielä päässyt selville, että onko nyt suolistotulehduksen aktivoitumisesta kyse vai onko nämä vain yksittäisiä tapauksia. Vahinkoja tuntuu sattuvan on Pessi käynyt lenkillä tai ei, eli sillä ei ole väliä ja se puoltaisi suolistotulehdusta. Ipi puolestaan on pissannut sekä yöllä että päivällä sisälle. Tottakai niin, että ne kuset on sitten kaappien ja listojen alle imeytyneenä. Onneksi sentään on muovimatto, niin lattia on säästynyt. Olen yrittänyt pohtia, olisiko sillä kusitulehdus vai ei. Kova hätä sillä oli joka tapauksessa aamullakin ulos, joten päästin vastoin tapoja koirat pihalle samantien kun menin alakertaan. VIRHE!

Katsoin, että koirat perinteiseen tapaan ryntäsivät pihalle ja äänistä päätellen lähtivät täysillä jonkun perään. Arvelin, että oisko ollut jänis omenapuiden alla ja kylläpä ne siitä takaisin tulevat. Samassa alkoi hirveä huuto ja räyhäys ja tuli siinä kiire itselläkin pihalle. Rähinää, haukkumista, säksätystä ja mun kiroilua. Kyllä varmasti naapurit taas tykkäsivät, kun ennen kukonlaulua yritin saada hommasta tolkkua. Lopulta sen verran selvisi, että koirat olivat jahistaneet supikoiran pihalta pimeimpään vattupuskaan ja ilmeisesti supi oli päässyt aidan alta, mutta kiroili sitten sieltä Pessille, joka oli ihan villinä haukkumassa. Piika ja Ipi komppasivat oikeassa tahdissa, mutta joku auktoriteetti niihin sentään löytyi, kun sain ne vietyä tilanteesta pois sisälle. Viimeisenä Pessin kiinni saaminen olikin sitten urakka, mutta lopulta sekin jätti supin vahtimisen ja tuli sisälle. Onpa kiva, jos tuo supi nyt alkaa pihalla asumaan! Vaikka olenkin sen olemassaoloa epäillyt jo hyvän tovin, koska koirat on säännöllisesti supikoiran paskassa pyörineen näköisiä ja etenkin hajuisia.

Sienessäkin ollaan käyty. Viime viikolla oltiin Jyväskylässä lenkittämässä samalla koiria. Piika on saanut kivan kaverin Elsa-porokoirasta ja kovasti juoksuttaa Elsaa ja nauttii, ettei pentu ihan kaikessa pysy kroppansa hallitsevan bordercollien perässä. Hyvää treeniä tarjoavat toinen toisilleen. Ja ihmeen pitkäpinnainen Piika on Elsan kanssa. Komentaa, mutta ei komenna niin, etteikö Elsa saisi roikkua Piikassa aina halutessaan. Alkuviikosta kävin tsekkaamassa Piikan kanssa omat sienipaikat Liepeellä ja kyllähän niitä jo alkaa suppiloita löytymään. Piika olisi halunnut tuijotella oravia puissa, mutta löytipä sekin sitten sieniä. Makasi tottakai parhaimpien esiintymien päällä.

12049182_10153582000686768_733074715840826373_n

Kajaanissa kisareissulla

Viikonloppuna käytiin pikaisesti Kajaanissa kääntymässä. Agiliitokuukauden päättivät Kajaanissa käydyt agilitykisat, joissa tuomaroi Vesa Sivonen. Perjantaina ajeltiin kotiinkotiin myöhäisellä, ja aamulla oli sitten jo aikainen nousu ja ajo kisapaikalle Paltaniemelle. Janne oli mukana ja huolehti käytännössä täysin koiran lämmityksestä, jäähdytyksestä, oikeasta vireestä ja palkkauksestakin vielä radan jälkeen. Eipä siinä paljoa jäänyt itselle tehtäväksi.

Mukavia, meille sopivia ratoja oli tälläkin kertaa Sivosen radat. Huomasin vain taas sen, etten sitten uskalla luottaa koiraan, vaan varmistelen liikaa ja siihen se oma rytmitys käytännössä kaatui, etten uskaltanut liikkua ja kun liikuin, tehtiin sitten virheitä. Jäi kuitenkin hyvä fiilis kaikilta radoilta ja parasta oli tottakai, että kisat käytiin kaverini naapurissa, joten ratojen välillekin riitti ohjelmaa, kun ehdittiin treffata kaveriakin. Jälleen kerran Kajaanissa oli kiva käydä, ja Jannekin totesi, että kyllä kajaanilaisilla kisajärjestelyt pelaavat lajista riippumatta. Kiva käydä kisaamassa kiireettömästi ja nauttimassa lupsakasta meiningistä.

Kaikki radat ovat samalla videolla. C-B-A. HYL-HYL-5. Varmaan fiiliksen puolesta koko kesän parhaat kisat.

Viikonlopun viimeisteli valtion kamera Kuopion jälkeen kotiin tullessa. Kertahan se on ensimmäinenkin, kun itsensä niihin kuvauttaa.

