Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2014

Milla Magia kävi kylässä

 

Aurinkoinen ja kohtalaisen lämminkin kesäpäivä ja hengailtiin vain koirien kanssa. Ehkä tuli vähän leikattua pihaakin ja illalla treenattuakin, mutta oikeasti keskityttiin vain lomailuun. Milla Magia kävi kylässä ja ainakin koirat väsyivät parin tunnin aikana. Piika sai juosta frisbeen perässä ja tätä menoa Pessi alkaa järjestämään lapsille koirantalutusta. Se on jo aika pro siinä! Nyt tuntuu jo itsestäkin, että oikeasti sitä ollaan lomalla! 🙂

 

 

 

 

 

Pajulinnun loput pesään aiemmin jääneet poikaset ovat kuulema tänään jättäneet pesänsä. Ja Kiljun vesihäntä on uusinut, vaikka se ei ole uinut. Ihme juttu.

Agiliitoa Mikkelissä

Juhannuspostauksen perään heti postaus eilisistä agikisoista, ettei jää tekemättä.

 

Kävin Piikan kanssa kisaamassa Pulkkisen Siskon radoilla Mikkelissä eilissäiltana. Ilmoittautuessani ajattelin, että ihan jees-ratoja ne varmaan oli Jyväskylässäkin toukokuussa. Toissailtana katsoin videot ja muistin, että ainiin, ne oli näitä väärään päähän putkeen menoja. Ja niitä ne olivat sitten eilenkin. Meille haastava paikka, koska kisat käytiin ulkokentällä ja Piika keulii ihan hieman tuollaisissa tilanteissa, kun näkee suorittavat koirakot. Vaikka tätä on treenattu, ei olla treenattu tarpeeksi. Paras olisi, jos saisin jätettyä Piikan alkuun niin, että se keskittyisi vain minuun. Mutta jos se pälyilee ympärilleen ja silmissä palaa, niin tiedän jo siinä, että peli on menetetty ja yritän vain pysyä kyydissä. Oikeasti mun pitäisi vain näissä tilanteissa tsempata lisää, mutta nyt ei käynyt niin. Lisäksi lyhyet estevälit olivat joka radalla haastavia, vaikka rimat olivatkin 55:ssä.

 

Ekana oli hyppyrata, joka näytti jo mini-medeillä haastavalta. Ja sitä se oli myös Piikan kanssa. Aluksi mietin valssia jokaisen putken eteen, mutta sitten ajattelin vain vastakkaisen käden ohjauksella ohjata. Homma kaatui kuitenkin jo heti alkuun, kun en saanut kolmannelle esteelle oikeaa rytmitystä ja Piika meni ohi esteestä. Ja sen jälkeen se näkikin vain putket ja irtosi aina niihin vääriin päihin putkia. Sanoisin, että se oli aika kauheaa. Nämä piirrokset ovat omasta päästä muisteltu. Tästä radasta oli kuva, joten se vielä on aika varmalti hyppyjen suunnan osalta oikea. Mutta on se kiva, että muurillekin pitää pystyä tekemään vastakäännös jo kakkosissa (olin myöhässä, mutta Piika kääntyi – ei pudottanut palikoita)!

Sisko_Pulkkinen_mikkeli_2014_06_24_2lk_c

 

 

Toinen rata oli jo sujuvampi. Tällaisia niiden kakkosten ratojen kuuluisi olla! Eniten mietitytti tuo 1-4 väli. Piika kääntyi siinä aika hyvin, vaikka oma ohjaus olikin kökkö TÄÄLLÄ-karjaisuineen. A:lle olin suunnitellut, että etenen esteelle ja linjaan Piikan siinä paremmin putken oikeaan päähän. No, miksi sitten pysähdyin, kun näin, että Piika ei pysähdy A:lle? Kas, siinä vasta kysymys. Ja kun katsoin koiraa hypyllä, katsoin putken väärää päätä ja sinne se livahti. niin oma moka, kuin olla ja voi. Muuten puhdas rata, vaikka 8-12 mentiin inoutilla.

