Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2015

Tulitikkutehdas ja mitä muuta lomalla voi tehdä

Reilu viikko oltu lomalla ja vihdoinkin tuntuu levänneeltä ja kaiken nollanneelta olotila. Valitettavasti tiedossa on toki sekin, että tuo olotila on katoavaista. Uutta lomaa voikin sitten odotella kesään saakka.

Caddykin on tullut korjatuksi viikon aikana. Katsotaan, vieläkö se viikon päästä haluaa toimia. Vessakin saatiin rempattua. Jos huone kerrallaan tehdään tätä remppaa aina lomilla, ehkä ollaan rempattu talo joskus 10 vuoden päästä.

Tällä lomalla piti treenata. Ihan hulluna. No, on lomailtu hulluna. Ei ole jaksettu edes menettää hermoja Caddyn vuoksi, ei sen vuoksi, että vessaremppa eteni hitaasti päivä päivältä, eikä edes sen vuoksi, ettei nyt jaksettu sitten treenata suunnitelmien mukaan. Jos haluat tietää, mitä koirat on tehneet, katso seuraava video. Ota rento asento, pistä kajarit päälle ja rentoudu hetki. Videon aikana ei tarvitse edes tällä kertaa laittaa silmiä kiinni jännityksestä tai pelosta, että kohta sattuu. Koiratkin on ottaneet siis varsin rennosti!

Sen verran on saatu itseämme niskasta kiinni, että keskiviikkona käytiin Koirakorvessa. Tarkoitus oli mennä lenkille. Loppujen lopuksi ammuttiin Piikalle (seuruutin itse samalla kun ammuin) ja ex-tempore tehtiin esineruututreenit. Kiljulle voisi treenata erilaisten esineiden pitoa, Piikalle sitä yleistä intoa ruutua kohtaan ja Ipi – no, se oli aikasta täydellinen.

Torstaina sain puhuttua Jannen mukaan agihallille, kun olin menossa kouluttamaan. Niinpä sain treenejä ennen rakennettua radan. Kolme treeniä, teemana irtoaminen ja puomin leijeröinti kepeille. Piika teki kaikki radat ja oli pirun hyvä! Janne toimi palkka-automaattina. Kiljulle aloin opettamaan hyppy-hyppy-putki sarjaa. Tahtoi kiertää keskimmäisen hypyn koko ajan. Puomin se hanskasi nyt hienosti! Keinuakin kokeiltiin pöytää apuna käyttäen ja keinahdus oli jänskä juttu. A:lle aloin tehdä pysäytystä harjalle, ja hienosti mallasi askelluksen tällöin kontakteille. Rengas onnistui, kun nostettiin virettä patukalla. Seuraavaksi sitten kontaktilaatikon ja keppien kimppuun kotosalla. Kohta on valmista kauraa alkeiskurssille tää koira!

Lauantaina käytiin Saviolla treenaamassa. Piikalle kevään ensimmäinen jälki, vanheni noin puoli tuntia. Valmistelematta mitenkään vein janalle ja lähetin jäljelle. Hyvin eteni janalla ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi jäi heti alkuun, mutta loput 5 keppiä nousi, jäljestysdraivi oli varmasti koko kesän paras ja lussupallokin löytyi lopusta. Ei olisi voinut paremmin mennä. Ehkä paree olla treenaamatta tätä enää. Menee vaan huonommaksi. Samalla reissulla Kilju pääsi juoksemaan viestiä Naakan kanssa. Mun päästä lähtee hyvin Jannelle päin odotuksienkin jälkeen, Jannella on vaikeuksia saada se fokusoimaan mun päähän odotuksen jälkeen. Ääniavuilla mennään. Samalla reissulla käytiin paistamassa makkaraa, halloumia ja lohta laavulla. Kesän grillikausi avattu virallisesti! Ipikin juhlisti samalla 8-vuotissynttäreitään.

11146299_10153174529511768_624503571886915928_n

Lauantai-iltana saatiin vessaremppa loppuun ja valoisat kesäillat takaavat sen, että kun saa päähänsä iltaseiskalta, että lähtäänpä treenaan, niin hyvin voi vielä mennä! Tällä kertaa saatiin aikaiseksi tottistreenit. Piika teki ensiksi, hyvällä sykkeellä seuraamista, jääviä ja metrisellä hyppyytettiin ees taas ensiksi, sitten kevyellä kapulalla ees taas ja lopuksi 650grammasella tasamaanouto ja A-este. Pitäis itse opetella heittämään edelleenkin. Viimeiseksi otettiin eteenmeno ja oli hyvä lopetus. Kiljulle seuraamista, jääviä ja eteenmeno. Ipi teki viimeiseksi. Aluksi ihan hirveää sähellystä ja kun hieman meditoitiin, alkoi treenitkin toimia. Jäi hyvä mieli.