Agiliitoa viikon varrelta vol. 2

Me emme näemmä nykyisin tee muuta kuin aksaamme. Ihan hyvältä on tuntunut keskittyä nyt vain yhteen lajiin, ja tulokset alkavat näkyä.

viikkorata2015092015

Perjantai 18.9.2015 Viikkorata

Perjantaina käytiin tekemässä viikkorataa porukalla. Pituudella palkattiin Piika ensimmäisen kerran, että hyppäisi suoraan. Oli tarkoitus palkata eteenpäin, mutta sepäs hyppäsikin suoraan ja kääntyi sitten millin päällä heti päädyssä, joten palkkasin sitten siitä. 6-12 oli ehkä meille se vaikein pätkä. Varsinkin 7 kanssa mietittiin pitkään, kumman siivekkeen kautta kierrättää. Lopulta paras taisi kuitenkin olla lyhyemmän siivekkeen kautta niistolla. Kepit löytyivät parhaiten takaaleikkauksella, mutta piti palkata päähän, että pujotteli loppuun ja että pystyin jäämään okserin taakse. Parhaiten 10-12 sujui kuitenkin valssi/puolivalssi/takaakierto/sylkkäri-tyylisellä pyörityksellä. 13:lle pakkovalssi ja 15:lle vaati liikkuvan pakkovalssin putken suuntaan, ettei lukenut rengasta. 18-19 kokeiltiin kaikkea mahdollista, mutta yllättäen paras oli sitten vain jaakotus 18:lle ja perusvalssi 19:lle koiran ponnistuksen mukaisesti ja siitä sitten maaliin. Hauska rata!

Piika_syksy2015_5kerta

Tiistai 22.9.2015 Viikkotreenit

Tiistaina mentiin sitten taas viikkotreeneissä rataa. Helpolta näytti ja tutusti pulassa oltiin. Ensimmäisellä kierroksella 1-2 pakkovalssi, 2-3 putkeen ohjaus, joka vaati kunnon tyrkkäisyä, sitten olikin jo kiire ohjaamaan okserilta putkeen. 5-6 väliin harjoiteltiin poispäinkäännöstä (oma linja kohti 13 ja juuri kun koira ohitti hypyn, poispäinkäännös), kepeille sylkkäri ja takaaleikkaus, kepit seinäänpäin toimi tällä kertaa pääsääntöisesti hyvin. A:lta irtosi hyvin putkeen, mutta hypyn kautta vaati, että ohjasin myös sen omalla rintamasuunnalla. Putkesta eteenkäskysllä 12, niisto 13:lle, 15:lle flippi (tai ainakin sen tyylinen) ja 17:lle poispäinkäännös. Jos olin yhtään myöhässä, lähti hakemaan 18 takaakierrosta.

Toisella kierroksella kokeiltiin alkuun vielä ohjausta toiselta puolelta. 1-2 putkeen lähetys tyrkkäyksellä, siitä niisto-pakkovalssi 3:lle, vastaanottava valssi 5:lle ja pikapikaa tekemään persjättö-poispäinkäännös 6:lle. Huh, sitten olikin hyvä, että hädin tuskin selvittiin 14:lle ja 15 flippi ei enää ottanut onnistuakseen. Mutta lopulta sitten treenin kautta maaliin.

Tää oli kyllä hauska kanssa! Piti liikkua ja ohjata silti huolella. Ja Piika näytti, että kyllä tarjoamistreenit on tuottaneet jo tulostakin.

Kilpailevat_syksy2015_4treeni

Keskiviikko 23.9.2015 Koulutustreenit

Keskiviikon treeniradalle toivottiin vauhtia, ja kun näin sopivan piirustuksen lojuvan kentän laidalla, niin pitihän se sitten kopsata heti käyttöön. Vedin koulutettaville treenit kahdessa erässä 1-12, 12-22. Niinpä samat sävelet olivat myös omissa treeneissä. 1-3 toimi ihan peruslaajalla valssilla – en edes yrittänyt mennä sörkkimään esteiden lähelle ja Piika tuli hyvin ohjaukseen miettimättä kontakteja takana. 4-7 meni kuin itsestään ja oli pakko katsoa, että mun koira ja miten nopee! 7-8 vaati kyllä sitten jo omaa rytmitystä, että pääsin liikkeelle, mutta onneksi eteenmenokäsky toimii ja sinne se putkeen upposi. Kepit onnistuivat kuitenkin vasta, kun ohjasin ne takaa ja annoin koiran itse hakea keppivälin. Pakkovalssi sitten vielä 12:lle. 12-16 meni myös kuin itsestään. Pohjalle olin kyllä pyörittänyt Piikaa takaakierto-ohjaukseen matalammalla hypyllä ja pystyrimalla, mutta nyt sain oman ohjauksenkin natsaamaan ja Piika pyöri 55-senttistä nätillä ympyrällä. Kontakteille saikin sitten kivasti vauhtia ja pystyttiin niitä treenaamaan kunnolla. Muurille pieni linjaus ja rytmin muutos. Keinun jälkeen liikkuva valssi puolenvaihdoksi ja maaliin.

Lopuksi vielä istuskelin renkaan ja 1-hypyn välimaastossa ja käskyttelin nakkiheittopalkalla Piikaa hakemaan itse esteitä mun ohjauksen ja käskytyksen kautta. Kivasti pyöri rengas-16/4-1/22 akselilla. Ja kun itse sai hakea takaakierrot nyt ensimmäistä kertaa itsenäisesti, niin teki tosi nättiä kaaria. Kyllä se niin vaan oli, että kannatti korjata vielä 4-vuotiaan hyppytekniikkaa ihan perustarjoamistreenien kautta. Ja näitä jatketaan edelleenkin! Ehkä jossain välissä on kuitenkin pakko pitää huilia agista, ollaanhan me niin paljon nyt liideltykin!