Sisko_Pulkkinen_mikkeli_2014_06_24_2lk_a

 

 

Ja sitten kolmas rata. Kaippa se jo väsymyskin painoi, vaikkei saisi. Rata oli aiempien yhdistelmä ja pallottelin viimeiseen asti pariakin ohjauskuviota pariinkin kohtaan, enkä saanut kiinni, että miten ohjaisin. No, väärään putkeenhan se sitten taas meni. Mutta lähtökin oli itselle taas ihan helvetillistä tappelua Piikan kanssa siitä, kiljutaanko edelliselle koiralle vai mennäänkö radalle. Ja ihan hirveetä räpellystähän se oli siitä sitten loppuun, kun rytmistä en enää saanut kiinni. Seli seli, treenattava vaan lisää!

Sisko_Pulkkinen_mikkeli_2014_06_24_2lk_b

 

Kiitos Anulle perheineen seurasta! Oli todella kiva taas nähdä! 🙂

Juhannuksen viettoa a la Pipipäät

Ensimmäistä kertaa lähdettiin juhannuksen aikaan reissuun farkulla, johon ahtauduttiin. Neljä koiraa, kaksi ihmistä ja viikonlopun tavarat. Hyvin sopu sijaa antoi, vaikka ehkä herätettiinkin hilpeyttä Kuopion absilla. Kumma, en ymmärrä. Kiljustakin eräs herrasmies tuli kyselemään, onko se sheefferin pentu. Kun vastasin, että malinois, epäili tuo saksanpaimenkoiramies henkeen ja vereen, että mahtaa sitten kyseessä olla näyttelykoira, kun ei hän noita erikoisempia rotuja tiedä.

10477099_10152475844306768_3355249888508767581_n

 

 

Kainuussa saatiin nauttia aurinkoisesta, mutta helkkarin kylmästä juhannuksesta. Enpä muista hetkeen juhannusta, että on ollut monta paitaa ja takkia päällekäin ja vielä pipokin päässä, mut nyt oltiin. Eikä poltettu kokkoa, sen verran kova tuuli kävi pohjoisesta. Yöksi sitten hieman kyllä tyyntyi. Rannalla kuitenkin vietettiin aikamme ja koiratkin pääsivät touhuihin mukaan vuorollaan.

 

Veneen pohjassa riitti paikkailtavaa.

 

Piika keskittyi leikkimään koko juhannuksen. Se on ollut ihmeen leikkisä muutenkin ja tuolla siitä kuoriutui pallo- ja keppihullu frisbeehullun lisäksi. Ihan turha oli sanoa muksuille, ettei saisi mitään koirille heitellä, kun eräs mustavalkoinen oli koko ajan kärttämässä lisää. Muksujen ja koirien muisti näyttää olevan yhtä lyhyt. Ja jos kukaan ei heitellyt mitään, bc keskittyi leikkimään itsekseen, kuten näissä kuvissa veneen köydellä.

 

 

Juhannukseen myös kuului olennaisesti

 

Kalanperkuujätteiden dyykkaaminen.

 

Kuivalla maalla surffaaminen.

 

Pitkät päiväunet.

 

ja vaatteet päällä uiminen.

 

Seurattiin myös koko juhannus pajulintua, joka oli raukka tehnyt pesänsä nurmikkoon lähelle takakuistia. Koirat ihme kyllä jättivät pesän täysin rauhaan, mutta olihan se surkeaa, kun pesä löytyi nurmikon leikkuun yhteydess maasta. Pesässä oli kuusi poikasta ja koko juhannuksen emot kyllä ruokkivat pesuettaan. Eilen kolme poikasista oli lähtenyt pesästä hoipertelemaan ja ne olivat kuolleet pesän ulkopuolelle. Nyt pesässä on kolme poikasta ja emot ruokkivat niitä ahkerasti ja nämä poikaset ovatkin nyt vahvistuneet. Toivottavasti ne selviäisivät hengissä!

