Mitäs me laiskimukset?

Kevät, aurinko, haravointi. Kas siitä oli laiskimusten viime viikko tehty. Upeista keväisistä keleistä oli pakko ottaa kaikki irti ja illat kuluivat haravan vartta heilutellen ja kesästä haaveillen. Koirillakin oli lepo viikko, vaikkakin sain pihan alkuviikosta siihen kuntoon, että pystyin kantamaan omat agiesteet pihalle ja kotitreenit alkoivat varsin hyvin ja tehokkaasti aina iltaisin haravoinnin jälkeen.

 

Tiistaina oli agitreenit ja treenasin Piikalla. Joko sillä on niin huono kunto tai sitten tauko on tehnyt hyvää, mutta Piika ei ole yhtään kiihkeä radalla ja sen kanssa on mukava tehdä. Tässä on suuntaa-antava ratapiirros treeneistä.

 

14-17 oli vaikein pätkä radalla minulle ja sitä hiottiin jokuseen kertaan. Liika hätäily kostautui Piikan huonona hyppäämisenä ja tekeminen muistutti lähinnä sähläämistä. Sen sijaan kepit olivat useimmilla kerroilla täydelliset ja kepeille vienti onnistui niin persjätöllä ennen rengasta kuin poispäinkäännöllä + takaaleikkauksella renkaan jälkeenkin. Ja kontaktit, ne oli aika huippuja kerrankin! Kotona sitten on treenattukin siivekkeiden kiertoja ja rutiinin puute siinä eniten tuntuisi näkyvän. Twistiäkin on harjoiteltu alusta pitäen ja pieniä ilon hetkiä onkin ollut onnistuneet treenit. Kepeillä taas on kotona ollut ongelmana, että tietystä suunnasta vasemmalta vieden, keppien kaksi viimeistä väliä jäävät pujottelematta. Viikonloppuna Janne oli palkkaamassa keppien päässä ja lauantaina tahkottiinkin pitkään ja hartaasti keppejä. Lopulta saatiin jokin klikki auki ja kepit alkoivat sujua. Sunnuntaina uusittiin homma eikä virheitä enää tullut. Piika jopa pujotteli kepit niin, että seisoimme molemmat keppien eri päissä palkan kanssa ja käskytin Piikaa suorittamaan kepit ees ja taas. Onnistui ekalla molempiin suuntiin! 🙂

 

Torstaina Ipi pääsi agiliitämään Hannan kanssa ja vähitellen alkavat kisasuunnitelmatkin olla punottuina. Tämä kuva on jäähdyttelylenkiltä. Ipi ja Caro kai tuntevat hengenheimolaisuutta mustavalkoisten keskellä? Pessi on kuvan ulkopuolella, kun nuohosi pusikoita.

Perjantai-iltana juuri ennen pimeän tuloa käytiin pellollakin. Jannen tehdessä Kiljulle pitempää jälkeä, tein Ipille ja Piikalle lyhyet kokeilu-nakkijäljet kolmella kepillä ja kahdella kulmalla. Ipillä oli kova kiirus jäljellä eikä se malttanut maistella ruokaa juurikaan. Kepitkin nosti, kun huomautin asiasta. Mutta varsin hyvin pysyi jäljen päällä ja teki hyvää työtä. Piika puolestaan nuuskutteli niin, että nenä vaan tuhisi ja ruoka upposi suuhun. Kepeistä Piikakin meinasi ajaa yli, mutta vaikein paikka oli muutamat tyhjät, joissa Piika alkoi pyörimään ja etsi sitten vissiin niitä äkillisesti loppuneita nameja. Peltojäljen ajamisen puutteet näkyivät, mutta voisi sitä nyt jonkin aikaa siellä kummallekin muistutella jäljestyshommia. Janne kävi myös sunnuntaina pellolla Kiljun kanssa.

 

Viikonloppu menikin sitten hurahtamalla. Janne oli Ipin kanssa lauantaina kimppaviestitreeneissä ja siihen nähden, että ulkoisesti koira ei näyttäisi olevan kummoisessakaan kunnossa, se oli jaksanut koko päivän ihan täysillä treeneissä. Esineruudustakin nosti kolme esinettä tuosta vain. Oho. Itse olin aamupäivän agikisoissa töissä, mutta menin sitten iltapäiväksi myös viestiporukan messiin Piika mukanani. Janne houkutteli tekemään sillä esineruutua, mikä oli kyllä aikamoinen virhe. Piika vain kuseskeli ja haisteli eikä tuntunut tietävän, että mitä tehdä. (Kyllä, olin tehnyt virittelyt alle.) Ilmeisesti vieraat hajut pistivät koiraparan ihan sekaisin eikä se kyennyt enää työskentelemään. Helpotettiin sitten reippaasti touhua ja lopulta Piika nyt sentään edes nosti esineet käteen.