Kala nimeltä Kiiski ja muita kuvia Kainuusta

Tänäkin vuonna olimme (lue olin) päättäneet lähteä Kainuuseen pääsiäisen viettoon. Tulisimme kuitenkin jo sunnuntai-iltana takaisin, koska maanantaiaamuna meillä olisi Piikan kanssa toiseksi viimeinen JAT-haastajien valmennuskerta Haukkuvaarassa. Janne ajeli torstaina Espoosta, vaihdoimme auton bemarista Caddyyn ja jatkoimme matkan tekoa ollen puolilta öin Kainuussa. Matkalla Janne teki ratkaisevat virheet

A) totesi alkavansa pitää jopa Caddysta autona,

B) tuumasi, että BMW:lle on varattava katsastushuolto ja rahaahan se taas vie

C) otti työkalupakin mukaan, että on jotain, millä korjata Caddya, jos se taas hajoaa.

Pitkäperjantaiaamu valkeni pilvisissä merkeissä ja suojasää innoitti miespuoliset lomailijat lumilinnan tekoon.

Pessi huseerasi joukon jatkona pitäen huolen siitä, että jokainen pallo tuli merkatuksi.

Ipikin keksi hyvän tähystyspaikan puolivalmiista linnasta.

Varsin märkää puuhaa sohjolumesta pallojen teko.

Pessin ahkera lenkittäjä on uuvahtanut kesken matkan.

Kuinka hieno lumiukkoarmeija näistä palloista olisikaan syntynyt!?!

Aikas kiva tämä lumilinnakin toisaalta.

Oman vahdin lumilinna sai jo valmistusvaiheessa.

Joku tosin taisi omia linnan – vai vain yläkulmassa pilkottavan tölkin?

Lauantaina jää veti edelleen puoleensa, vaikka poutasäätä saatiinkin odotella iltapäivään saakka. Vaikka torstaina tuntui kuin Kainuussa olisi täysi talvi, yhtäkkiä kevään tulon pystyi aistimaan auringon myötä. Naapurista tasaisin väliajoin kuuluneiden maantiekiitäjien äänikin alkoi saada muita linnun lauluja, etenkin joutsenten huutoja, lisäkseen.

Pääsiäisen aikana lumilinnan valloittivat vuorollaan Ipi, Piika ja Pessi. 

Kilju totesi, että tyhmä työtä tekee ja meni ikkunasta läpi suurennettuaan sen ensin…

Pessin talutuksesta ei tarvinnut tälläkään kertaa itse huolehtia. Lastenvahti työssään.

Kiljun mielestä muksut saa aina tiiviillä tuijotuksella höynäytettyä kielloista huolimatta heittämään muutaman lumipallon.

Ei paikkaa parempaa, kun ovelta näkymä järvelle.

Ranta kielii tulevasta keväästä ja kesästä.

Ei mikään ihme, että Piika jo veteli ruohonleikkuria ympäriinsä.

Tokihan lanka-lauantain perinteisiin kuuluu savustaa trullit ja noidat. Tällä kertaa kokko oli vain kokoa nuotio ja ainoita savustuneita olivat muksut. jotka pesivät savun hajun niskastaan illalla saunassa ja käymällä lumihangessa uimassa. Se kyllä maksoi kolme suklaamunaa höynäyttäjälle.

Samalla toiset ottivat rennosti, tällä kertaa kameran toisella puolen.

Sunnuntaina päästiin vihdoin pilkille, kun edellisenä iltana oli saatu pilkkivehkeet muutaman mutkan takaa paikalle. Aurinkoinen keli helli jälleen.

Eräiden uteliaisuudella ei ole mitään rajaa.

Eikä eräiden janolla. Mutta ainahan sen voi sammuttaa avannosta.

Pilkkimistapoja on monenlaisia…

Tapa se on tämäkin.

Tuottoisa tapa näemmä. Saanko esitellä, kala nimeltä Kiiski.

Pilkkiapurit, jotka pitivät huolen jäältä löytyneiden kalojen eliminoimisesta.

Saanko esitellä, ahven nimeltä Veikko. Ja ainokaisesta kalastaan onnellinen kalastaja.

Pilkkimisen jälkeen maistuikin ruoka…

… ja uni.

Sunnuntai-iltana tehtiin lähtöä. Vähitellen pääsiäisen viettoporukka oli ottanut suunnan kohti kotia ja me kolmansina olimme lähdössä. Pakkasin sisällä laukut oven eteen ja katsoin ulos. Miksi Janne oli Caddyn vierellä konepelti auki? Eipä lähtenyt auto käyntiin. Perjantaina sitä oli viimeksi siirretty 20 metriä ja siihen se sitten jäi. Työntämällä ja hinaamalla se siirrettiin parempaan paikkaan pihalla ja loppuillan ja seuraavan aamun Janne rassasi autoa. Eikä löytänyt vikaa mistään. Auto ei vain käynnistynyt.