Mikkelistä nollaa pukkasi

11821836_1656574154585165_509987833_n

Piika ja Kilju Mikkelin kisakatsomossa.

Houkuttelin Jannea mukaan Mikkelin agilitykisareissulle. Aluksi ei halunnut millään lähteä, sitten kai totesi, että kotiin jäädessään joutuisi tekemään liikaa remppajuttuja – ja lähti mukaan. Ja onneksi lähti. Päästiin viime aikaisten pohdintojeni ytimeen ja nyt on selvät sävelet ja korjaukset aloitettu.

Mikkelissä siis juostiin kolme rataa, tuomarina Sisko Pulkkinen. Muistinkin taas, miksi en ko. tuomarin radoilla ole vuoteen käynyt. Jos aina ne ansakohdat pitää radoille rakentaa vääristä putken päistä, niin ei ole ainakaan enää minulla kivaa. Lisäksi agilityratojen aloitukset olivat liian simppeleitä. 😀 Hylkyjähän ne tarjosivat. Hyppäri oli viimeisenä ja sieltä saatiin ihanneajan alittanut nolla. Jostain syystä hyppärit ovat tällä hetkellä ystävällismielisiä meille. Kontaktit eivät pelittäneet niin hyvin kuin Jyväskylän kisoissa, mutta taisin itse ohjata ne hieman eri tavalla. Taas muistaa, että varmistelulla ei voi saada tulosta. Kepit on hitaat, mutta saavat nyt ollakin, kun kuitenkin pujottelee loppuun saakka.

Mutta sitten se tämän hetken kuumin perunamme heti kontaktien ja esteiden tarjoamisen jälkeen – vire. Ensimmäiselle radalle päästiinkin oletettua aiemmin poissaolijoiden yms. vuoksi, joten en ehtinyt saada Piikaa hanskaan ollenkaan ennen rataa. Ja sehän sitten näkyikin läpi radan. Onneksi Janne oli mukana ja onneksi näki, miten Piika kiihtyy nähdessään muiden suorittavan rataa. Ensimmäiseksi totesi, että miksi tähän ei ole puututtu jo pentuna? Ei noin ylivireinen koira voi tehdä puhdasta rataa, kun ei pysy pää kasassa! Niin miksi – no siksi, että oli niin siistiä, että Sohvatyyny kiihtyi edes jostain! No, nyt kiihtyy vähän liiaksi jo! Seuraavaksi pitäisi alkaa jo laskemaan sitä virettä. Sohvatyynyltä! Toiseksi Janne tuumasi, että ei muuta kuin kisoihin hengaamaan vaan koiran kanssa, mutta ei saa päästää radalle. Koska sehän sen suurin palkka on, kun pääsee kiihdyttelemään itsensä ja siitä vielä radalle palkkaamaan kiihtymyksensä. Tämä ajatus päätettiin jättää toteuttamatta, koska ajanpuute ja koska rahanpuute. Ei huvita ajaa ympäri Suomea näyttämässä koiralle muiden koirien kisaamista enää tässä iässä.

Joten, seuraavaksi lähdettiin etsimään purkukeinoa. Toiselle radalle mentäessä piti odotella kentän sillä puolen, jossa ei näkösuojaa juuri kentälle ole. Saatiin Piika leikkimään ja saatiin virettä purettua. Se ei ehtinyt kiihtyä kentän tuijottelusta. Paria koiraa ennen lähdin kävelemään rataa kohti ja sitten piru olikin irti. Piika kiskoi ja huusi radan suuntaan. Äkkiä täyskäännös ja Janne toi lelun ja yritin saada Piikan leikkimään. Aikansa se otti, mutta lopulta kun onnistui, vaihdoin lelun nakkiin ja nakki-imutuksella päästiin radan reunalle. Ja vaikka edellinen koira oli radalla, Piika oli täysin keskittynyt minuun. Toki palkkasin sitä nakilla koko ajan ja teetin töitä. Se ei saanut hetken rauhaa alkaa tuijottelemaan. Tämä kohta on myös videolla. Itse toki kämmin sitten radalla, mutta koiran fiilis oli oikea.

Kolmannelle radalle Janne jalosti leikittämisideaa entisestään. Sen mielestä Piika pitäisi opettaa kantamaan suussaan patukkaa tms. lelua tuttina. Saisi purettua kiihtymyksensä puruun niin, että sillä olisi Tehtävä ennen rataa. Niinpä leikitin Piikaa ja Janne nappasi sen välillä kävelemään kanssaan lelu suussa kohti rata-aluetta. Piika sai kävellä, miten halusi ja katsella, mitä halusi, mutta ei saanut pysähtyä paikalleen tuijottelemaan radalle. Ja aina kun lähtivät tulemaan minua kohti, haastoin jo pitkän matkan päästä Piikaa leikkimään muka yrittämällä ottaa sen lelun ja se tuli kiireenvilkkaa tarjoamaan ihanaa leluaan leikittäväksi ja taas se sai voittaa lelun ja Janne vei sen katselemaan rataa kävelylenkille. Toimi ihan pirun hyvin! Ehkä koko kisapäivän upein tunne! Me tehtiin yhdessä se kahden radan aikana, mistä haaveiltiin vasta ekan radan lopussa! Toki tämä nyt vaatii vahvistamista eikä todellakaan ole valmis, mutta se voisi olla hyvin mahdollinen purkukanava jatkossa kisoihin!

