Ostin uuden objektiivin kameraan. Nyt kokeilussa siis setti Nikon d750 + Tamron 70-200/2.8 Di VC USD.
Entinen vastaava Sigman objektiivi sanoi itsensä irti reilun parin vuoden käytön jälkeen ja kun siitä talvella lakkasi toimimasta AF, huomasin, etten tietenkään ollut rekisteröinyt objektiivia sitä ostaessani, joten pidempi takuu ei sitten ollut voimassa. Pari soittokierrosta huoltoliikkeisiin ja korjaaminen tuntui olevan mahdotonta.
Päädyin nyt kokeilemaan kuvalaadultaan kehuttua Tamronia, koska ihan Nikkorin objektiiveihin ei ollut varaa enkä jaksanut enää pidempään kärvistellä tuolla 50/1.8 kiinteällä Nikkorillakaan.
Hain objektiivin maanantaina postista ja rekisteröin sen heti alkuunsa. Vastauksena tuli, että lähetä tämä rekisteröintitodistus palautuksen yhteydessä, kun objektiivi rikkoontuu. Viiden vuoden aikana näin epäilemättä tietysti käykin.
Mutta kyllä, viettäisin kamera kädessäni nyt mieluusti jokaisen illan. Onneksi siihen on tulossa mahdollisuus heti viikonloppuna, kun talkoilen ja kuvaan SBCAK:n PK-mestiksiä mahdollisuuksien mukaan.
Eilen oli toinen testaus kameran ja objektiivin kanssa. Kuvailin pihalla puolisen tuntia klo 19-20 välillä. Vaikka vielä kaikki kameran asetukset eivät kohdillaan olletkaan (mihinpä sitä liikekuvausta on talvella tarvinnut), olen tyytyväinen settiin. Kyllä se taas tästä lähtee! Kuvausrikas kesä tervetuloa!
Niin ja nythän minulla on myös Y-tunnus ja toiminimikin kuvauksia varten. Parin viikon varoitusajalla pystyn sopimaan kuvauksia niin studioon kuin uloskin, poseerauskuvista treenikuviin. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä tiina.karvonen@gmail.com
Mutta kuinka paljon voi yksi kuva hämätä? Käytännössä koirat vain laidunsivat pihalla ja niitä oli hyyyyvin tylsä kuvata. Siten yksi pieni innostuminen ja nämä kuvat ovat käytännössä kaikki tuon viiden minuutin ajalta. Eli kyllä, meillä lepäillään edelleenkin. Mitä nyt Piika tottakai paimentaessaan Ipiä ja Pessiä törmäsi agilitysiivekkeeseen. Näytti selviävän siitäkin vammoitta. Lopuksi käytiin vielä pururadalla kiertämässä kolmonen, nyt jopa ihan rennoin meiningein.
Ihana kevätilta-aurinko ja takkukasa
Uutta karvaa tekevä Piika.
Hei, mitäs sulla on mielessä?
No, mitäköhän?
Perussettiä.
Yhdellä on ainakin hauskaa.
Ja kenties toisellakin.
Olin ottamassa Piikasta kuvaa, kun Ipi yhtäkkiä ilmestyi rinnalle. Harmi, kun Ipi ei ehtinyt tarkentua tarkaksi.
Voipulla-Pessi.
Pipipäät 