Itku pitkästä ilosta

A-0731

 

 

Kyllä se niin vaan on, että oli tilanne mikä hyvänsä, ikinä ei pitäisi antaa koirien pöllöillä keskenään. Ei ikinä. Kyllä se nähtiin taas viikonloppuna, kun ei ehditty koiriin keskittymään ollenkaan ja perjantain Piika rallasi frisbeen perässä ja pariinkin otteeseen koko hurttalauma sai painella pitkin pihaa mielensä mukaan. Lauantaiaamuna sivusilmällä katsoin, ettei Piika ole normaali. Aamun aikana vähitellen aloin hahmottamaan sen ongelman oikeaan takajalkaan. Ei vaan ehditty sitä siinä tilanteessa yhtään sen enempää katsomaan. Liikkeessä sen huomasi vain ihan epämääräisesti, mutta Piikan istuessa jalka sojoitti suoraan sivulle. Kuitenkin painoa Piika jalalle varasi ja pystyi työntämään sillä kättä vasten. Päädyttiin kuitenkin siihen, että Piika meni tarhaan Pessin kanssa ja annoin sille särkylääkkeen.

 

Yöllä Birgitta kävi päästämässä koirat sisälle ja ruokkimassa ne. Piika oli ollut heti tarhasta ottaessa hyvä, mutta sisälle laittaessa oli taas alkanut oikea takajalka vinksottamaan sivulle päin. Aamulla tulin kotona käymään ja totesin Piikan menneen paljon huonompaan suuntaan lauantaiaamusta. Annoin särkkäriä kaksinkertaisen annostuksen ja loppupäivän Piika oli täysin häkkilevossa, ettei riehuisi itseään enempi rikki. Nyt jalan ongelmat näkyivät jo liikkeessäkin ja vähitellen vain alkoi kasvaa pelko siitä, että polven ristisiteet olisivat menneet. Liikutin koko päivän Piikaa vähän, mutta usein. Iltaa kohden jalan virheasento alkoi taas korjaantumaan ja kun sain Maaritin kiinni, hän pystyi rauhoittelemaan, ettei jalasta varmaankaan kovin pahasti mikään olisi rikki mennyt, koska Piika varasi koko ajan jalalle painoa.

 

WP_20140630_09_52_12_SmartShoot20140630100736

 

Eilen Piika tuumasi itse olevansa terve, mutta käveli kuitenkin kuin seipään niellyt. Koirassa ei ollut joustoa ollenkaan. Mutta jalka pysyi oikeassa asennossa ja siirryimme vähitellen pihan kiertämisestä hihnassa siihen, että Piika sai itsenäisesti kulkea pihalla. Miten tulikaan mieleen neljän vuoden takaiset päivät, kun Kimman perässä samalla tavalla piti kulkea. Sisällä annoin Piikan olla eteisessä ja kaveri päänsä alla se nukkui aamullakin, vaikka yöksi olin muka yrittänyt nostaa kaverin hyllyn päälle. Päivällä lähdin kaupungissa käymään ja nostin taas kaverin pois Piikan ulottuvilta. Olin vain unohtanut nostaa Kiljun vetovaljaat pois näkyviltä. Sakset Piika oli nostanut toiselta puolelta eteistä romukupista. Varsin komea sommitelma odotti siis kotiin tullessa.

 

 

WP_20140630_17_31_11_SmartShoot

 

 

Tänään meillä oli Maaritin kanssa sovittuna tapaaminen muissa merkeissä ja kun se peruuntui, Maarit ehti käsitellä Piikaa nopeasti pintaa syvemmältä. Piika oli todella jumissa ja etenkin lantiosta häntään päin se oli täysin liikkumaton, varsinkin vasemmalta puolelta. Maarit kuitenkin pystyi venyttelemään kaikki raajat ääriasentoihin ja vähitellen Piika vetristyi. Maarit sitä ihmetteli, miten kovasti Piikaa sai hieroa ja sitten yhtäkkiä se säpsähteli ja osoitti kipua, kun tilanne periaatteessa jo oli ohi. Oikean polven taivutuksia Piika vähän aristeli. Nyt pitää venytellä joka päivä ja liikutus on edelleen hyvin varovaista. Ei auta kuin toivoa, että kyllä tämä on ohimenevää. Toivottavasti oltais selvitty vain säikähdyksellä ja harrastaminen jatkuu joskus tulevaisuudessa. Nyt lomaillaan sitten oikeasti.

Julkaistu kategoriassa Piika, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s