Päivittäiset arkistot: 15.9.2014

Joskus kulkee. Useimmiten ei.

Ehdottomasti suosittelen, että rankan työviikon jälkeen kannattaa herätä lauantaiaamuna ennen klo 7 ja olla treenaamassa jo puoli yhdeksältä. Mitään muuta hyötyä tästä ei tosin ole, kuin että koirat on treenattu ennen kymmentä.

Kilju treenasi esteitä ja eteenmenoa. Pientä jännitystä havaittavissa, kun koira kiertää tasamaanoudon jälkeen piilon ja tullessa kiertää metrisen ja A:n kapulan palauttaa metrisen kautta. Eteen se sentään osasi mennä. Piikan kohdalla unohdettiin totaalisesti koiran mielikuvitus. Jos ammutaan JA samalla palkataan, sehän tarkoittaa, että ampuminen on Jokin Juttu. Jos näin tehdään kahdesti siitä tulee JUTTU! Ammuttiin sitten lisäksi 22 kertaa. Piika leikkii, Piika makaa, Piika seuraa, Piika vapaa. Kahdella viimeisellä Piika otti itsenäisesti muhun kontaktia eikä enää paineistunut ampumisesta. Sanoisinko, että jos vituiksi voi mennä, niin nyt menee. Ainoa positiivinen juttu treeneissä oli, että Piika oli nostettavissa tuosta ahdingostaan sen verran, että reipastui ja teki hienot noudot esteillä. Sen sijaan seuraaminen hajosi täysin tuohon ampumiskatastrofiin. Eihän sitä ollutkaan kuin puoli vuotta treenattu kuntoon. Yksi treeni, ja se oli siinä. Kiva.

Iltapäivällä käytiin sienessä pikkuväen kanssa ja Ipi ja Pässi pääsivät messiin. Kun Ipi juoksi metsässä meidän sienestäjien väliä, piti ihmettelevälle pikkuväelle selittää, että se on viestikoira ja opetettu tuohon toimintaan. Jonkin ajan päästä 6-vuotias totesi, että hän on aiemmin luullut Ipin olevan aivan hyödytön koira, mutta nyt hän ymmärtää, että se on ihan hyvä koira. Jäi kyllä kysymysmerkiksi, millä katsantokannalla Pässi sitten on hyödyllinen koira? Kotona 6-vuotias halusi myös treenata Piikalla. Treenattiin sitten keppejä niin, että 6-vuotias palkkasi koiraa keppien päässä. Lopuksi saivat myös kaksistaan tehdä keppejä. (Käskytin itse takaapäin Piikan kepeille ja seisoin aloituspaikassa palkka kädessä.) Yllätti minutkin, miten hyvin sujui.

Janne lupasi toimia koiravahtina illan, joten jätettiin se nukkumaan sohvalle ympärillään 7 koiraa, kun me Hannan ja Birgitan kanssa lähdettiin katsastamaan vilkas Syvälahden yöelämä. Aamulla olikin sitten aikainen nousu agin piirimestaruuskisoihin, jotka käytiin Laukaassa. Tuomarina kisoissa toimi Jari Helin ja radat olivat kivantuntuisia, mutta haastavia vauhdikkaan koiran kanssa mentäviksi. Ainakin, jos omaa kaksi vasenta jalkaa, kuten tapauksessani eilen.

A-radalla päästiin neljännelle esteelle ja Piika pudotti riman. Oma syyni, hätäilin liikaa. Radan puolessa välissä löysin itseni A:lta. Varsin mielenkiintoinen fiilis törmätä A:han, kun on luullut sen olevan parin metrin päässä. Piika meni kyllä A:lle, mutta kun itse väistin pois sen alta, sekin hyppäsi pois. Ilmeisesti tästäkään ei saatu kuin kielto, kun huomasin, että vasta keppivirheestä, jonka jätin korjaamatta, hyllytimme. Oli kyllä rata, jossa rytmi hävisi ihan totaalisesti monen monta kertaa eikä siitä ekan missauksen jälkeen saanut kiinni.

B-radalla itse sössin hommin taas neljännelle esteelle. En tiedä vieläkään, mitä siinä oikein ajattelin, mutta keppiohjaus oli ihan syvältä. Virheittä päästiin kuitenkin vielä pari estettä ja sitten ohjasin Piikan putkeen puomin sijasta. Loppuradalla tapahtui vielä ihmeitä, kun Piika ei hypyn jälkeen lähtenytkään hyppäämään suoraan pituudelle, vaan ilmeisesti jäi selän taakse ja siitä A:lle. Harjoiteltiin loppuun vielä irtoamista.

C-rata kaatui kyllä jo omaan mahdottomuuteensa meidän kohdalla. Ja vissiin aika monen muunkin, kun ei siinä vain nopeata koiraa ehtinyt ohjaamaan. Varsinkaan, jos on ne kaksi vasenta jalkaa. Alku pyöri vielä nätisti, mutta ekan suoran päässä otin Piikan liian kovasti haltuun. Ehkä se pelkkä puolivalssi olisi ollut paras? Tai kai se olisi hakenut itsekin nuo esteet. Ehkä kai jos… Ja kun rytmi hajosi, se hajosi. Harjoiteltiin sitten taas irtoamista. Hyvin irtoaa. Ja itse mokailen.

Kiitos Hannalle videoista, seurasta, tsempeistä sekä tottakai Ipin ohjaamisesta! Vaikka Ipin A-radan jälkeen kävi varmaan molemmilla mielessä, tuleeko tästä ikinä mitään? Ipi oli ihan kuutamolla. Nyt ei vaan keskittynyt niinkään ulkopuoliseen häiriöön, vaikka mun perään kuulema olikin ollut. Se vaan oli kahvilla. Oisko autossa houdinimaisilla kyvyillä pöllityllä ja syödyllä sipsipussilla ollut osuutta asiaan? B-radalla Ipi yllätti. Homma alkoi näyttämään jo agilitylta. Kunnes kepeillä se ilmeisesti unohti, miten nämä 12 keppiä maassa suoritetaan. Kun kepit lopulta onnistuivat, onnistui loppuratakin ja Hannan ja Ipin meno näytti jo katu-uskottavalta agilta. Ehkä tämän vuoksi Hanna on jaksanut ja jaksanut Ipin pöllöilyjä! C-radalla Ipi unohti taas, mitä ne 12 keppiä maassa ovat, mutta muuten se oli samalla radalla Hannan kanssa. Hanna tosin sanoi jo radan loppupuolella naureskelleensa, että eiköpähän hän sitten itse mokaa, kun koira vihdoin kulkisi. Täytyy sanoa, että Ipi on kyllä Hannan kanssa ihan parhaimmillaan radalla, silloin kun heillä kulkee. En muista Ipin koskaan esittäneen noin tiukkoja käännöksiä kuin noilla B- ja C-radoilla.

Jännä viikonloppu. Vitutti ja nauratti ja kaikkea siltä väliltä. Saldona ehkä jäätiin kuitenkin plussan puolelle.