Ja Vuoden Koiranomistaja -palkinto menee Jannelle jo heti helmikuussa. Ainahan sitä jotain jää, kun kulkee viikottain tuota Espoo-Lievestuore väliä. Tällä kertaa jäi pukupussi… ja Kilju. Pihalle. Yksin. Tunniksi. Janne ehti Hartolaan asti ennen kuin soitin perään, että jäikö jotain…
Raisa vielä nauroi, että kuuli, kun kysyin Jannelta sen lähtöä tehdessä, missä Kilju on ja vastaus oli, että kontissa.
Oli pieni tyrmistys, kun Raisa tunnin päästä teki lähtöä, avasi oven, ja Kilju tuli sisälle. Tuijotettiin sitä molemmat hetken aikaa ja sitten EI VITTTTTT!!!! Onneksi Kilju on niin Jannelle tehty koira, ettei sitä hetkauta tommoiset pienet unohdukset ollenkaan. Tyytyväisenä oli hengaillut pihalla koko ajan eikä edes riskannut sisään, kuten normikoirat tekisivät. Ja me kun oltiin koko ajan puhuttu, että pitäisi joskus ottaa Kiljusta ja Råtasta yhteiskuva. Niin vähän me tiesimme…
Pipipäät 