Ja ne meidän radat tässä videolla:

Agilitytreenejä viikon varrelta

Seuraa agilitypäivitys viikon aikana tehdyistä treeneistä.

Piika_syksy2015_3_kerta

Tiistai 8.9. treenit

Tehtiin kaksi kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella keskityttiin melko lailla 5-6 kohtaan. Ei vain saatu erilaisilla valsseilla Piikaa kääntymään haluttuun suuntaan. Lopulta onnistuin tyrkkimään sen aina takaakiertoon. Onnistunein suoritus taidettiin saada aikaiseksi eräänlaisella liikkuvalla valssilla ja niistolla. Lisäksi oman liikkeen tuli suuntautua suoraan seuraavaa hyppyä kohden. Jos jalat yhtään osoittivat takaakiertoon, Piika sinne myös meni. 17-19 oli myös haastava. Piti pystyä lähettämään Piika pidemmästä matkasta 17:lle, mutta samalla jo itse liikkua kohti 19 ja yrittää onkia Piika matkalta mukaan. Kuinkahan monesti se oli tuossa suorassa putkessa? Ensimmäisellä kierroksella loppusuoralle kokeilin takaaleikkausta. Koira oli taas väärässä putkessa. Toisella kierroksella otettiin pelkkä 17-21 pätkä ja kappas, ehdin kahdesti tekemään 19-20 välille persjätön. Sillä lailla!

Kilpailevat_syksy_2treeni

Perjantai 11.9. Viikkorata

JATilla on nyt viikottain vaihtuva viikkorata yhdellä kentällä. Saa käydä itsenäisesti tekemässä ja myös treeniryhmät käyttävät sitä hyväkseen. Viime viikolla oli minun vuoroni suunnitella viikkorata. Työreissun vuoksi en päässyt kouluttamaan ryhmääni, mutta he olivat reippaina rakentaneet radan ja treenanneet keskenään. Huippuryhmä! Perjantaina ajelin vielä töiden jälkeen takaisin Jyväskylään ja kävimme Piikan kanssa kokeilemassa rataa. Kuuma iltapäivä kostautui, ja vaikka vedettiin parissa setissä treenit, oltiin lopussa molemmat ihan poikki.

Aluksi tehtiin kentällä esteiden omatoimista tarjoamista, mitä ei ehditty viikolla tehdä kotona juurikaan. Aika kivasti Piika on nyt alkanut tarjoamaan esteitä. Leiskauttaa aina esteiden yli ja jää katselemaan, missä palkka on, jos se ei lennäkään. Vähän on ollut hakemista, että palkkaanko kaikista vai vain niistä, kun se suorittaa esteen, jota oikeasti tarkoitan. Mutta mistäs minä tiedän, miten se minua lukee? Ehkä tarkoitankin koiran mielestä oikeita esteitä ja mielestäni koira sitten suorittaa vääriä esteitä?

Tehtiin valkoisilla numeroitua rataa. Ja voi pojat. Tulipa sitten suunniteltua rata, jota en itse kyennyt suorittamaan. Junnattiin 3-6 ja 6-7 kohdassa ikuisuus. Muuten rata oli aika simppeli, mutta tuo kohta vain junnasi. 3-5 kohtaan meillä ainoa järkevä ja mahdollinen olisi ollut poispäinkääntö, mutta Piika hyppäsi aina muurin jälkeen hypyn eikä edes yrittänyt suuntautua putkeen. Yritin muuttaa omaa sijoittumistani, omaa rytmitystäni, omaa liikkumistani ja ei, aina se oli hypyllä tai jopa renkaalla. Mutta putkessa? Ei koskaan. Pidettiin siis tauko. Tauon jälkeen tehtiin loppurataa ja keppien jälkeistä elämää vähän jouduin itse miettimään, kun putki oli aina jostain syystä tiellä. Mutta olipahan haastava treeni. Ja minä kun ajattelin, että kiva pieni rallattelupätkä.

Piika_syksy2015_4_kerta

Tiistai 15.9.2015 treenit

Eilen taas viikkotreenit ja tällä kertaa aiheena takaaleikkaukset ja poispäinkäännöt. Sinänsä simppelirata, mutta meille haastavuutta toi poispäinkäännökset, joita ei ollakaan hetkeen tehty. Kotona oltiin jo pihalla treenattu esteiden omatoimista tarjoamista, joten päätin, että vaikeutetaan treeniä ja otin alun takaakiertoniistolla. Tämähän se meidän ongelma on. Kotona on kuitenkin alkanut jo sujumaan tarjoamisen kautta. Kisoissa tekisin kyllä tuohon väliin varmastikin pakkovalssin. Mutta hyvä, että nyt testasin, sillä kappas kummaa, Piika hyppäsi taas tuon päin vittua. Laitettiin rima pystyyn siivekkeen taakse ja nyt Piika tuli hypyn ali. Laskettiin hypättävää rimaa jonnekin 40:iin ja taas se tuli ali! Nyt laskettiin hypättävä rima 30:iin ja jee, teki ihan pirun hyvän pyörityksen! Eli summasummarum, matalalla rimalla onnistuu treeneissä, mutta korkeampiin rimoihin ei riitä uskallus. Sovittiin, että jatkan itsenäistä treenaamista näiden kanssa ja treeneissä tällaiset suoritetaan tästä lähtien myös matalilla rimoilla, jotta saadaan uskallusta mukaan ja oikeaoppista pyöritystä.

