Ojansivun Katjan kouluttajaluento

JAT järjesti etenkin kouluttajilleen Ojansivun Katjan luennoimaan perjantai-illan 27.2. ratoksi. Luennolla keskityttiin eritoten kouluttamiseen, mietittiin treenejä, pohdittiin koirien motivaatiota ja käytiin läpi erilaisia koirien ohjaajia. Kolmessa tunnissa ehdittiin puhua monesta asiasta ja siltikin aika tuntui loppuvan lopulta kesken – sen verran kiinnostavista asioista luennolla keskusteltiin.

Aivan aluksi keskusteltiin aiheesta hyvä kouluttaja. Millaista kouluttajaa pidän hyvänä? Ensisijaisesti kouluttajan tulee olla motivoitunut. Hänen tulee olla tasapuolinen, kannustava, suunnitelmallinen ja innostava. Hyvä kouluttaja antaa tilaa koirakoiden omille ajatuksille ja ottaa jokaisen huomioon yksilönä. Mikä sitten motivoi kouluttamaan ts. mitä voi pitää kouluttamisen tavoitteina? Ehkä ensisijaisesti tärkeimpänä saada koirakkoa eteenpäin ja nähdä kehityskaari. Itse pidän näitä onnistumisen tunteita sinä voimavarana, millä jaksaa aina aloittaa uudelleen kouluttamaan. Onnistumisen tunne on myös tärkeä saada koulutettaville. Itse olen vetänyt nyt vissiin kolme jaksoa, eli kouluttanut 1,5 vuotta. Samalla tavoitteeni on ollut kehittyä myös kouluttajana ja oppia itsekin ymmärtämään erilaisia koirakoita ja koulutusmetodeja. Katja kuitenkin korosti, että tärkeää on muistaa, että kouluttaminenkin on enimmäkseen kuitenkin harrastus, sen on oltava hauskaa ja mielenkiintoista, jotta sitä jaksaa tehdä vuodesta toiseen.

Itse pidän kouluttamisen suurimpana haasteena treenien suunnittelua niin, että jokaisen yksilölliset tavoitteet tulevat samalla täytetyiksi. Tälläkin hetkellä koulutan kuuden koirakon ryhmää, jotka jokainen ovat hieman eri tasolla, vaikka kaikki kilpailevia tai kilpailemista aloittelevia ovatkin. Treenejä suunnitellessa tulee aina tiedostettua, että kouluttajalla on suuri vastuu treenien onnistumisesta jokaisen koirakon osalta. Katja piti parhaana pitää treeniryhmäpalavereja ja rakentaa jaksosuunnitelma, jossa koko ryhmän kannalta tärkeimmät teemat toteutuvat. Näitä sitten toistetaan säännöllisesti koko kauden ajan viikkosuunnitelman mukaan. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikkien koulutettavien kaikkia toiveita on mahdoton toteuttaa. Yksilöity koirakkokohtainen suunnitelmakin voidaan laatia, ja se taas voi poiketa täysin jakso- ja viikkosuunnitelmasta.

Luennolla keskusteltiin myös aiheesta, millainen on haastavin koira kouluttaa? Aika yhtäläinen näkemys tuli, että vaikeasti motivoitava, passiivisuuteen väistävä, ”kuppi nurin”-koira sekä koira, jota itse pelkää ja koira, joka ei ole kiinnostunut ohjaajastaan, ovat vaikeimpia.