Eipä siinä auttanut kuin perua JAT-valmennus ja onneksi sain siihen samantien tuuraajan, kiitos Satu! Maanantaiaamuksi ostettiin Onnibussiin lippu ja matkustin ensin 6 tuntia hakemaan kotoa bemarin ja sitten neljä tuntia takaisin Kainuuseen. Hetken mietimme sitäkin vaihtoehtoa, että olisimme menneet kotiin junalla neljän koiran, kolmen laukun, kamerarepun ja kylmälaukun kanssa. Jännä, hylkäsimme idean samantien. Onneksi sentään olemme tulevan viikon lomalla, joten vielä tämä ei sotkenut kuin pari kuviota.

Tiistaiaamuna, kun arki koitti, soittelin ensi töiksi vakuutusyhtiöön ja lupasivat lähettää hinausauton Caddylle. Janne soitteli samalla korjaamolle ja kyllä palvelu voi olla parasta A-luokkaa vain Kainuussa. Ennen aamukasia oli jo pihassa pari tyyppiä vikakoodin lukijan kanssa ja kun ei Caddy vastannut mihinkään, hakivat pojat hinauskoukun ja lupasivat hoitaa auton korjaamolle. Siinähän sitten selitin hinauskuskille, että kun nää pojat tekee sunkin työt tässä samalla kertaa.

Kyllä se totta on. Ad jatkaa auton matkaa. Ad.

Kyllä se totta on. Ad jatkaa auton matkaa. Ad.

Ihana oli nähdä pääsiäisenä sellaisia ihmisiä, joita ei ole vuosiin nähnyt – ja huomata, ettei me mihinkään olla muututtu näiden vuosien aikana. Jotain hyvääkin siis Caddyn hajoamisesta. Vaikka lopputuloksena tästä pääsiäisestä taitaa tulla sen vuoksi hyvin kallis lasku ja hyvin pitkä aika, kun pitää yhdellä autolla sompailla kahdella eri paikkakunnalla.

Kuinka puomiin voi törmätä?

WP_20150401_17_04_00_SmartShoot

Lunta, räntää ja vettä. Kas siinä viime päivien säätilan muutokset. Tänään sentään oli vähän kirkkaampaa ja nappasin nämä postauksen kuvat kännykän sarjakuvaustoiminnolla, kun Pessi ja Piika istuivat niin kivasti kellarin katolla. Tottakai Ipi tuli ja pilasi hyvän kuvan.

WP_20150401_17_04_00_SmartShoot (2)

Eilen oli agilitytreenit, tällä kertaa ilman kouluttajaa. Ratana oli tällainen

11068401_10153200198932351_7144658122237363505_n

Ensisilmäyksellä näytti sillai ihan piis of kakulta, mutta olihan siellä niitä vaikeitakin kohtia. Alkua mietin pitkään ja tuurilla se saatiin luistamaan pariin kertaan. Videolla näyttää paljon hitaammalta kuin miltä tuntui. Vaikea kohta meille oli 8-10. Aluksi löysin ihan turhaan itseni 9-hypyltä ja tällöin Piika lähti kuuta kiertävälle radalle. Kun sain linjauksen ja käännöksen 8-hypyllä toimimaan, ongelmat ratkesivat samantien.

Loppurata mentiin varsin hyvällä sykkeellä loppuun saakka. Tuumasin sitten kokeilla mennä koko radan kerralla läpi. Ja kyllähän se toimikin melkein viimeisille esteille saakka. Lopulta oma rytmitys epäonnistui ja Piika tuli viimeisen putken ohi ja samassa lähti kohti puomia uudestaan. Ajattelin sitten, että no korjataan puomilta saakka ja takkusihan se kontakti jo siinä, mutta sain Piikan kuitenkin 15-putkeen ja siitä ohjasin 16:lle. Videolta näkyy vaan kuinka ohjaukseni epäonnistuu heti rytmityksestä lähtien ja Piika tulee putken ohi ja jostain käsittämättömästä syystä lukee ohjaukseni hypyksi ja lähtee hyppäämään, mutta ponnistaa aivan päin puomia. Hurja törmäys, joka tallentui myös videolle, kohtaan 3.00:

Kuin ihmeen kaupalla näyttäisi, ettei Piikalle aiheutunut tuosta ainakaan vielä mitään suurempaa. Tänään se on venytellyt hyvin ja se on liikkunut hyvin. Huomenna se saa lepopäivän ja pitää nyt pääsiäisen aikana venytellä ja hieroa se kunnolla. Ehkäpä pidämme muutenkin nyt muutaman päivän aivan treenivapaata, niin saa palautua rauhassa. Mutta huh, kyllä säikäytti. Täysin omaan piikkiinihän tuo menee. Pitäisi kuitenkin muistaa, että kiihkeydestä huolimatta Piika on kuitenkin aina se kilttiäkin kiltimpi koira, joka yrittää aina paikata nuo idiottiakin idiootimmat ohjaukseni. Ja sitten näitä kömmähdyksiä sattuu. Valitettavasti. Eihän tämä edes ollut ensimmäinen kerta. Tuskin viimeinenkään.

WP_20150401_17_04_00_SmartShoot (1)