Missä on kaikki ketjupannat?

 

Koko viikon odotin viikonloppua. Ja sitten se vain hurahti ohi.

 

Lauantaina Ipille oli suunniteltu viestikoe. Edellisen kerran se on kisannut viime vuonna SM:eissä. Edellisen kerran sillä on treenattu joskus toukokuussa. Tottista Janne ei ole treenannut sen kanssa kevään jälkeen – enkä sen puoleen minäkään toukokuisen jälkikokeen jälkeen. Jossain tässä välissä on myös ketjukaulaimet kadonneet tuhka tuuleen!

 

Keskiviikkona kävin tottistelemassa Ipin kanssa Toivakassa ja Ipiksi se oli sairaan hyvä. Lauantaina se todellakin tiesi olevansa kokeessa. Kentälle tullessa se oli ihan jossain muualla kuin tottista tekemässä. Parhaan pätkänsä se esitti paikkamakuuseen mennessä. Heti Jannen käskettyä sen maahan ja otettua pari ratkaisevaa askelta, Ipi nousi istumaan. Ja se istuikin sitten siihen asti, että suorittavan parin ohjaaja käskytti koiransa seuraamisesta maahan. Ipi lakosi myös. Tuumasi vissiin, että kyllä täällä muille uskaltaa vähän heilutella keskaria, mutta tuolle en ala ryppyilemään. Kun Janne tuli piilosta pois, Ipi nousi taas istumaan. Koska niinhän ne paikkamakuut on tupattu suorittaa…

 

Seuraamisessa Janne oli ihan pihalla ja siinä vaiheessa, kun temponvaihteluista nähtiin pikaversiot aivan seuraamiskaavion pitkän suoran lopussa, Janne rentoutui ja Ipikin rentoutui ja homma luisti taas hetken aikaa. Kunnes päästiin jättäviin. Ipi taisi suorittaa ne kaikki seisomisina, paitsi siinä seisomisessa oikeasti sitten valuikin. Ja hypyssä otti kosketuksen ja sivulletulot eivät sivulletuloja olleet nähneetkään. Eteenmenossa malin häntä vaan vilkkui, mutta pitkä kenttä takasi sen, että Jannen toisella karjaisulla Ipikin lakosi maihin. Pisteitä 72 ja koska kello oli vasta aamu-8 ja kuuma päivä oli tulossa, oli ihan turha maastoon Ipin kanssa lähteä.

 

Senpä vuoksi mukana olivat myös Piika ja Naakka ja treenattiin sitten tottista pari tuntia. Ipi joutui toteamaan, että ihan tuolla suorituksella ei palkkaa heru vaan pitää siellä kentällä tehdä töitäkin. Piika teki myös hinkkaamalla hinkatun paikkamakuun ja tottiskaavion 70-senttisellä hypyllä. Ja kyllä se sen taisteli loppuun asti, vaikkakin vire laski jo seuraamisessa. Mutta tunnollisesti kuitenkin teki, vaikkei ollut kivaa. Ja ekaa kertaa Piika meni kisakorkeudessa olleen pk-A:n kapulan kanssa, vaikka vauhtia ei ollut sitten yhtään. Ja lisäksi nosti 2-kilosen kapulan. Sohvatyynylle suoritusta kerrakseen.

 

Illalla koirat vähennettynä Pessillä pääsivät vielä uimaan ja Kilju ja Piika pellollekin pitkästä aikaa. Peltoilut uusittiin myös sunnuntai-iltana ja tulipas taas into noihin jälkihommiin. Vaikeita jälkiä harvalla savipellolla, mutta kyllä sieltä vaan esineet ja kepit nousivat. Ja kun on kerran kurkkarit olleet hukassa koko viikonlopun, niin ratkaisin sitten ongelman ajamalla Piikan jäljen näyttelyremmillä. Toimi hyvin tarkoituksessa, jälki tuli ajettua ja kepit nostettua. Jotain hyötyä noista näyttelyistäkin.

 

Julkaistu kategoriassa Ipi, Kilju, Piika, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s