Ja treenattiin – vähän, mutta treenattiin kuitenkin. Kilju myös meni ja aloitti juoksut. Edellinen juoksuväli oli tasan 6 kk, nyt väliksi tuli noin 6,5kk, kun edelliset juoksut ovat alkaneet 27.9.13.
Kilju kävi viikonlopun aikana kahdesti pellolla. Lauantaina Kilju teki tämän kesän heikoimman jäljen noin niinkuin henkisesti ja sitten siltä jäikin pari ruokaa väliin. Kiljun mielestä anteeksiantamatonta. Pellolle se pääsikin tänään sitten siinä vaiheessa, kun oksensi tyhjää mahaa. Janne oli ajanut jäljen jatkuvan liinapaineen avulla, ettei tyhjää hetkeä ollut päässyt Kiljulle muodostumaan ja sen verran ruoka oli kiinnostanut, että nyt oli mennyt paremmin kuin eilinen jälki.
Lauantaina myös Ipi ja Piika pääsivät hommiin. Janne teki Ipille vaikean jäljen harvaan mäntymetsään ja hakkuuaukkoon, jota kova tuuli riepotteli. Vaikka jälki kiemurteli ja mutkitteli, sinne laitettiin helpot kepit ja nakkitukea harvakseltaan. Keppejä ei tainnut nousta kuin 4/6, mutta olen tyytyväinen intoon, millä Ipi ajoi jäljen ekan 2/4. Sitten se olikin seuraavan neljäsosan ihan hukassa ja nosteli päätään ja motivaatio oli vähän hukassa. Siirryin lähemmäs Ipiä liinassa ja annoin sille painetta ja tukea sen kautta. Nakkiavutkin tulivat oikeaan saumaan ja viimeinen 1/4 meni todella hyvin taas. Janne vähän suositteli, että seuraavaksi tekisin jokusen (tai 10) jälkeä pellolla ja hakisin sieltä tarkkuutta. Itse olisin kyllä keppimotivaation kannalla ja seuraavalla kerralla Ipi ei kyllä aamuruokaa tule kotona etukäteen saamaan.
Piikalle tehtiin kaksi esineruutukaistaletta. Janne teki ne, kun valmistelin koiraa. Ensimmäinen oli jyrkkään alamäkeen ja esine oli helppo kangasesine. Toinen kaistale oli helppo kangasmetsä, mutta esine oli vaikea johtojen suojaputki. Kummankin kaistaleen Piika suoritti ihan superisti. Se etenee jälkiä pitkin syvälle, mutta vaihtaa esineen kohdalla helposti ilmavainuun ja paikantaa esineen nopeasti. Kyllä huomaa, että nyt kun motivaatio ja palkka ovat kohdallaan, koira toimii täydellisesti, sillä on intoa, iloa, nopeutta ja tarkkutta. Tätä ei saa ryssiä!
Nautiskelin myös aurinkoisesta iltapäivästä Pessin, Kiljun ja Piikan kanssa pihalla. Ne laiskimukset vain tyytyivät nautiskelemaan pihalta löytyneistä vanhoista luista. Pessi tosin innostui vähän pallollakin pelaamaan itsekseen. Täytyy myöntää, että yhteiskuvien ottaminen oli varsin haastavaa, kun Piika ei ollut yhtään yhteistyökykyisellä tuulella.
Piika on syönyt nyt käytännössä vain jauhelihaa tai lihaluumursketta kasvissoseella ja kaurapuurolla sekä vitamiineillä ja Nutrolinen pentuöljyllä höystettynä. Kyllä se vielä tilaisuuden tullen yrittää sännätä kukkapenkistä pöllimään multaa ja lenkeillä yrittää vetää heinää kitusiinsa, mutta vähenevässä määrin. Sen verran nestettä Piika on kerryttänyt, että Janne kutsuu sitä Tynnyriksi. Näissä kuvissa Piikalla on 25 vrk astutuksesta. Kunnon tissit se on kasvattanut (mikä tosin viittaisi valeraskauteen), myös nisät ovat turvonneet ja ne helahtavat punaisiksi pelkästä karvojen liikkumisesta.
Kiljua vähän ihmetyttää Piika ja kovasti se sitä haisteli viikonlopun aikana. Ihmeen hyvin myös yhdessä käyttäytyivät eikä ihan järjettömiä ralleja nähtykään. Myöskään edellisviikonlopun pullisteluista ei koirilla ollut enää mitään kähinöitä vaan olivat normaaliin tapaan paita ja peppu. Tänään tosin Piika pyörähti Kiljun alla ikävän näköisesti kovassa vauhdissa, mikä kyllä kovasti jäi harmittamaan.
Pipipäät 