 

Kiljukin meni ja hankki vesihännän.. Piika ja Ipi läträsivät järvessä koko päivän, Kiljulle riitti 10 minuuttia ja illalla häntä riippui elottomana. Jonkinlainen geneettinen vikahan tuo on pakostikin, kun noilla kahdelle muulle ei tullut mitään ja Kiljulla on aiemminkin ollut vesihäntä juuri samalla tavalla. Sille eivät kylmät vedet ja viima sovi. Parin päivän kipulääkekuurilla saatiin häntä  taas terveeksi. Kilju löysi myös uuden ystävän 3-vuotiaasta Kaaposta, joka kävi aidan läpi Kiljua pussailemassa ja juottamassa maitonsa loput itseään suuremmalle koiralle. Pitäähän sitä olla vähän jännitystä elämässä!

 

 

Etsi kuvasta kaksi koiraa.

 

Piikastakin on kuoriutunut varsin mukavasti lapsiin suhtautuva koira. Eipä sen menemisiä hirveästi tarvinnut vahtia. Tässä on jokin Tärkeä Operaatio menossa Nuutin kanssa.

 

 

 

Ja pitihän sitä kalaan päästä, kun kerran venekin saatiin korjatuksi! Saatiin kolme haukea ja yöllä oli tullut vielä pari isoa kuhaa. Piika innostui vähän liikaa uistimista ja sen kanssa sitten saikin olla veneessä tarkkana, ettei kalan sijasta uistimessa riippunut bordercollie. Ipi pääsi myös käymään kalassa, sen kiinnostus keskittyi airoihin.

 

10406796_10152473478061768_6005043059725467234_n

 

Aurinko pilkisteli myös sen verran iltaisin, että saatiin nauttia edes kohtalaisesta auringonlaskusta tälläkin kertaa Oulujärven rannalla. Kello lienee jo lähempänä puolta yötä, kun uistelijat lähtivät kalaan ja Piikan kanssa seurattiin auringon painumista järven taakse. Juhannuksen erityispiirteisiin kuuluu tuolla rannalla, että aurinko laskee horisontissa näkyvään aukkoon.

 

 

Keep calm

Nimetön

 

5 viikkoa. Niin paljon – tai vähän – on nyt aikaa vain olla ilman työkiireitä. Suuria suunnitelmia on paljon, mutta mitään aikataulua ei ole olemassa toteutukselle. On aikaa olla kavereiden kanssa, on aikaa treenata, on aikaa valokuvata. Jos paistaa aurinko, voi nauttia siitä kotosalla.  Jos sataa vettä – tai räntää, kuten tällä viikolla – voi vain pakata auton ja suunnistaa aurinkoisemmille maille. Itseni tuntien, eiköhän sitä tekemistä riitä koko viidelle viikolle ja paljon jää tekemättäkin. Mutta ei haittaa, koska olen l o m a l l a! Hyvää juhannusta! 🙂

Tohtori tuli taloon

Perjantaina oltiin jännän äärellä. Kirjaimellisesti. Vinkeetä istua salissa, jossa vain kolme edessä pingviiniasuihin pukeutunutta tyyppiä ymmärtää, mistä keskustelussa on kyse. Kuitenkin salissa oli kolmisenkymmentä muutakin ihmistä. Keskustelun tuloksena tohtori tuli taloon. Yksi aikakausi on päättynyt.

 

603603_10152453366151768_1364673055912264612_n

 

 

Yöllä kello 22 vasta jännän äärellä oltiinkin, kun rakkaan Vivaron korvaaja Rupu-Bmw päätti pistää varashälyt päälle eikä suostunut päästämään ketään sisäänsä. Kuskin tehtävä on hommata ajopeli ja parin tunnin roadtripin tuloksena alla oli parempi kaara ja päästiin kotiin puoli kahdelta. Herätyskello soi puoli kuusi ja taas mentiin. Vuorossa oli kevyt 14 tunnin pyrähdys Kotkan KV:hen Nooran kanssa.

