Hanna kysyi päivällä, onko Ipi kunnossa. Joo, ihan entisellään on, oli vastaukseni.
Nähtiin siis hallilla kuudelta, lämmiteltiin koirat. Rakennettiin rata. Ipi lämmitteli vielä itseään ja Ipiä. Aloittivat treenit. Ipi ei millään kääntynyt kepeille pakkovalssiin eikä toiseen väliinkään. Samoja ongelmia kuin kisoissa ilmeni nyt ensi kertaa treeneissä.
Tytöt palaveerasivat radan jatkosta, kun Ipi alkoi ontumaan. Ensin näytti kuin pettäisi takapää. Sitten roikotti etujalkaansa ja kun pääsin kentälle, Ipi huusikin taas jo ihan suoraa huutoa. Tällä kertaa meni nopeammin ohi kuin viikko sitten, mutta koira kouristi jalkojaan ja selkäänsä todella voimakkaasti.
Juotin Ipiä taas runsaasti ja lähdin hitaasti kävelyttämään koirat Killerin ympäri. Vähän huteraa Ipin meno oli. Käytiin hakemassa Hannakin mukaan ja käveltiin sama lenksu. Hitaassa käynnissä Ipi näytti vetävän vasenta takajalkaa perässään. Ei kävellyt sillä normaalisti, vaan kiersi jalkaa ulkokautta eteen. Onko vika jalassa vai selässä? Miksi se riiputti etujalkaansa?
Hetken päästä oli jo normaali, eikä suostunut enää kävelemään hitaasti.
Eläinlääkärille, fyssarille vai ei mitään? Sama hoito olisi joka tapauksessa, joten nyt mennään ainakin parin viikon lepokuurilla ja vedetään särkkäriä naamaan jokunen päivä. Katsotaan, onko lihasperäistä vai pitääkö kesällä kuvata Ipsu kokonaan.
Kipeä se aina on noissa kohtauksissaan. Todella kipeä. Yhteistä tälle ja edelliselle kohtaukselle oli, että oli joutunut autossa jonkin aikaa odottelemaan ja innoissaanhan se siellä aina odottaa. Mutta on ollut autossa myös viikonloppuna, treenannut normaalisti, lenkkeillyt ja pöllyttänyt muita koiria, eikä ole ollut mitään ongelmia.
Outoa.
Piika treenasi normaalisti omalla vuorollaan Hannan ryhmässä. Tällä viikolla jatkettiin siitä, mihin viime viikolla jäätiin.
Nuo takaakierrot ovat kyllä minulle vaikeita! Ja kun olen joskus kuvitellut, että ne onnistuivat edes välttävästi Ipin kanssa. Piika ei anna yhtään anteeksi, kun on niin herkkä lähtemään liikkeen mukaan. Olen siis vähän tehnyt liikaakin yli nuo takaakiertoon työnnöt. Eilen Hanna uhkaili minua rimalla ja saatiin onnistunut (varmasti elämäni ensimmäinen sellainen) takaakiertoon työntö 5:lle, jossa Piika ponnisti erittäin nätisti ja laskeutui myös jo valmiiksi menosuuntaan. Seiskalta Piika luki kovasti edellä olevaa hyppyä, mutta muuten päästiin varsin hyvällä vedolla A:lle asti. Tuo 14-17 sen sijaan olikin vaikea, ja sitä hiottiin vaikka ja kuinka. Lopulta saatiin onnistunut suoritus, kun otettiin 16:n takaa ja tein paikaltaan lähtien tuon vastakäännöksen. Sillä Piikan linja olikin kepeille ihanteellinen eikä tarvinnut tehdä mitään ylimääräistä. Pitkästä aikaa parin viikon aikana on ollut fiilis, että ollaan jossain onnistuttu, vaikka onkin ollut vaikeaa.
Pipipäät 