Esteet 4-5 ja poispäinkäännös sitten olikin haastavampi, kun Piika luki vitosen aina suoraan hypättäväksi, ellen tehnyt oikeasti liioiteltua poispäinkäännöstä. Mutta siitä sitten irtosi hyvin takaakiertoon ja putkeen. 10-12 pätkä oli suoraan viime kisoista ja siihen testasin takaaleikkausta ja tässä se toimi hyvin. 12-13 väliin päädyin tekemään sylkkärin, mutta se toimi hyvin. Sen sijaan 15-16 Piika oli koko ajan A:lla tai 17 hypyllä, mutta ei putkessa. Lopulta, kun ohjasin kiirehtimättä 15 ja siitä suoralla linjalla putkeen, niin menihän se. Toisella kierroksella käytiin tekemässä koko rata putkeen. Mitä nyt takuttiin 12-13 kohdassa, kun yritin nyt tehdä sen poispäinkäännöksen ja eihän se onnistunut. Mutta muuten ihan jees-suoritus. Tanja tuumasi, että Piikassa on jotain kelpiemäistä, kun se lukee viimeiseen asti ohjausta ja muuttaa salamannopeasti suuntaansa, jos arvelee mun liikkumisesta, että pitäisikin tehdä toisin. En siis saisi hätäillä yhtään.

Summasummarum. Viikon treeneistä opittua, että eteenpäin on menty. Piika selvästi on estehakuisempi. Toisaalta samalla on tullut huomattua, että se on taas myös reaktiivisempi. Vaatii minulta enemmän, mutta toisaalta kiva ohjata koiraa, jota voi ohjata kauempaakin ja se irtoaa silti. Tarjoamistreenejä siis jatketaan. Huomiona, että kontaktit sujuivat joka treenissä hyvin, mutta kepit ovat mielestäni hitaammat kuin ennen. Olen nyt yrittänyt hieroa Piikaa, ja onhan se vähän jäykkä lannerangasta. Kaukojumppaa ei siksipä olla juurikaan tehty.

Ja loppuun vielä Pessi-päivitys. Tältä näyttää rallytokosta innostunut Rakkikoira. Ei pysty treenaamaan Piikaa, ellei samalla treenaa myös Pessiä.

12036826_10153555946731768_671539734263140451_n

Irtiotto rutiineista?

Kun joutuu ottamaan irtioton arjesta, huomaakin, miten rutinoitunutta se arjen pyöritys on. Herätys tiettyyn aikaan, ylösnousu puoli tuntia tai tunti myöhemmin, aina samassa järjestyksessä etenevät aamutoimet, aina sama aamupala, koirille aina samat ruoat, koirien ulkoilutus ja tarhaan ja sisälle vieminen.

Iltapäivällä töistä tullessa Ipin ulospäästäminen, taas rutiininomaiset toimet ennen illan ohjelmanumeroita. Illalla viimeistään koirien haku tarhasta, lenkitykset, treenit ja ruokinnat. Päivät junnaavat viikosta toiseen, vuodesta toiseen samoina. Ja sitten ne pienet jutut, mistä se arki muodostuu. Pienet leikkihetket Piikan kanssa, rapsuttelutuokiot Ipin ja Pessin kanssa. Herkkujen annot koirille lähtörutiineina. Kuinka Piika juoksee tarhalle heti herkun nähdessään. Kuinka Pessi hyppii, pomppii, spurttailee ja palaa aina hyppäämään ja likaamaan vaatteet ennen kuin juoksee tarhan ovelle haukkumaan. Kuinka Piika pyrähtää kopin katolle kuola valuen odottamaan purutikkuaan. Kuinka Pessi viimeistään tässä vaiheessa onnistuu hyppäämään käteen kiinni herkun toivossa. Kuinka Ipi odottaa tarhan ovella sitä hetkeä, kun käännyn, lukitsen tarhan ja lähden kävelemään takaisin talolle. Ja miten Ipi juoksee heti rappusille odottamaan sisälle pääsyä ja mahdollista herkkua. Ne on sitä meidän arkea. Koirat tietävät, miten aamu rullaa ja minä tiedän sen.

Mutta selitäppä nämä kaikki, kun joudut jättämään arkirutiinisi pariksi päiväksi ja pyytämään kavereita käymään hoitamassa vuorollaan koirat. Mikä ruoka kenellekin annetaan, miten koirat syövät kukin omalla paikallaan, miten koirat eivät välttämättä kiihtyneessä tilassa tule keskenään toimeen ja miten jokaisessa asiassa saa olla tarkkana. Se, mikä on meille rutiinia, ei enää olekaan rutiinia.