 

Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa, oli HuippuReissu! Mitä muutakaan voi olettaa, kun on parasta A-luokan seuraa! 🙂 Kiitos Noora matkaseurasta ja Piikan handlaamisesta jälleen kerran! Kiitos Tellu telttamajoituksesta ja You Know! 😉 Kaiken lisäksi tuomari Rafael Malo Alcrudo Espanjasta oli hyvällä tuulella, huumorintajuinen ja antoi kattavat, varsin paikkaansa pitäneet arvostelut. Ei voinut puusilmäksi haukkua.

 

Piikalle tuloksena VAL1 ERI SA PN4

”Feminin and substancious. Slightly long in body. Nice head. Eyes could be darker. Correct shoulders and bone. Exc. coat quality. Correct topline and excellent croup. Good temperament and typical moves.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja toki koko seurueesta piti saada kuva! Noora, Piika, Eevertti, Bella, Tellu ja Judit.

 

 

 

 

 

Kotkan KV 2014 kaikki kehässä olleet bordercolliet on kuvattu, kuvat ja tulokset löytyvät täältä:

http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Koiran%C3%A4yttelyt/KV/Kotka2014_bc/

Onnea menestyjille! 🙂

 

Huikea viikonloppu jatkui muiden osalta vielä sunnuntaina. Janne sai Rupu-Bmw:n lopulta liikenteeseen takaisin lauantaina, vaikka melkoisen roadtripin ympäri Jyväskylää se vaatikin (Suutarit eivät mm. ole auki lauantaisin ja bmw:n avain ei sisällä patteria – älkää kysykö, mitä se sitten sisältää!). Niinpä Narunjatkeen viestitiimi ajeli jo lauantaina Kajaaniin sunnuntain koitosta varten. Ja melkoinen koitos se oli ollutkin (tottis heti aamu-ysiltä, tottiksesta juoksulla esineruutuun ja vasta iltapäivällä alkoi tulla hermostuneita viestejä kummaltakin viestiparin osapuolelta. Kunnon tulospalvelu!

Kaksi matkaa enää, mut Naaksu on ihan väsy!

Naakka lähdössä nelostaipaleelle

toinen voittajan koira ei lähteny ollenkaan

MÄ SAAN SYDÄNKOHTAUKSEN

Ollu 2 minsaa matkalla

Ollu 7 minsaa matkalla

Ei näy, ei kuulu

Tässä vaiheessa tuli jo soittoa. 10 minuuttia tokavikaan matkaan. 12 minuutissa Naakan lataus ja vikalle matkalle. Ja sitten – viestihiljaisuus.

 

?!??!?!?!??!??!

 

SE JUOKSI, SE TEKI SEN! Tuli ihan puhkiväsyneenä, mutta tuli raahustaen ja laukkasi, kun näki Raisan. WUHUUUUUUUU!!!!!!!!!

 

tuloksena

 

VK3 Mikälie Narunjatke ja valiokello käyntiin 283 pisteellä. Tottis 83 ja maastosta huikeat 200 pistettä!!!

Tuomarit ei olleet antaneet protestoida liian hyvistä pisteistä. Jännä.

Tällä leijutaan – ja pitkään! Onnea Raisa, Janne ja Piski!

 

Nollat taulussa

Kannattaa ehdottaa töissä, mitä jos painettais vähän pidempää päivää pari viikkoa. Käytännössä se tarkoittaa 10-11 tuntisia päiviä. Ja kun ohjelmaa on illaksikin, unta on saanut öisin vain 5-6 tuntia. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, nollat taulussa on hyvä olla. Tai sitten ei. Voi esimerkiksi unohtaa, että Kilju ei ole Espoossa vaan kotona. Pikkujuttuja. No, säätöjen säätö -viikonloppu on vasta edessä. Luulen, että perjantaina Jannen väitöstilaisuudessa ainakin joku nukkuu.

