Tänäkin vuonna olimme (lue olin) päättäneet lähteä Kainuuseen pääsiäisen viettoon. Tulisimme kuitenkin jo sunnuntai-iltana takaisin, koska maanantaiaamuna meillä olisi Piikan kanssa toiseksi viimeinen JAT-haastajien valmennuskerta Haukkuvaarassa. Janne ajeli torstaina Espoosta, vaihdoimme auton bemarista Caddyyn ja jatkoimme matkan tekoa ollen puolilta öin Kainuussa. Matkalla Janne teki ratkaisevat virheet
A) totesi alkavansa pitää jopa Caddysta autona,
B) tuumasi, että BMW:lle on varattava katsastushuolto ja rahaahan se taas vie
C) otti työkalupakin mukaan, että on jotain, millä korjata Caddya, jos se taas hajoaa.
Pitkäperjantaiaamu valkeni pilvisissä merkeissä ja suojasää innoitti miespuoliset lomailijat lumilinnan tekoon.
Pessi huseerasi joukon jatkona pitäen huolen siitä, että jokainen pallo tuli merkatuksi.
Ipikin keksi hyvän tähystyspaikan puolivalmiista linnasta.
Varsin märkää puuhaa sohjolumesta pallojen teko.
Pessin ahkera lenkittäjä on uuvahtanut kesken matkan.
Kuinka hieno lumiukkoarmeija näistä palloista olisikaan syntynyt!?!
Aikas kiva tämä lumilinnakin toisaalta.
Oman vahdin lumilinna sai jo valmistusvaiheessa.
Joku tosin taisi omia linnan – vai vain yläkulmassa pilkottavan tölkin?
Lauantaina jää veti edelleen puoleensa, vaikka poutasäätä saatiinkin odotella iltapäivään saakka. Vaikka torstaina tuntui kuin Kainuussa olisi täysi talvi, yhtäkkiä kevään tulon pystyi aistimaan auringon myötä. Naapurista tasaisin väliajoin kuuluneiden maantiekiitäjien äänikin alkoi saada muita linnun lauluja, etenkin joutsenten huutoja, lisäkseen.
Pääsiäisen aikana lumilinnan valloittivat vuorollaan Ipi, Piika ja Pessi.
Kilju totesi, että tyhmä työtä tekee ja meni ikkunasta läpi suurennettuaan sen ensin…
Pessin talutuksesta ei tarvinnut tälläkään kertaa itse huolehtia. Lastenvahti työssään.
Kiljun mielestä muksut saa aina tiiviillä tuijotuksella höynäytettyä kielloista huolimatta heittämään muutaman lumipallon.
Ei paikkaa parempaa, kun ovelta näkymä järvelle.
Ranta kielii tulevasta keväästä ja kesästä.
Ei mikään ihme, että Piika jo veteli ruohonleikkuria ympäriinsä.
Tokihan lanka-lauantain perinteisiin kuuluu savustaa trullit ja noidat. Tällä kertaa kokko oli vain kokoa nuotio ja ainoita savustuneita olivat muksut. jotka pesivät savun hajun niskastaan illalla saunassa ja käymällä lumihangessa uimassa. Se kyllä maksoi kolme suklaamunaa höynäyttäjälle.
Samalla toiset ottivat rennosti, tällä kertaa kameran toisella puolen.
Sunnuntaina päästiin vihdoin pilkille, kun edellisenä iltana oli saatu pilkkivehkeet muutaman mutkan takaa paikalle. Aurinkoinen keli helli jälleen.
Eräiden uteliaisuudella ei ole mitään rajaa.
Eikä eräiden janolla. Mutta ainahan sen voi sammuttaa avannosta.
Pilkkimistapoja on monenlaisia…
Tapa se on tämäkin.
Tuottoisa tapa näemmä. Saanko esitellä, kala nimeltä Kiiski.
Pilkkiapurit, jotka pitivät huolen jäältä löytyneiden kalojen eliminoimisesta.
Saanko esitellä, ahven nimeltä Veikko. Ja ainokaisesta kalastaan onnellinen kalastaja.
Pilkkimisen jälkeen maistuikin ruoka…
… ja uni.
Sunnuntai-iltana tehtiin lähtöä. Vähitellen pääsiäisen viettoporukka oli ottanut suunnan kohti kotia ja me kolmansina olimme lähdössä. Pakkasin sisällä laukut oven eteen ja katsoin ulos. Miksi Janne oli Caddyn vierellä konepelti auki? Eipä lähtenyt auto käyntiin. Perjantaina sitä oli viimeksi siirretty 20 metriä ja siihen se sitten jäi. Työntämällä ja hinaamalla se siirrettiin parempaan paikkaan pihalla ja loppuillan ja seuraavan aamun Janne rassasi autoa. Eikä löytänyt vikaa mistään. Auto ei vain käynnistynyt.
Eipä siinä auttanut kuin perua JAT-valmennus ja onneksi sain siihen samantien tuuraajan, kiitos Satu! Maanantaiaamuksi ostettiin Onnibussiin lippu ja matkustin ensin 6 tuntia hakemaan kotoa bemarin ja sitten neljä tuntia takaisin Kainuuseen. Hetken mietimme sitäkin vaihtoehtoa, että olisimme menneet kotiin junalla neljän koiran, kolmen laukun, kamerarepun ja kylmälaukun kanssa. Jännä, hylkäsimme idean samantien. Onneksi sentään olemme tulevan viikon lomalla, joten vielä tämä ei sotkenut kuin pari kuviota.
Tiistaiaamuna, kun arki koitti, soittelin ensi töiksi vakuutusyhtiöön ja lupasivat lähettää hinausauton Caddylle. Janne soitteli samalla korjaamolle ja kyllä palvelu voi olla parasta A-luokkaa vain Kainuussa. Ennen aamukasia oli jo pihassa pari tyyppiä vikakoodin lukijan kanssa ja kun ei Caddy vastannut mihinkään, hakivat pojat hinauskoukun ja lupasivat hoitaa auton korjaamolle. Siinähän sitten selitin hinauskuskille, että kun nää pojat tekee sunkin työt tässä samalla kertaa.
Kyllä se totta on. Ad jatkaa auton matkaa. Ad.
Ihana oli nähdä pääsiäisenä sellaisia ihmisiä, joita ei ole vuosiin nähnyt – ja huomata, ettei me mihinkään olla muututtu näiden vuosien aikana. Jotain hyvääkin siis Caddyn hajoamisesta. Vaikka lopputuloksena tästä pääsiäisestä taitaa tulla sen vuoksi hyvin kallis lasku ja hyvin pitkä aika, kun pitää yhdellä autolla sompailla kahdella eri paikkakunnalla.
Pipipäät 