Mistäköhän sitä aloittaisi… Noh, oikeastaan kaikki lähti siitä, että Golffin kanssa oli ongelmaa ongelman jälkeenkin.
Lopulta Jannella meni hermot joka-aamuisiin soittoihini ja ahkeran autotalli.comin selailun jälkeen sopiva auto löytyi. Yksi mutta siinä vain oli. Se pitäisi hakea Oulusta. No, pienen pähkäilyn jälkeen totesimme, että käydään siis mutka Kajjjaanissakin. Perjantai-iltana Janne ajoi Espoosta kotiin ja sen jälkeen pakkasimme koko konkkaronkan autoon ja hurautimme vielä illan päätteeksi äitini luo.
Lauantaiaamuna otimme pari piskiä mukaan ja teimme roadtripin Ouluun. Mukaan sieltä sitten lähti VW Caddy. Punainen Etana. Ja siitähän ne ongelmat sitten alkoivatkin. Ajeltiin peräkanaa Kajjjaaniin ja pieniä epämääräisiä vikoja autoon alkoi löytyäkin, mutta ei mitään vakavaa. Siinä vaiheessa. Seuraavana päivänä Janne lähti edeltä käsin pitkän ajomatkan vuoksi. Koirat otti mukaan ja jätti tavarat mulle Caddyyn. Ajelin siskoni perässä Kuopioon ja korjailtiin siinä matkalla hänen autoaan, joka oli vuotanut jäähdytinnesteet ulos jossain välissä. Kuopiosta lähdin kuitenkin samantien jatkamaan matkaani, mutta enpä pitkälle päässyt. Caddysta lähti tehot. Siinä on kuulkaa mielenkiintoista istuskella sammuneessa autossa Kuopion moottoritiellä, kun takaa tulee autoja kahdella kaistalla satasta paahtaen ja autosi on puoliksi kaistalla. No, kerran sain auton käyntiin, niin että sen pystyin siirtämään hieman paremmalle paikalle ennen kuin siitä taas menivät tehot ja siihen se auto sitten jäi. Sunnuntainen alkuilta, lunta vähän pöllyttelee ja autot, etenkin ne rekat, viuhuvat ohitsesi aivan vierestä. Eikä auto inahda mihinkään. Eipä siinä auttanut kuin soittaa nollakaksnollakaksnollakaks ja tilata hinausauto.
Pienen ristikuulustelun jälkeen ilmeni hinauskuskillekin, että autossa on voimassa olevat vakuutukset ja koska auto oli ostettu edellispäivänä samannimisestä liikkeestä kuin Kuopiostakin löytyi, päädyttiin yhteistuumin hinaamaan auto sinne. Hinauskuski sanoi jälkikäteen, että mulla oli tuuria, kun aura-auto ei sattunut pyyhkäisemään motarilla silloin, kun Caddy siinä laidassa seisoi – saati sitten ettei sattunut mitään peräänajotilannetta kapealla kohdalla. Mutta siinä vaiheessa hinauskuskin silmät laajenivat, kun keräilin mijljoonaa säkkiäni kasaan ja totesin, että onneksi sentään ei ole niitä neljää koiraa tässä showssa nyt mukana. Sitten vain uuden kyydin etsintään. Juna Jyväskylään lähti tasan sillä sekunnilla, kun saatiin Caddy hinattua autoliikkeen pihaan. Tunnin päästä piti lähteä bussi, mutta kas, Onnibussi ei todellakaan tuonut onnea vaan oli tupaten täyteen myyty. Joten odottelinpa sitten vielä puolitoista tuntia seuraavaa bussia, jolla viimein pääsin Liepeelle. Ja sitten piti vielä alkaa järjestelemään autoa viikoksi. Vitutuskäyrä oli huipussaan sunnuntai-iltana, kun neljän tunnin matkaan meni 10 tuntia ja koko seuraava viikko piti laittaa suunnitelmiltaan uusiksi.
Maanantaina, kun aloin sitten selvittelemään, selvisikin, että kyllä, Suomessa on kaksi samannimistä autoliikeketjua. Yhden kirjaimen erolla tosin. Yllättääkö ketään, kun sanon, että nämä Oulun ja Kuopion liikkeet eivät ole samaa ketjua? Ei yllättä, sillä jännä, paskan määrä on vakio. Joten tässä sitä ollaan nyt odoteltua autoa kuntoon, järjestelty menoja ja yritetty selvittää, kuka maksaa ja mitä maksaa. Eihän se jäänyt kuin 120 kilometristä kiinni, että olisi kotiin päässyt sillä autolla. Nyt se seisoo Kuopiossa, eikä lähde käyntiin. Neljä päivää on mennyt.
Ja jotta paskan määrä on vakio, enköhän sairastunut johonkin vatsapöpöön ja tiistaina, kun ajattelin hetkeksi kaatuvani sohvalle töiden jälkeen, kohtasikin ulko-oven avatessani sellainen paskan käry, että oksat pois. Niinpä tunnin ajan siivosin kaksi paskoja ja lopulta huomasin myös, että tv-tasoon oli kustu ja sitä kusta oli joka paikassa tason alla. Lopulta pääsin kaatumaan sohvalle ja jotenkin oli sellainen olo, että jos paleltaa, vaikka on tunnin ajan siivonnut vittuuntuneena kosteusvauriota ulkovaatteet päällä, kaikki ei välttämättä ole kunnossa. Eikun kuumemittaria etsimään ja niin sai heittää hyvästit treeneille, kun mittari näytti 38 astetta.
Joten, jos on ollut hiljaista blogissa, niin johtuu ihan siitä, että paskan määrä on vakio. Kun alamäki alkaa, voi vain nauttia kyydistä. En uskokaan, että pohjaa on vielä saavutettu.
Pipipäät 