 

Tiistaina pidettiin agitreenit osallistuen Laukan möllikisoihin. Piika ja Ipi ilmoitettiin kilpailevien maksien radalle. Ipi haahusi taas omalla vuorolla omiaan, karkasi kaukalostakin. Aika rasittava eläin, saas nähdä miten kauan Hanna sitä jaksaa. Piikan kanssa tultiin kolmansiksi vitosella. Siihen nähden, että radalla todellakin sai juosta ehtiäkseen keppiohjaukseen ja lisäksi treenattiin kontaktejakin sekä leijeröintiä, saa olla tyytyväinen. Koira teki, kuten on opetettu. Radalla sai palkata kerran ja valitsin puomin palkkauskohdaksi. Uusintaradalla sitten pöllöiltiinkin enemmän, siitä ei nyt tällä kertaa sen enempää. Alkoi pitkä päivä jo tuntua siinä kohdin. Asiaa ei yhtään auttanut, että mölleissä aikataulu oli hyvin venyvä käsite ja rata oli rakennettu todella oudosti, jotta sujuvaa vuoronvaihtoa suorittaneiden koirakoiden välillä ei tapahtunut mitenkään. No, mikäs siinä mäkäräisten syödessä on kaunista kesäiltaa viettää pitkän päivän lopuksi. Kyllä aksa on kivaa! (Plaah)

 

 

 

Säätöjen säätöä

Aina ei kannattaisi sanoa kyllä. Siitä seuraa vain säätöä. Lupasin ottaa Rokin meille hoitoon. Viikonloppuna tajusin, että tällä viikolla Janne on lähdössä jonnekin hindukiinaan (paikkaa en taas muista, mutta ainakin tiedän, ettei ole Suomessa) ja tokihan se tarkoittaa, että Kilju jää kotiin. Viiden koiran pyöritys alkaa käydä jo työstä, varsinkin kun tämä uroskoira käy aika kuumana noista nartuista. Joo, ei enää uroksia tähän taloon. Mutta onhan se ihan kätevää, että nyt osaavat myös meidän koirat ulvoa.

 

Perjantaille sain mahdutettua myös jälkikokeen, kun lähdin Narunjatkeen suoritusta katsomaan. Sinänsä ihan vinkeetä, kun mennessä auto sytytti kaikki vikavalonsa, ukkonen alkoi ryskämään juuri sopivasti ja Piikakin otettiin mukaan. Kaikki 666-elementit mukana, ettei koe voisi onnistua. Jana jännitti enemmän kuin omalla kohdalla viikko sitten, mutta jäljelle Naakka lähti. Vartin päästä Raisa soitti, että tää piski johdatti jonnekin suolle, mulla on vaan kaksi keppiä. Ja viiden minsan päästä tulee soitto uudestaan, että nyt on viisi keppiä, miten paljon on aikaa? Esineruudussakin taivas oli tuntunut puhuvan enemmän koiralle kuin Raisa, mutta lopulta hienosti hoidettu maasto Raisalta ja eikun tottikseen! Aurinkokin alkoi paistamaan sopivasti ja ilmeisesti tämä sopi porokoiran ajatelmiin paremmin, kun nyt se hoiti tottiksen paremmin kuin ikinä – ja se oli 90 pisteen tottis!!! 😀 Yhteensä 249 ja JK2!!! Onnea Raisa ja Naakka, olette huipputiimi! 😀

 

 

Kaikki Höytiän jälkikokeen 6.6.2014 tottiksen aikana otetut kuvat löytyvät kansiosta

http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Harrastuskoirat/Jälki/KSPKY/Jälkikoe_2014_06_06/

 

Eikä Piikakaan ollut turhaan mukana. Se kävi hyppäämässä 90 cm pressuesteellä! Kotona on hyppinyt nyt reilua 80 cm puuesteellä, mutten ole tohtinut sitä korottaa, ettei loukkaa itseään. Ja esineruutuakin käytiin treenaamassa kokeen ruudussa. Piika teki suoran piston ja nosti esineen varmasti. Jes!

 

Piika The Tulostehdas

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

Kolmas ilta tälle viikkoa JATin hallilla tuli vietettyä keskiviikkoiltana. Piikan kanssa vuorossa oli kakkosten kisat ja ennen ratoja sanoin, että nyt tavoitteena on tehdä tulosta. Ei tosin ollut ihan paras mahdollinen keli siihen. Ihan järkyttävän hiostava ja kostea keli ja koiria piti viilentää koko ajan.

