Sunnuntaiaamu. Herätys kello kuusi. Pimeää. Janne tuumasi kahvia juodessaan, että Ellu käski lukea säännöt ja katsoa muiden suorituksia videolta. Videoita hetken katsottuaan totesi kuitenkin, että nää on ihan paskoja, ei auta katsoa. Ja sääntökirjaa ei ehdi enää lukea. Ulko-ovelta Janne vielä palasi hakemaan Kiljun paperit. Lähdettiin kahdella autolla Orimattilaan, palikat lähti mukaan ja P&P jäivät kotitiimiksi. Tällä kertaa suunnistus toimi ja oltiin perillä jopa ihan ajoissa. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Ilmoittautuminen, ja se koe oli sitten siinä. Janne oli unohtanut anoa suojelulisenssiä ja eipä sillä sitten mitään asiaa ollut kokeeseen. Kyllä vitutti nauratti. Koe ei kaatunutkaan peltoon vaan ilmoittautumiseen.
Oisko ehkä kannattanut lukea säännöt tai hakea lisenssi silloin vuosi sitten, kun siitä oli puhetta. Toisaalta. Muistan kyllä monen vuoden takaa, kun Janne osallistui Ipin kanssa tokokokeeseen ja unohti kaikki koiran paperit kotiin. Tuolloin tuomari antoi armon käydä oikeudessa, kunhan Janne sen illan aikana kävi omatoimisesti rokotukset ja kisakirjan tuomarille näyttämässä. (Luulen muuten, että olemme Jannen kanssa tuolloin ekan kerran toisiimme livenä törmänneet.) Mutta niin monesti on olleet kisakirjat hukassa, jotkut on jopa hukattu peruuttamattomasti ilmeisesti, ettei tämänpäiväinen ihmetyttänyt ollenkaan. Eikä mennyt sinänsä munkaan eestaas ajelu hukkaan, koska jäätiin sitten katsomaan kokeen pelto-osuus ja kyllä se vastasi jo ihan hyvin yhtä seminaaria aiheesta, miltä peltojälkiosuus näyttää. (Kilju olisi aika huono saanut olla, jos ei olisi jälkeä tuossa ihanteellisessa heinässä selvittänyt.)
Mahtavaa, vuoden tärkeimmästä viikonlopusta tuli pannukakku. Maukas ja värikäs pannukakku. Naurattaa jo nyt. Muutaman vuoden päästä tämä on parhaita tarinoita. Kiljun paperitkin onnistuvat varmasti hukkumaan ennen seuraavaa koetta, sillä ne jäivät Jannen haltuun…
Pipipäät 