Koiran motivaation luomisessa Katja korosti, että koiralle on hyvä opettaa kaikki palkat, jotta on olemassa erilaisia palkkauksia eri tilanteisiin. Oli kuitenkin mielestäni hieman ristiriitaista, että pitäisi käyttää palkkaa, joka toimii (eli koirasta pitäisi nähdä syökö se vai palkkautuuko oikeasti ruoasta), mutta kuitenkin koiran tulisi syödä nakkia, vaikka se ei siitä palkkautuisikaan, jotta kuitenkin olisi aina olemassa ”palkkaus” jokaiseen tilanteeseen. Koira voi palkkautua ruoasta, leluista, sosiaalisesta palkasta, toiminnasta, mutta se voi palkkautua myös esteistä, juoksemisesta, haistelusta, katsomisesta ja kentältä pois pääsemisestä. Katja olikin pitkästä aikaa kouluttaja, jonka mielestä koiranohjaaja on kusessa, jos koiran mielestä siisteintä kontaktin jälkeen on jatkaa rataa. Ja silti usein opetetaan nimenomaan, että kontaktin jälkeen muista esteistä rakennetaan koiralle palkka. Toki noille esteille pitäisi päästä vain vapautuksen kautta, mutta Katja ehdotti myös, että koiralle tarjottaisiin muuta palkkaa, josta tehtäisiin ehto, jonka jälkeen voidaan jatkaa rataa.

Viimeisen kuukauden aikana olen ollut kolmen koirankouluttajan opissa ja hei kaikki ovat korostaneet sitä, että koira oppii yhdistämään tunnetiloja tehtäviin. Oppiminen tapahtuu nopeammine matalammassa viretilassa, mutta agilityssa koirien halutaan lähtökohtaisesti työskentelevän korkeassa vireessä, mikä on suurelle osalle koirista rakennettava asia. Jo heti alkeistreeneistä alkaen pitää kiinnittää huomio koiran viretilaan ja mahdollisimman nopeasti on pyrittävä siihen viretilaan, jossa koiran myöhemminkin halutaan työskentelevän. Katjan mielestä agilityssa opeteltavat asiat myös ovat niin yksinkertaisia, ettei korkeammasta vireestä ole haittaa. Kun alkuopetuksessa vireen säätely tehdään pohjiin huolella, aikuisella koiralla pääsee paljon helpommalla. Koiran oma yksilöllinen luonne myös ratkaisee, miten viretilaa rakennetaan ja mihin keskitytään: Korkeassa vireessä luontaisesti työskentelevän kanssa painotetaan odottamista, kestoa ja kontrollia kun taas luonnostaan matalampi vireisen kanssa rakennetaan itseluottamusta, irtoamista ja vauhtia.

Luennon aikana käytiin läpi myös hankalasti koulutettavaa ohjaajaa ja mistä hankaluus johtuu. Selittäjää ja vänkääjää pidettiin aika yleisesti vaikeina. Samoin puhtaasti päämäärätietoinen ohjaaja saattaa antaa vaikutelman, ettei pidä koirastaan, itsestään, kouluttajastaa, ryhmästään jne. Koiranohjaajat voidaan jakaa tavoitteiden asettamisensa perusteella kolmeen kategoriaan:

1) Tavoitteena oppiminen: He haluavat oppia uusia taitoja ja pitävät haasteista ja hankkivat aktiivisesti tietoa. He uskovat omien taitojensa olevan kehitettävissä ja ponnistelujensa tuottavan aikanaan tulosta. He pyrkivät omaan parhaaseen suoritukseensa.

2) Tavoitteena päämäärä: He painottavat ulkoisten suoritusten saavuttamista ja haluavat näyttäytyä osaavina ja taitavina. He varmistelevat toivottua tulosta yrittämällä hallita kriittisiä kriteerejä, eli tarpeellista ei ole esim. kriteerien mukainen kontaktien suorittaminen, jos kisatulokset onnistuvat kuitenkin muilla kriteereillä eli tässä tapauksessa epätäydellisillä kontakteilla.

3) Tavoitteena näyttäytyä osaavana: He pyrkivät estämään kyvyttömältä näyttämisen,ja arvioivat omaa suoritustaan verraten sitä muiden suorituksiin. He omaavat usein huonon itsetunnon ja pitävät itseään kykenemättöminä oppimaan tiettyjä taitoja.