 

Tuomarina oli Marjo Heino ja tykkäsin radoista kovasti. Ensimmäinen rata oli niin helppo, että melkein pakkohan siitä oli yrittää nolla tehdä. Jännitti radalle meno ihan jäätävästi. Mutta jotenkin oli leppoista ja vaikka lähdettiin neljänsinä, ei ollut mikään kiire. Tosi kivat kisat siinäkin mielessä! Varmistelun kautta ei tule kaunista rataa, mutta rataa kuitenkin. Kökköohjauksia, mutta tehtiin se toinen puuttuva nolla ja tultiin toiseksi ja riitti jopa toiseen kakkosten LUVAankin tulos! Radalta poistuessa hehkutin, hyppäsin ilmaan ja Piika juoksi suoraan mun alle ja kiljaisi kuin tapettaisiin sitä. Aluksi vähän varoi jalkaansa, mutta missään vaiheessa ei ontunut, joten ei muuta kuin uiskentelun kautta toiselle radalle. Huh, oli varmasti niitä seisauttavampia hetkiä. Tällä radalla kontaktit oli tosi hyvät, vaikkakin hitaat. (0, -4,57, LUVA, sij. 2/11)

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

 

Agiradoilla jatkettiin toinenkin rata ja vähän oli oma keskittyminen tiessään. Päätin, että nyt mennään eikä varmistella. Olisihan sitä voinut toisella tapaakin ohjata, mutta päätin, että nyt testataan, mihin meidän vauhti ja ohjaus riittää. Ajattelin uhkarohkeasti tehdä pakkovalssin ekan suoran päähän, ja kaikkien muiden vakuutteluista huolimatta yritin vakuutella itselleni, etten ole hullu ja ehdin kyllä. Juuri ennen radalle menoa Jenny huusi, että tee vaan se, kyllä sä ehdit! Ja ehdinhän mä,  vähän huono ohjaus ja Piika hyppäsi vasten, mutta kuitenkin liikuin radalla! Keppien jälkeen piti tehdä sokkari, mutta valssasin ja sitten saatoin Piikaa vähän liian pitkälle enkä ehtinyt päällejuoksuun oikea-aikaisesti. Mutta en mennyt myöskään valssailemaan turhaan väleihin. Ja varsin tyytyväinen olin sokkariin putken jälkeen. Harmittava vitonen omasta sähläyksestä, mutta oltiin radalla ekoja! ((5, -7,31, sij. 1/13)

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

 

Kolmannelle radalle mentiin vähän ristiriitaisin fiiliksin. Olisi ollut mahdollisuudet siihen SERT-rataan. Mutta heti alussa eka rima tuli alas!! Hitto!! Päätin, että nyt mennään sitten rohkeilla ohjauksilla ja yritin liikkua. Parhaat fiilikset jäikin tästä radasta. Melkoisen tehokkaan putkijarrunkin tein, koska tiesin, että jos Piika ampuu suorasta putkesta, turha sitä on sieltä enää kalastella. Lopun ohjaus olikin sitten kökkö, kun olin niin hämmentynyt, että putkijarru toimi. 😀  (5, -7,01, sij. 4/10)

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

Ihanaa, kun treenit tuottaa tulosta! Kiitos kuuluukin Hannalle todella hyvistä treeneistä ja perseellepotkimisesta! Nyt saadaankin taas hetki treenata, kun seuraavia kisoja saanee odotella heinäkuun puolelle asti. Harmi, kun nyt olisi tuntunut hyvältä tää meno! Ehkäpä hellekin teki osansa ja Piika oli todella hyvässä vireessä eikä kiehunut eilen missään vaiheessa yli. Ihana koira! ❤

 

Videot radoista:

 

Kuvat on nyysitty Laukan sivuilta, kuvaajana Foto Elukka ja Varpu Halonen.