Kun itse pötköttelee hotellissa telkkaria katsoen, hyviä ruokia syöden parin tunnin välein ja tylsiä kalvosulkeisia kuunnellen, väistämättäkin miettii, miten koirat pärjäävät. Pieni huoli koko ajan. Vaan niin ne pärjäsivät. Ja kavereiden viesteistä huomasin, että koirat pitivät itse kiinni niistä arjen rutiineista. Ne osasivat juosta itse tarhaan herkut nähdessään. Ipi meni sisälle itsestään, kun ulkoiluaika tuli täyteen ja ne osasivat olla nätisti kotona omien porttiensa takana. Ja kun tulin kotiin, arjen rutiineilla pyöritettiin taas yksi ilta, yksi yö ja yksi aamu. Mutta ehkä kuitenkin hieman spesiaalimmin kuin taas hetkeen. Kiva olla kotona!

Spesiaalei kisatuloksii

Ei satuhäitä vain pientä säätöö. Ei taisteluuu tai mitää sääntöi. Te ootte vaan niin. Spesiaalei.

Lauantaina oli vähän enemmänkin säätöä. Samaan aikaan Keski-Suomen alueen pk:n piirinmestaruuskisat ja agilityn piirinmestaruuskisat.

Team Narunjatke päätti, että vielä kerran pojat!

Lauantaiaamupäivä siis vierähti Koirakorvessa talkoillen henkilöryhmässä ja viestin ratamestarina. Mikäpä siinä talkoillessa, kun sääksi luvattu vesisade osoittautui poutasääksi.

Ja Naakka esitti upean tottissuorituksen.

Tottis ohi, esineruutu ja viesti edessä.

Viestikoirien esineruudun jälkeen lopulliset ohjeistukset ja viestiporukan lähtiessä viestiradalle, me Piikan kanssa otettiin suunta Jyväskylään Killerille. Säätilakin vaihtui sopivasti kaatosateeseen. Luvassa kolme rataa. Onneksi on halli. Perjantai-iltana olimme käyneet ison radan treeneissä muistuttelemassa kontaktit ja nyt tein, kuten opetettu on. Valitsin taistelunaiheen ja päätin, että nyt ne kontaktit osataan! Ja me osattiin ne! 5/5 erinomaista kontaktia. Saattaahan ne näyttää hassun hauskalta steppiesitykseltä, mutta kun kerran toimi, niin läpimurto on saavutettu.

Pientä jännitystä saatiin aikaiseksi, kun jouduimme starttaamaan radalle ensimmäisinä. Lopulta se osoittautui voimavaraksi. Hannan kepoa käytin törkeästi hyväkseni ja Piika hengasi radan reunalla valmiina lähtöön saaden samalla mentaalivalmennusta, kun sille osoiteltiin kuulema palkintopallin sijaa 1. 😀

Ensimmäisellä radalla vähän lämmiteltiin, kaksi rimaa alas. Kuka käski huutaa TÄÄLLÄ silloin, kun koira on riman päällä? Toisella radalla ei mennyt ihan kuin Strömsöössä. Varmistelulla kuitenkin Piika irtoili ja välillä vähän joutui korjaamaankin, kun meinattiin muutama vääräkin este ottaa matkalta mukaan. Mutta nollalla maaliin! Ja selvisipä sitten jäähdyttelylenkiltä tullessa, että Piika voitti ko. radan ja sai toisen SERT-H:nsa! Oivoi! Edelleen tämä meidän karma, mitä sitä turhia nollia keräämään, kun sertitkin on jaossa. Kolmannella radalla pm-kultakin oli mahdollista, mutta kariutui heti neljännelle esteelle, kun oma linja vei koiran A:lle putken sijasta. Ja menipä siinä pasmat niin sekaisin, että tuli rimakin alas, mutta loppurata oli varmasti sujuvinta meiltä sinä päivänä.

Kontaktit, oma mielentila, koiran vire ja vihdoinkin yhdessä samalla radalla alusta asti. Pakko olla ihan pirun tyytyväinen. Eipä varmaan olla koskaan tehty näin ehjää kisasuoritusta kolmella peräkkäisellä radalla. Vihdoin ollaan treenien tasolla!

Samalla hetkellä kännykkä kertoi, että Naakasta oli leivottu viestin piirinmestari. Komea lopetus komealle, porokoirahistoriaa tehneelle uralle. Pisteetkin olivat hyvin Naakkamaiset. Pisteen päähän jäi 1-tulos.

Pizzalle ja jäätelölle keräännyttiin kotio ja lopuksi oli edessä päivän vaikein paikka. Kuvien otto.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun viestin piirinmestaruuden voitin.

Kyllä voisin tuon Pässinkin tappaa, jos katseellani voisin.

No hei, CAMOON!

K-S viestin piirinmestari 2015 VK3 JK3 BH TK2 Mikälie Narunjatke

Jos sää niinkun pitäsit tätä rusettia?

Siis ei nyt mitään kielipeliä!

No ei todellakaan näin! Apuaa!

Nyt alkaa olla jo liian tungettelevaista! PIIKAA!

Kellä sekottaa enemmän?

Entäs sitten näin?

Piika ainakin tykkää.

Vai onks mulla paita väärinpäin?

Kiitos Raisa ihanista kuvista ja kuvaussessiosta!

Jos metsään haluat mennä nyt

Välillä on vain pakko ottaa lepotauko kaikesta.

Pakata kaikki koirat mukaan…

Ja päästää ne irti.

Ipille tekee hyvää joutua nostelemaan kinttujaan.

Pessille jätin valjaat päälle. Jos se jotain keksisi, olisi keino napata se kiinni.

