Päivittäiset arkistot: 16.3.2015

Aurinkoterapiaa!

10403059_10153110043831768_6452377498083211824_n

Ihana ihana kevätsää jatkui viikonlopun ylikin viime viikolta ja yhtäkkiä olen herännyt huomaamaan, että lumet ovat sulaneet siihen malliin, jotta maa alkaa paljastua talven alta Keski-Suomessakin. Tuntuu niin hassulta, kun Janne sanoo, ettei Etelä-Suomessa ole enää lunta lainkaan, ja meillä oma piha on vielä ihan lumessa ja jäätiköllä. Mutta metsästä aurinkoisilta rinteiltä alkaa jo paljastumaan sen verran maata, että maastokausi pystyttiin korkkaamaan kunnolla viikonloppuna.

Lauantaina käytiin Koirakorvessa kunnon hankikantolenkillä. Kiivettiin aurinkoiselle rinteelle ja naatiskeltiin. Pässikin sai viipottaa vapaana ja kiipeillä kaikille isoille kiville. Sunnuntaina pakattiin sitten palkkapurkkeja, nakkeja ja purutyynyjä mukaan ihan treenejä varten. Ensiksi juoksutettiin Ipiä välillämme ja Pässin tehtävä oli vain hengata messissä. Se sai tehdä, mitä halusi. No, kai Pessi sen verran on viestitreeneissä ollut elämänsä aikana häiriöksi, että tällä kertaa, kun sitä ei käskytetty mitenkään, se päätti juosta. Kummassakin päässä keksityttiin aina Ipiin ja Pessi käskytettiin paikalleen lähetyksen ajaksi. VIE käskyllä matkaan lähti kuitenkin kaksi koiraa ja Pessi sai päivän lenkkinsä myöskin. Viimeinen jäljestyspätkä oli Ipille vaikea, kun menin aukon läpi kantohankia pitkin, mutta muuten koirat selvittivät juoksuhommat erittäin hyvin.

Seuraavaksi muistuteltiin Kiljulle viikko sitten aloiteltuja juoksutreenejä, tällä kertaa tyynyt ja patukat olivat palkkana. Ja onhan se semmonen vierivä tynnyri, kun se juoksee.Hauskaa touhua! Jannella meinasi olla taas ne suurimmat ongelmat saada Kilju juoksemaan minulle päin, mutta vähitellen vähitellen… Viimeiseksi otettiin Piika yksin ja juoksutettiin sitä pieneltä matkalta välillämme ja ammuttiin joka kerta laukaus tai pari, kun se juoksi. Hävisin, pakko myöntää, että Janne oli viikko sitten oikeassa. Piika väistää muita koiria, mutta nyt kun se oli yksin, ei välittänyt laukauksista yhtään. Ilmekään ei värähtänyt. Voittajafiilis!! Janne totesi, että niin sitä vaan aina palataan tähän juoksutuskeinoon siedätyksessä. No, mikäs siinä, kun toimii. Ja oli muuten vika kerta, kun Pässi lähti mukaan, kun ammutaan – edes autoon. Lopuksi käytiin vielä palauttelulenkki ja Pässikin relasi.

Kotona vielä innostuttiin laittamaan Golffi myyntikuntoon, eli jos jotain kiinnostaa huikean hyvä, reilusti 400t ajettu koira-auto, niin myynnissä olisi 😉 ja siihenhän se ilta meni, kun Janne vielä innostui rupu-bmwnkin imuroimaan. Piika ja Kilju hengasivat messissä mukana. Vielä on ”vähän” jäässä kotitie, että pääsisi pyörällä lenkille, niin jäässä, että kävellenkin tuottaa tuskaa pysyä pystyssä. Mutta niin sula, ettei kelkallakaan voi mennä.

Kiljulla on monimutkainen suhde imuriin. Kun se oli pari tuntia jo pihalla hengannut ja silpunnut taas yhden laudanpätkän, ja Janne alkoi ilmuroimaan BMWtä, Kilju hengasi enemmän kuin messissä. Piika puolestaan oli löytänyt auton kontista syömättömän luun, jota se ensin yritti piilottaa ympäri pihaa, mutta kun ei vissiin löytynyt turvallista piiloa oravan kätkölle, oli Piikan pakko alkaa syödä luuta. Kiljun imurinjahtaus vaan keskeytti nämä puuhat, kun välillä oli pakko käydä nappaamassa Kiljun kintuista kiinni. Ja sännätä äkkiä takaisin luun pariin ennen Kiljua. Lopulta tässä teitysti kävi niin, että Kilju oli nopeampi ja luu päätyi Kiljulle. Ei Piikakaan kuitenkaan ilman jäänyt. Herkkuja löytyi vielä paljon lisää, kun innostuttiin käymään autoista löytyvät koirakamat läpi.

Rupu-BMWstä löytyneet koirakamat, eli Kiljun tavarat:

Punaisesta Etanasta löytyneet tavarat:

Osa tavaroista vähennettiin pois. Mutta kun maastokausi on alkamassa, niin aina pitää olla mukana liinoja, patukoita, palloja, ruutumerkit ja -nauha, palkkakuppeja, leluja, treeniliivit ja kissanruokaa. Tuo koiranomistajan tärkein herkkupaketti. 🙂