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

Kuva Laukan kisoista, c) Foto Elukka

Agiliitopäivitys

Viikonloppuna otettiin rennosti kotosalla pihahommissa. Piikalla oli vain ohjelmaa, kun kävivät Millan kanssa voittamassa toisen Lapsi ja koira-kisansa Show Haun Mätsärissä. Oli kivaa ja Millan silmät loistivat hänen vakuutellessaan tuomarille, että kyllä on ihan oma koira kyseessä. 😀

 

Kuva belgien mätsäristä

 

Agiliitoa on mahtunut viikkoihin reippaanlaisesti. Viime tiistaina vedettiin kahden radan treenit viereisen treeniryhmän kanssa.

10343483_10152446756872351_6951038652035446066_n

 

Oli varsin kiva rata. Haastavin pätkä oli 1-4 ja Piikan kanssa sattui ja tapahtui. Muuri lenteli joka ilmansuuntaan ekalla rytistyksellä. Seuraavalla kerralla saatiin vähän parempi lähestyminen ja muuri pysyi pystyssä. Vähän pienemmäksi Piikan ympyröitä varmasti olisi saanut, mutta keskityttiin etenemiseen enkä nyt ihan hirveästi ollut suhteessa koiraan myöhässä tilanteissa. Mentiin varsin hyvällä tahdilla. Ja kontaktit Piika otti hienosti! Hanna teki Ipillä ja oli hyvännäköistä menoa, Ipi oli varsin estehakuinen. Mitä nyt ihan itsenäisesti hyppäsi muurin radan ulkopuolella ja leväytti sen pitkin pituuttaan. Kaippa Piika oli sille autossa kertonut, että oli varsin siistiä tehdä niin. Muut koirat kun eivät treeneissä muuriin törmäilleet…

 

Torstaina kävin kokeen jälkeen kouluttamassa agia omalle ryhmälle ja perjantaina oli ison radan treenit.

 

 

rata_30052014

 

Oli ihan sairaan hyvät treenit taas nämä! 1-3 mietitytti eniten, mutta lopulta ehdin sitten tekemään sokkarin 3-4 välille. Ekalla kerralla päästiin kepeille asti ennen virhettä. Sitten tulikin joitakuita kieltoja siellä täällä ja suoralle putkellekin oli pakko alkaa tekemään putkijarrua, kun Piika ampui sieltä joka kerta pöydälle, kun sen keksi. No, ei ole tuota irtoamisongelmaa ainakaan! Mutta pitää myös huomioida, että Piika tulee putkista kovaa eikä lue silloin ohjausta. Putkijarruihin tosin reagoi hyvin. Oli myös varsin opettavaista seurata konkareiden menoa ja treenaamista.

 

Eilen Hanna ja Ipi kävivät JATin iltakisoissa kisaamassa. Ipi oli ihan kuutamolla, ihan kuin ei olisi agilitysta koskaan kuullutkaan. Ekan radan jälkeen mietittiin, että muako se kaipailee radalla, mutta jos Ipi on mun kanssa, se etsii Hannaa. Jos se on Hannan kanssa, se etsii mua. Ota siitä selvää sitten. Toiselle radalle vietiin haukutuksen kautta, vaikkei enää radalle asti kantanutkaan. Nyt oli kuitenkin parempi rata, Ipi esitti hyviäkin ohjaukseen tuloja, vaikkakin kaikki takaakierrot ja valssit sille olivat vaikeita ja valui niistä ohi. Kisojen loputtua rata jäi paikalleen ja Hanna kävi Ipin kanssa kokeilemassa yleisön poistuttua. Ipi oli ihan toinen koira, se koira joka se on treeneissä. Vaikuttaako yleisö todella noin paljon sen keskittymiseen? Olisiko ulkokentillä helpompaa? Nyt täytyy pohtia tuota Ipin touhuilua ja varmastikin vireen säätelyä enemmän. Saisiko sen nostatettua niin kovaan vireeseen, ettei ehtisi miettiä syntyjä syviä kesken radan. Koska jokuhan siinä nyt rikkoo sen ajatuksen. Ja onko näin ollut aina? Pitänee selata vanhoja kisavideoita. Ei oo ihan tyypillinen malinois tuo meidän Ipi. Videoitakin kisoista olisi, kun ne ehtisi purkaa koneelle.