Turha pelko. Pessi pysytteli koko ajan metrin päässä namitaskusta.

Ipi kerrankin lähettyvillä. Muuten huiteli pitkin metsää tutkimusmatkoillaan.

Etsittiin sieniä, löydettiin mustikoita.

Missä Piika, siellä isoimmat mustikat.

Laiskuus huipussaan.

Pieni poseeraus

Muutama muukin

Ipi vaikuttaisi olevan paremmassa kunnossa.

Ilta-auringossa kauneimmillaan.

Mutta eihän se mikään nuori enää ole.

NAMIAA! huutaa Pessin suu.

Kaunis Piika

Eilen otin kaikki mukaan, kun kävin kouluttamassa. Muistinpahan taas, miksi en ole viime aikoina ottanut. Mikä säätöjen säätö, kun kaksi pipipäätä pääsee isolle kirkolle. Oli leppoisuus kaukana.

Agilityn uudet tuulet

Vaikka kovasti kaipaankin entistä agilityryhmäämme (kukapa ei kaipaisi – 1,5 vuotta on pitkä ja tiivis aika ryhmäytyä ja treenata kimpassa huippuryhmällä), pari viikkoa olemme treenanneet uudessa ryhmässä. Haastavaksi tämän tekee ehkä eritoten se, että ryhmässä on vain pari maksikoiraa ja minikoirien ohjaukset eivät ehkä meille kaikista parhaimpia vaihtoehtoja ole. Viime viikon treenit näyttivät tältä:

Piika_syksy2015_1_kerta

Simppeliä sujuvaa pätkää. Hankaluuksia tuottivat takaakierrot pääsääntöisesti. No, niitä on nyt treenattu tarjoamisen avulla, eli ongelma on tiedossa, siihen on ratkaisu ja se on treenin alla. Joka päivä 10 minuutin treenit kotona omilla esteillä. Onneksi talven tuloon on vielä hetki aikaa.

Eilen treenattiin paria erillistä pätkää. Saatiin sovittua niin, että maksikoirat voivat olla yhtä aikaa hallissa. Piikalle tämä on hyvää treeniä kisoja varten. Viime jaksolla sitä jo kokeiltiin vireen nostatuksessa ja todettiin toimivaksi. Niinpä menimme edeltävän koirakon aikana jo halliin ja nyt tein kisavalmistelut hallissa. Pystyin temputtamaan, ja Piikan kiihtyessä leikittiin. Jos ei reagoinut käskyihin vaan hinkui radalle, komensin, kehuin ja palautin. Tuntui tosi kivalta. Samalla sai vähän seurattua edeltävän koirakon treenejä.

Piika_syksy2015_2_kerta

Ensimmäisenä pätkänä oli mustilla numeroilla merkitty rata. Alkuun pillin vihellys ja Piika oli niin radalle menossa. Sijoituin aluksi 5-10 koordinaattien kohtaan ja Piika ohjautui hyvin putkeen vastakkaisen käden kutsulla. Kepeille oma ajoitus oli myöhässä, joten uusittiin koko homma ja silloin nollalla maaliin. Hyvä puomin kontakti kovasta vauhdista. Oli kuulema niin helpon näköistä, että vaikeutettiin ja menin kutsumaan Piikaa 7-numeron kohdalta. Piika luki tämän kutsuksi puomille, joten palkattiin putkelle, mutta silti haki taas seuraavalla puomille. Mietittiin jo, että onko liian vaikeaa, mutta lopulta kun kunnolla törkkäsin kohti rengasta, Piika ohjautui putkeen. Lopuksi vielä kokeiltiin leijeröintiä eikä siinä ollut ongelmaa. Kiva, kun tuli uutta treenattavaakin ja uusia oppeja, koska vanhat temput oli hallussa.

Valkeilla numeroilla merkattu rata mentiin nopeasti läpi. Taas edeltävän koiran aikana jo halliin ja edelleen Piika oli ihan liekeissä. Ensimmäisellä kerralla Piika ohjautui 4-putken sijaan A:lle, mutta ihan omasta huonosta ehtimisestäni oli kyllä kiinni. Seuraavalla vedolla puhtaasti koko rata, mutta putkijarru puuttui ja muutenkin aika kaarrattamista oli. Otettiin A:lta uudestaan, mutta nyt sitten itse kämmäsin putkeen viennin ja ohjasin ensin päin keinua, mutta korjattiin putkeen ja nyt se jarrukin toimi. Aika säätöä silti. Keinua treenattiin loppuun vielä nakkipalkalla. Varsin hyvät kontaktit hyvässä vireessä. Ehkä varmistelen niitä kisoissa enemmän ja ne siksi eivät siellä toimi?

Kokeilin myös lopuksi tarjoamista ja on se kyllä vaikeaa tuolla hallissa. Piika todellakin on siellä sitä mieltä, että täällä treenataan eikä höntsäillä. Se on kuin liimattu vasempaan jalkaani ellen muuta käske. Ja Hannan sanoin, onhan se sellainen oman elämänsä Duudsoni, että ehkäpä olen sen omankin turvallisuuden vuoksi kieltänyt ne esteiden itsenäiset tarjoamiset. Pienikin liikahdus multa, niin tuo koirahan hyppää vaikka päin siivekettä.

