Kolmas lomaviikko

Jos olisin töissä tällä hetkellä, en pystyisi hanskaamaan puoliakaan viimeaikojen säätämisestä. Viime päivinäkin herätys on ollut kuudelta ja nukkumaan oon mennyt sitten yöllä yhdeltä. Koko ajan on ohjelmaa riittänyt. Jossain välissä olisi kai huilailtavakin?

 

Viime lauantaina Ipi ja Hanna kävivät juoksemassa kolme rataa Varkaudessa. Ekalla radalla olivat alun samalla radalla, tokalla radalla lopun ja kolmas rata alkoi näyttämään jo agilitylta kaikin puolin. Enemmän kisoista voit lukea Hannan blogista, ellet ole jo sitä tehnyt.

 

Sunnuntaina ajeltiin Espoon kautta Haminaan Tellun luokse. Oltiin myöhään perillä, mutta hyvin ilta meni yön puolelle, kun päiviteltiin kuulumiset ja Tellu hieroi Piikan. Ipi aloitti samalla kolme päivää kestäneen möykän, kun malin mielestä tarha oli aivan väärä paikka elää ja olla. Pessi otti reissun yllättävän lunkisti ja se tykkäsi olla isossa tarhassa, se tykkäsi nukkua pikkumökissä omassa nojatuolissa ja se tykkäsi, kun löysi mitä yllättävämmistäkin paikoista vinkuleluja. Tuli päivitys niidenkin olemassaoloon, kun Pessi niitä kaiveli sänkyjen alta. Piika meni muun bc-lauman jatkona ja tarkkaan sai katsoa, kuka mustavalkoinen milloinkin ohi vilahti.

 

Maanantaina käytiin Anjalassa Hannun tykönä, kiitos taas erinomaisesta palvelusta! Piikasta otettiin viralliset selkäkuvat, Pessiltä kuunneltiin sydän ja Ipiltä poistettiin silmäluomessa ollut patti. Selkäkuvien lausuntoja saadaan vielä tovi jännäillä ja Piikan jalkaan diagnosoitiin jonkinasteinen tulehdus. Kintereessä sillä on nestettä ja aristi jalan ulospäin venytystä, joten levon kanssa tässä mennään eteenpäin. Pessin sivuääni on voimistunut ja on nyt kolmosen luokkaa. Se tarvitsisi lääkityksen, mutta koska Pessi on melkoinen maanantaikappale, olen miettinyt lääkityksen järkevyyttä. Toisaalta Pessi on nyt todella pirteä ja hyvässä kunnossa, joten lääkitys olisi paikallaan, mutta miten monta kertaa olen jo sanonut, että seuraavasta diagnoosista Pessi saa lähteä? Taidan sanoa jatkossakin ja eiköhän se lääkitys tässä syksyn mittaan Pessille laiteta. Elämä olisi helpompaa ilman Pessiä, mutta en osaa elää ilman sitä ja sen pöllöilyjä, kun koira kuitenkin muuten on nyt terveempi kuin koskaan ennen. Ipin silmäpatti paljastui tulehtuneeksi ihorauhaseksi, joka oli näärännäpyn kautta tukkeutunut. Hannu puristi mädät pois ja taas mennään terveemmin silmin. Loppupäivän Piika ja Ipi saivatkin sitten heräillä omaa tahtiaan. Ihmisoliot ja muut koirat juhlivat Bellan edellispäiväistä valioitumista ja RYP2-sijaa. Kakkukin tehtiin Tellun keittiössä melkein viidakko-olosuhteissa, vain ne ulkoiset avut puuttuivat, että oltais oltu valmiita Viidakon Tähtösiin. 😉

 

Tiistaina hengailtiin pihalla, käytiin uittamassa koiria ja syötiin taas niin, että napa naukui. Illalla oli kuitenkin pakko lähteä ajelemaan kotia päin, vaikka ei olisi yhtään huvittanut. Kiitos Tellu hauskasta reissusta!! 🙂

 

Saksan ihmeet Piika ja Bella

Melkein kuin kaksi marjaa.

Moona, Bella, Piika, Eevertti, Jade ja Judit

Bella ja Piika

Pyrskeen kyttäystalkoot

Judit

Judit, Jade ja Moona

Eevertti, Mersu, Judit, Jade, Moona ja Bella

Mersu, Jade, Eevertti, Bella, Judit ja Piika alalaidassa korvien asentojen perusteella.

 

Kotiin kun päästiin, Maarit toi meille Iitun hoitoon pariksi päiväksi. Piikan kanssa ne tulivatkin ihan hyvin juttuun alkukankeuden jälkeen. Ipi puolestaan osoitti taas, miten heikko onkaan päästään. Kolmen päivän reissu vieraassa paikassa ja siitä suoraan hoitolainen laumaan lisää, niin Ipillä tilttasi aamuruokien jakelun aikana ja se kävi Pessin päälle. Onneksi lopetti karjaisusta eikä Pessikään lähtenyt kilpaan mukaan. Tuloksena kaksi reikää Pessin sinisen silmän ylä- ja alaluomessa sekä valtava mustelma korvien välissä. Pienillä säikähdyksillä selvittiin taas kerran ja Ipi menetti kaikki oikeutensa mihinkään ylimääräiseen. Lisäksi keskiviikkona sain valitukset joltain hyvin kaukaiselta naapurilta, että meidän koirat ovat haukkuneet päivät läpensä keväästä saakka ja että voisiko ne hiljentää? Kummallista tässä on se, että lähinaapureiden mielestä koirat eivät hauku tarhassa. Otin nyt sitten varmuuden vuoksi Pessin pois tarhasta, mutta kyllähän tuo vähän ristiriitaiselta kuulostaa.

 

Iitu the Ovivahti

 

Piikalla on uusi lelu, pehmeä kahvakuula.

Iitu tyytyi vinkuvaan tennispalloon.

 

Julkaistu kategoriassa Ipi, Pessi, Piika, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s