Nämä kolme ryhmää ovat kärjistettyjä kategorioita, mutta yleensä jokaisessa meissä on jotain kaikista näistä kolmesta ryhmästä. Itsekin kyllä tunnistan itsessäni tuon ykkösryhmän halun oppia uusia taitoja ja haasteista pitämisen. Mutta kyllä myös kakkos- ja kolmosryhmästäkin löytyy minua kuvaavia piirteitä. Enkös vasta viime kisoissa antanut Piikan rönsyillä kontaktien yli 2on2offista, kun silläkin lepsulla suorituksella se tulokseen kykeni. Ja kyllähän sitä tulee verrattua omia suorituksia muiden suorituksiin ja pidän itseäni kyllä kyvyttömänä oppia tiettyjä taitojakaan. Tiedä sitten, mistä ryhmästä minulla on eniten luonteenpiirteitä – parasta olisi kuitenkin pyrkiä 1)-ryhmän kaltaiseksi enemmän.

Koiranohjaajat voidaan jaksaa myös sen mukaan, miten he suuntautuvat treenien/kisojen aikana – näissäkin kategoriat ovat kärjistettyjä, kuten edelläkin:

1) Tehtäväsuuntautuneet ohjaajat pyrkivät kehittämään omaa osaamistaan. Heille epäonnistumiset ovat merkki tehtävän keskeneräisyydestä.

2) Minää puolustavat ohjaajat ovat herkistyneet havaitsemaan vihjeitä epäonnistumisesta ja he kokevat positiiviset palautteetkin negatiivisina.

3) Epäitsenäiset ohjaajat tavoittelevat sosiaalista hyväksyntää. He pyrkivät mukautumaan ryhmään ja olemaan kaikkien kanssa samaa mieltä. He hakevat tukea ja neuvoja muilta pohtimata asiaa itse oman koiran kannalta.

Luennolla puhuttiin tässä yhteydessä myös epäonnistumisen ja onnistumisen kierteistä. Ei ole jäänyt huomaamatta, että niin harrastamisessa kuin koko elämässäkin on tällaisia kierteitä. Edellä esitetyt ihmistyypit vaikuttavat siihen, miten ohjaaja reagoi kierteeseen. Negatiiviseen kierteeseen joutuvalla on toistuvia epäonnistumisia takana treeneistä ja/tai kisoista ja ihmistyypistä riippuu, millaiseen noidankehään ohjaaja putoaa. Onnistumisen kierteessä olijalla sitten toki on toistuvia kokemuksia onnistuneista treeneistä ja/tai kisoista. Ihmistyyppi vaikuttaa tässäkin kehässä pysymiseen ja siihen reagoimiseen. Kouluttajan velvollisuutena on nostaa ohjaaja negatiivisesta kierteestä ja joskus voi olla jopa perusteltua valehdella ohjaajalle, jos se vie päämäärään.

***

Täytyy myöntää, että tämä luento oli erittäin mielenkiintoinen. Ei vähiten sen vuoksi, että luennolta sai irti niin kouluttajana kuin ohjaajanakin. Ihmistyyppien käsittely oli mielenkiintoista ja kyllähän noista niitä omiakin luonteenpiirteitä näkyi selkeästi. Samalla myös joutui toteamaan, että parempi on ponnistella kohti noita ykkösryhmän ihmisiä ja oikeasti jatkossa on pyrittävä eroon noista kakkos- ja kolmosryhmien piirteistä. Käytönnössä katsoen luento oli varsin hyvä katsaus aiheeseen, kuinka tulla paremmaksi kouluttajaksi ja ihmiseksi ylipäätään.

Yksi ajatus artikkelista “Ojansivun Katjan kouluttajaluento

  1. A

    Vähänkö olis ollut mielenkiintoista olla kuuntelemassa tuolla! 😀 Ei sillä, paljon herätti ajatuksia tämä kirjoituskin! 🙂

    Vastaa

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s