Päivittäiset arkistot: 7.9.2014

Vika avoimen koe ikinä…

…ainakin Piikan kanssa. Birgitta antoi tuossa kesemmällä ukaasin, ettei ole menossa Piikan kanssa tokokokeisiin kuin aikaisintaan ensi keväänä. Itse saisin joko mennä sen kanssa kokeeseen ja yrittää saada sen vikan puuttuvan ykköstuloksen ja TK2:n tai sitten Birgitta kävisi sen hakemassa ennen voittajaan menoa. No, asiat sitten etenivät yhtäkkiä niin, että meillä oli koepaikka ja kun Birgitta ei edelleenkään ollut suostuvainen, jouduin itse menemään kokeeseen.

 

Ja kyllähän me sitten treenattiinkin. Jos miettii viime viikkoakin, tokoa tehtiin joka päivä. Yleensä aamut aloitettiin tokolla ja päätettiin tokolla. Perusasentotreeniä mahtui päiviin vähintään kolme sessiota keittiössä ja siihen väliin sitten vielä kimppatreenit Jyväskylässä. Viimeiseen asti oli treenattava, kun alkuviikosta kaikki tuntui olevan mallillaan ja sitten pakka yhtäkkiä levähti ihan täysin keskiviikkona. Pohdiskelin asiaa ja perjantaina tulin tulokseen, että keskiviikkoon asti treenattiin ainoastaan lelulla. Sitten menin palkkaamaan Piikaa nakilla, jolloin se laski vireensä aiemmalle tasolle ja alkoi nakin toivossa tarjoamaan jos jonkin sortin tyhmiä liikkeitä, kuten perusasentojen ennakointia, luoksetulon istumisesta maahantippumista ja noutoonkin se tarjosi kurrea kapula suussa edessäni. Perjantai-lauantaiyön sitten kävin koetta läpi hetki hetkeltä unta odotellessa mielikuvaharjoitellen, ja totesin, että yhtään nakkia ei Piika tule ennen koetta saamaan, ei edes paikkamakuusta tai sinne mennessä. Selkeästi oli jännitystä ilmassa.

 

Jännitystä onnistui onneksi laskemaan se, että koko lauantai-aamupäivä meni ko. tokokokeessa autellessa ylempien luokkien kehissä. Piika odotteli autossa seuraten 10 ylempien luokkien suoritusta. Yritin kyllä huputtaa auton pressulla, mutta Piika haukkui silloin niin paljon, että annoin sen sitten katsella koetta kehän laidalta. Tuomarina toimi Marita Packalén ja tuli puhetta, että olen hänen kokeissaan myös lappalaisen kanssa tullut käyneeksi. Kuulema oltiin jääty mieleen. Auts. Räjähdysherkkä koira ja kokematon, jännitykseen kuoleva ohjaaja. En ihmettele. Ja siinä ylempien luokkien touhua katsellessani, päätin, että tänään en anna jännityksen pilata suoritusta. Jännitys kun tuppaa tuomaan kaikkea ylimääräistä, koiran maanittelua jne mukaan kokeeseen. Piika on treenattu koko kesä niin, ettei sitä ole maaniteltu. Joten en voi sitä kokeessakaan aloittaa. Ja lupasin olla rento kehään mennessä. No, ehkä en ihan rennolta videollakaan näytä, mutta jos olisin täysin rennosti kehässä kävellyt, olisinko silloin esittänyt koiran parhaita puolia ja osaamista?

 

Paikkamakuuseen vein Piikan pienen lenkityksen jälkeen ja tovin se odotteli siinä autossakin. Sitten vähän rauhoittelin ja mentiin kehään. Koko paikkamakuun valmistelujen ajan Piika tuijotti maanisesti liikkurina toiminutta Raisaa, mutta päätin etten anna sen häiritä ja hyvin tuosta tuijotuksesta huolimatta Piika otti käskyjä vastaan. Jos joku sanoo, että helppoahan se oli, kun oli tuttu liikkuri, niin ei tosiaan Piikan tapauksessa ollut. 😀 Paikkamakuusta sitten autolle, riehutukset lelulla ja pistin koiran autoon seuraavien neljän koiran yksilösuorituksen ajaksi. Edellisen koiran aloittaessa otin Piikan kentälle, haukutin joitakuita kertoja, leikitin ja palkkasin perusasennoista. Kehään mennessä annoin lelun Hannalle, ja sitten me vaan tehtiin.

 

Erityisen tyytyväinen olen Piikan vireeseen. Se pysyi koko ajan samana, se teki innokkaasti, mutta ei kiehunut yli. Se teki perusasennot melkeinpä täydellisesti Piikaksi ja erityismaininnan saa kyllä seuraamiset, joissa sen kontakti oli katkeamaton. Jopa täyskäännöksessä, jonka itse mokasin ja Piika otti vähän etäisyyttä. Mutta kulmat onnistuivat hyvin, ja juoksussakin Piika vain tiivisti seuraamista. Siis Piika! :O Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, luoketulossa hieman valui pysähdys, mutta hyvin kuitenkin pysähtyi ja tempo oli kummassakin siirtymässä sama. Eikä Piika mennyt edes maahan lähdössä, vaikka olin varma, että se tippuu sinne kyllä, kun oli vähän semmoinen jättäessä. Liikkeestä seisomisessa Piika vähän katseli perääni ja sivulletullessa otti sivuetäisyyttä askelia. Nouto oli ihan jees, ei edes varastanut kapulalle. Luovuttaessa kuitenkin rullasi kapulaa suussaan koko matkan pomppiessaan. Mitäs mentiin piirin kevyellä kapulalla, kun unohdin ottaa 650grammasen mukaan. Kaukoissa Piika oli omissa maailmoissaan, mutta itse kaukot oli hyvät ja napakat. Hyppyyn valmistelin eniten, koska siinä oli kaikenlaista itse aiheuttamaani painetta viikolla. Eipä siinä ollut valittamista. Täyden kympin rivistön sotki vain seuraamisen 9,5. Yhteensä 199p, KP, TK2 ja sijoitus 1/7.

 

 

Paljon Piika on mennyt eteenpäin ihan viimeisen kuukauden aikana. Nyt se ylsi siihen, millaisia onnistuneet treenit ovat olleet ja uskon, että hiomisella se vain paranee. Matka jatkuu ja kyllä tämä antoi uskoa, että nyt ollaan oikealla tiellä. 🙂 Kiitos ihan hurjasti Birgitta! Kiitos Janne, Hanna, Raisa, Ellu ja Vesku treeniavuista matkan varrella! 🙂

 

Päivän ykköstykit kuin lintuna orrella kokeen jälkeen. Vasemmalta oikealle Minttu (ALO1), Nemo (AVO1), Piika (AVO1), Caro (VOI1), Nala (EVL1) ja Nelli (EVL1).

 

A-8686