Valitse taistelusi

Voisin kirjoittaa viime viikon vitutuksesta. Voisin kirjoittaa jo kerran kirjoitetusta blogitekstistä, jonka jätin julkaisematta. Voisin kirjoittaa agilitysta. Voisin kertoa oppimisesta. Voisin kirjoittaa Niinu ja Teemu Linnan luennosta.

Usko niitä, jotka etsivät totuutta.

Epäile niitä, jotka ovat sen jo löytäneet.

Voisin kirjoittaa viime viikon hämmennyksestä. Päällimmäisenä tunne turhautumisesta. Vähitellen voin taas myöntää oppineeni. Voisin kertoa vaikuttumisestani. Voisin kertoa aiemman mallin ihan totaalisesta sotkeutumisesta. Voisin kertoa siitä, kun luulin tietäväni. Siitä, kun tiesin, etten tiedä. Siitä kuinka vähitellen ymmärsin. Siitä, että nyt pitäisi osata kehittää ja soveltaa. Voisin kirjoittaa siitä, kuinka vanhan kertaaminen on tylsempää ja kuinka on taas tullut innostuttua uudesta vanhan kustannuksella. Voisin kirjoittaa siitä, kuinka paljon pitäisi tehdä asioita uudestaan, vaikka liian usein tehdään uusia asioita.

Hulluutta on se, että samaa tekemistä toistamalla odotamme tulosten muuttuvan.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka tärkeää on keskittyä siihen, mitä ja miten ajattelemme. Kuinka ajatuksemme muovaavat tekemistämme ja vaikuttavat, millaisen tulevaisuuden itsellemme rakennamme. Voisin kirjoittaa siitä, miten oppi tuli tälläkin kertaa ulkoapäin. Voisin kirjoittaa siitä, miten vähän siitä pystyin omaksumaan. Voisin kirjoittaa siitä, miten tämäkin johtuu vain siitä, että etsin vastausta pulmiin nykyisen kokemusperän ja osaamisen avulla. Voisin kirjoittaa siitä, miten vähän tiedän.

Failing to plan is plan to fail.

Voisin kirjoittaa siitä, ettei ole käsitettä epäonnistuminen. Voisin kirjoittaa, että on vain tuloksia, on vain palautetta tekemisen laadusta. Voisin kirjoittaa, miten kisoissa saatu tulos on suora ja rehellinen palaute harjoittelun laadusta. Voisin kirjoittaa siitä, miten pitäisi harjoitella kuten kilpailee ja kilpailla kuten harjoittelee. Voisin kirjoittaa, miten kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueilla.

Valitse taistelusi.

Voisin kirjoittaa Niinu Linnan koulutuksesta. Voisin kirjoittaa haastavasta radasta.

2015-08-29_JAT

Voisin kirjoittaa, miten arvelin, että pääsemme vain viidennelle esteelle Piikan kanssa. Voisin kirjoittaa, miten pääsimme vain viidennelle esteelle Piikan kanssa. Voisin kirjoittaa, miten luulin, että minulla on irtoava koira. Voisin kirjoittaa, miten selvisi, että olen tämänkin koiran onnistunut pilaamaan. Voisin kirjoittaa, miten se nuorena tarjosi esteitä omatoimisesti. Voisin kertoa, miten onnistuin tämän taidon sammuttamaan. Voisin kertoa tottis- ja tokotreeneistä, missä Piikalta vietiin itsenäisyys. Voisin kirjoittaa, miten se ei enää irtoa esteille ilman ohjausta.

Voisin kirjoittaa, miten Piikalla on ollut takaakiertojen kanssa ongelmia. Voisin kirjoittaa, miten sitä on korjattu kaikilla estehärpäkkeillä. Voisin kirjoittaa, miten asiaa on pohdittu löytämättä ratkaisua. Voisin kirjoittaa, miten ohjaaja voi hoitaa vain tietyn tontin ja miten koirallakin on oma tonttinsa hoidettavanaan. Voisin kirjoittaa, miten Niinu keksi heti jutun juonen. Miten yritimme saada Piikan tarjoamaan esteitä. Miten käytimme siihen koko koulutuksemme. Miten Piika vain seisoi hypyn takana tajuamatta, mitä pitää tehdä. Voisin kirjoittaa, miten hyviä vihjeitä saimme. Voisin kirjoittaa, miten ymmärsin, kuinka valitaan kulloinenkin taistelu, kulloinenkin treeninaihe. Voisin kirjoittaa, millainen onnentunne oli, kun Piika puolen tunnin jälkeen tarjosi hyppyä itse.

Tuska on väliaikaista. Se muuttuu kärsimykseksi luovuttamalla.

Tämän jälkeen kärsimys kestää koko loppuiän.

Voisin kirjoittaa lopuksi, miten olemme kotona treenanneet. Miten nopeasti löytyi sammunut taito. Taito, jonka en edes tiennyt kadonneen. Voisin kirjoittaa, miten Piika lukkiutuu esteelle jo viidestäkin metristä. Voisin kirjoittaa, miten se lukkiutuu väärälle esteelle. Voisin kirjoittaa, miten kiellän sitä. Voisin kirjoittaa, kuinka tajuan, miten kadoksissa ollut taito on sammunut. Voisin kirjoittaa siitä, miten agility mittaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä.

Jätän kirjoittamatta. Ajatustyöni on vielä kesken.

Jyrkimmät mielipiteet ovat niillä, jotka ymmärtävät asioista vähiten.