Oman Elämänsä Supermalli

Toisinaan en voi kuin hämmästellä. Tuttu juttu, että Pessi pelkää aina ja kaikkea. Pari viimeistä aamua olen todistanut sen umpihangessa rämpimistä tontin perimmäiseen nurkkaan sisälletuloa, tuulta tai omaa päätään pakoon. Ja sitten piti saada pari studiokuvaa, kun studio oli vielä pystyssä. Pyysin Pessin kuvattavaksi ja mitäpä se ei tekisi lussupallofetississään. Kun se on pari iltaa pemmastanut eteisessä treenikassilla yrittäen kaivaa lussupalloja treeniliivin taskusta, oli koira äärettömän onnellinen, kun vihdoin pääsi edes tuijotusetäisyydelle pallosta. Ehkä voisi koskeakin palloon?

Maailman typerin idea oli tietysti yrittää kuvata Pessi ja Piika olkikorissa. Ei Pessin mielestä tosin. Se Rakasti koria. Täydestä sydämestään. Jos vain sai samalla tuijottaa palloaan. Kävipä välillä omatoimisestikin tarjoamassa korissa istumista, jos sillä vaikka pääsisi kosketuksiin pallon kanssa. Piika sen sijaan  i n h o s i  koria. Syvästi. Se oli Maailman Pelottavin Juttu. Ota siinä sitten kuvia, kun toinen nauraa koko naamallaan ja toinen istuu korvat liiskassa osoittaen, kuinka syvästi vihaa olotilaansa. Piika nyt tunnetustikaan ei ole mikään Oman Elämänsä Supermalli, kuten Pessi selvästi on. Ipi ei suostunut tulemaan lähellekään kuvauksia koriin joutumisen pelossa.

On se hyvä, että koira on edes yhdessä asiassa hyvä. Näyttää kauniilta ja nauttii poseraamisesta. Pessi ❤

Jakson viimeiset agit

Jakson viimeinen agikerta oli tiistaina. Luvassa oli hieman tekniikkapätkää, koska meitä oli sen verran vähän tulossa treeneihin. Sanoisin, että Piika kävi kuumana. Pari kertaa alusta menikin siihen, että päästiin vain kolmoselle ja sen jälkeen koira lähti kenttää kiertävälle radalle – minun ohjausvirheistäni johtuen. Yllättävän vaikeaa taas saada linjaus 2-3 väliin niin, ettei koira ollut putkessa tai takaakierrossa tai jossain ihan muualla. Mutta sitten kun onnistui, mentiin koko rata nollalla läpi. Pelastellulla nollalla, mutta nollalla kuitenkin. Treenattiin vielä 1-8 välejä siistimmiksi ja lopulta kaikkiin onnistui todella tiukka ohjaus niin, että Piika oikein nuoli siivekkeitä. Koska meitä todellakin oli vähän, otettiin vielä toinen kierros ja tällä kertaa hiottiin 8-14 pätkää. 11-13 oli todella vaikea saada niin, ettei Piika tehnyt hirveitä kaarroksia joko 12 tai 13 hypyn jälkeen. Hannakin kokeili, mutta Piika oli enemmän Hannassa kiinni kuin minun kanssani. Parasta oli kyllä se, että saatiin linjoja paremmiksi kautta radan ja Piikan irtoaminen 14 putkeen oli huikea joka kerta. En joutunut oikeastaan keskiradalta poistumaan, kun se oli jo putkessa.

Itsenäisesti treenasin vielä A:n kontakteja. Nyt muistin nostella jalkoja ja ei tällä enää saanut Piikalle tehty kommervenkkejä. Nyt suurin kompastus oli minun pysähtyminen ja siitä liikkeelle lähtö niin, ettei Piika saanut asiaan reagoida. Viikon päästä on loma. Silloin treenataan tätä ja paljon! Lopuksi vielä leluun hetsausta Oilin neuvoilla ja Piika osoitti todellakin olevansa agikentällä. Sivussa oli pari hyppyä kaarevassa linjassa minikorkeuksilla ja vissiin 4/5 kerrasta Piika kaahasi lelulle hyppyjen kautta. Ja ehti ennen mua, vaikka lähdin puolesta matkastakin välillä. Oisinko kerran saanut lelun ennen sitä. Piika piti huolen, että toiste en saanut.

Kotona on tehty kaukoja ja vaan leikitty. Päätin eilen, että hissijumpat on nyt jumppailtu ja nyt aletaan miettimään oikeasti, mitä niissä kaukoissa tehdään. Rintamamiestalo-kirjasta on moneksi ja sen päällä on kaukoiltu. Pari virhettä ja sen jälkeen olen voinut itse ottaa etäisyyttä ja jalat pysyvät nakutettuna kirjan päällä ja ylös(seiso)-taakse(istu) alkaa olla hanskassa. Seuraavaksi sitten ylös-down-käskyt haltuun ajatuksen kanssa. Voidaanko oikeasti saada voittaja kevääksi koekuntoon?