Päivittäiset arkistot: 11.6.2015

Ja taas se ontuu!

Ipillä oli eljän viikon tauko agista. Ensin pari viikkoa ihan levossa ja särkkärillä, remmilenkkejä ja pihalla oleskelua. Sitten oli jo vapaanakin lenkeillä mukana ja jäljestämisen makuunkin päästiin. Koko ajan koira on ollut normaali itsensä. Siinä määrin kuin se normaali nyt koskaan on. Muiden koirien juoksuleikkeihin ei Kiljun läsnäollessa lähde, mutta Pessiä pyörittelee mennen tullen ja palatessa pitkin pihaa arkisin. Arvelin siis, että aksaakin voisi taas kokeilla.

Tiistaina treenejä ennen verryteltiin Hannan kanssa koirat ja edellisen koiran aikana otin Ipin lämmittelemään noin 10 minuutin ajaksi. Kävelyä, ravia ja laukkaa. Ei näkynyt mitään omituisuuksia. Halliin oli innoissaan menossa ja lähti hyvin Hannan mukaan. Pari estettä ja A. Ipi jäi sinne harjalle katselemaan ympärilleen. WTF?! Seuraavien hyppyjen aikana kuikuili taas ympärilleen. Hyppäsi kuitenkin hyvin ja kääntyikin hyvin. Sitten tuli joku isompi kämmi, joten Hanna käski Ipin maahan suunnitellakseen hieman. Ipi meni puolittain maahan, nosti toisen etujalan ilmaan ja alkoi ontumaan. Ontui jonkun 10 metriä ja oli taas normaali. Mutta eihän sillä uskaltanut tehdä enää. Onko sillä joku revähdysvamma? Onko lihaksissa edelleen jotain? Onko luustossa jotain? Selvästi sellainen ”vika”, että ilmenee vain aksassa, kun muualla ei ole oireillut. Onko Jattilan kova pohja syy oireiluun? Loman alkuun on pari viikkoa. Silloin Ipi on pakko saada jonnekin päin tutkimuksiin.

Koska omiinkaan treeneihin ei ollut koiraa, ajattelin lähteä kotiin radanrakennuksen jälkeen. Tuli sitten vähän kuittailua, että kyllä tähän mennessä sertistäkin on pitänyt nollaherkut tuoda… Silleen että jaaaa! Niin, taisi jäädä viime viikon treenit väliin, joten hups. No, kaupan kautta ja lopputreenien ajan keskityin siihen olennaisimpaan – syömiseen. Hannan kanssa todettiin, että seuraavalla viikolla täytynee varata juomat kans mukaan. Lepposta treeniä. Loppujen lopuksi en treenannut yhtään koiraa, mutta kotona olin silti vasta puoli yhdeltätoista.

Ja jos ei voi treenata, niin olipahan aikaa keskittyä viimein puutarhahommiin. En muista, että ikinä olisi mennyt kasvihuoneen laitto näin myöhäiseksi, mutta kyllä on ollutkin niin viileää ja tuulista keliä (ja sattumoisin kasvihuoneestamme edelleen puuttuu liuta laseja), että istuttamista on ollut pakko viivyttää. Omenapuut sen sijaan tuntuvat tykkäävän. Hirveä kukinta menossa.