Pessipä vähän esittelee, kuinka paljon sitä lunta tulikaan viime viikolla:
Tuossa kaivonkannella tuo lumikerrostuma näkyykin. Katoltakin huomaa, että on saanut tehdä maantasalla lumitöitä.
Kannatti muuten sanoa Jannelle perjantaina, että mitäpä sun tänne kannattaa tulla, kun en itsekään ole kotona. Kun ei täällä ole mitään tekemistä. Eipä ei. Lumitöitä heti lauantaina aamusta ja sunnuntaina jatkoin loppuun ne, mitkä jäi tekemättä, kun haettiin Naakan kiusaksi Råtta.
Ja mitäpä se olisi talvi ilman pakkasta. Ilman kunnon pakkasta! On saanut lämmittää ja sahata puita. On saanut sulatella golffin ovia ja lukkoja. Takakontti nyt ei enää aukeakaan. Luotan, että aukeaa torstaina, kun pitäisi olla taas vesikeli. Ai, että on ihanaa tämä talviaika!
Koirat on päätyneet syömään nyt omenapuiden oksia, jotka kaartuvat maanpinnalle lumenpainosta. Ipi taisi kyllä vähän omenoitakin kaivella lumikuorrutteesta päätellen.
Kielsin sen kyllä äkkiä. Ei mahda olla tuon koiran suolisto niin tehokas, että pelkillä känneillä selviäisi. Äkkiä oltaisiin eläinlääkärillä hoitamassa kaasuuntumispötsiä, kuten Kiljun kanssa aikanaan kävi.
Piikan kanssa päädyin jopa treenaamaan. Se alkoi olla aivottomasta toiminnasta sen verran kiepeillä, että jäätymisuhasta huolimatta rakensin pihalle ruudun ja treenattiin sitten sitä. Olikin tarpeeksi aivotonta, ettei bc alkanut tarjoamaan aiemmin keksimiään ”kannan kartioita” tai ”revin ruutunauhaa” -liikkeitä. Saattoi tosin auttaa Birgitalta edelliskerran treenauksen jälkeen saadut etenemisvinkit tässä liikkeessä. Kätevää, kun yleensä aina joko Nita tai Veki on toteuttanut nuo Piikan mielenliikkeet, niin ei tarvitse itse (ehkä) käydä kaikkia korjaustoimenpiteitä läpi.
Pipipäät 