 

Viikon varrella on kyllä tullut kirottua Pessiä aika monta kertaa. Se osaa olla halutessaan varsin hankala Hapsenkakkiainen. Kummasti se on taas löytänyt paikkoja aidasta, joista pääsee livahtamaan naapureiden puolelle ja perävalot vaan vilkkuu kun se painaa vapauteen. Lenkeillä se ei sitten olekaan halunnut liikkua. Vaikka välillä tuntuukin, että alan vihdoin ymmärtämään Pessiä, osaa se tiputtaa maan pinnalle varsin tehokkaasti. Olenkin tuumannut, että Ipi ja Piika ovat kyllä Pessin rinnalla maailman helpoimmat koirat. Piikakin alkaa olla jo melkein kuin ihmisen mieli. Välillä toki sitä miettii, pitäiskö koiran kuitenkin olla tykki harrastuksissa, mutta kyllä mulle enemmin sopii tuollaiset peruskoiran paikkaa pitävät hemmotellut Sohvatyynyt. Tähän tulokseen tulin siinä vaiheessa, kun olin haravoinut pihalta kolme isoa kasaa 10 cm:n pätkiksi pilkottuja tikkuja. Kyllä on malinois tehokas – vähän liiankin – vaikka se on ollut vain viikonloput kotona kuluneen talven aikana.

 

 

Pääsiäinen lasten koirakoulussa

Ihana, aurinkoinen (hyvin syöty) pääsiäinen on takana. Janne ja Kilju ovat vielä matkalla Espooseen. Itse kotiuduin koirien kanssa joitakin tunteja sitten. Päästin koirat tuolloin neljän tunnin ajomatkan jälkeen autosta ja jäin reiluksi tunniksi pihalle vielä haravoimaan oletuksena, että koiratkin saavat vielä olla pihalla. Ilmeisesti ulkoilmakiintiö niilläkin oli kuitenkin tullut täyteen, sillä Ipi linnoittautui portaille nukkumaan. Piika tuli parin metrin päähän kerälle nukkumaan ja Pessi oli ainut, joka osoitti elonmerkkejä yrittämällä lähteä kylille vaivihkaa. Nyt sekin makaa pöydän alla ja kuorsaa niin, että korina käy. Palataanpa kuvien katselun muodossa Pipipäiden pääsiäiseen ja miten onkin näin väsynyttä porukkaa kotiintuomisina Kainuun reissulta. 🙂

 

Pääsiäinen vietettiin Kainuussa, joissa koirilla oli innokkaat pienet hoitajat ja lenkkeilyttäjät.

Loppuviikosta oli vielä jäät paikallaan Oulujärvessä.

 

Kolmen päivän aikana siivottiin mm. melkoinen kasa rakennusjätettä kokkoon ja saunapuiksi. Tässä alkutilannetta. Harmi, ettei lopputuloksesta tullut otettua kuvia!

 

  

Kokon ensimmäinen versio rakentumassa lauantaina. Kävi tosin ilmi, että rakennettiin se liian lähelle rantaa. Parin metrin jäävalli ehti sulaa päivässä kokon ja ruohikon välistä pois.

Koiratkin olivat mukana koko ajan.

 

Pessin talutusvuoro oli varattu 5-vuotiaalle.

Ei tarvinnut itse huolehtia, että Pessi olisi ollut luvattomilla teillä… tai ehkä sittenkin…

   

Lapsilla on lasten leikit, veneen pohja taitaa tarvita uutta lasikuitukerrosta…

 

Itse on laskettu (”salaa”) lapsena samaisen veneen päältä liukumäkeä, jälkikasvu hyppii koirien kanssa vene-agilityä!

 

5-vuotiaan koirakoulun koiraoppilaat.

MAAHAN-käsky on tehty toteltavaksi tässä leikissä.

 

Piika yrittää varastaa.

 

Lumipalloja Ipikin voi saada kiinni!

 

Jäällä on tilaa heitellä!

Koirakouluun kuului myös tassun annon opettaminen leipäpalkalla. Ipin kurre-versio on varsin vaativa…

Kiljulla oli omat lelut.

 

Auringonpalvojat vol1.

 

Kai tälle koiralle viitsii näyttelyitäkin katsella?

 

Lauantai-iltana tukossa ollut tulvaoja aukesi ja vesi pääsi valumaan järveen.

Voi sitä riemua, kun vesi pisti jäät liikkeelle! Lapset ja lapsenmieliset totesivat, että tämä on paras leikkipuisto!!

Ipin mielestä myyrien jahtaamiseen toi hyvää vaihtelua jäälauttojen kaivelu virtaavasta vedestä.

Sunnuntaina ranta alkoi olla jo melkolailla sula ja täynnä pieniä jäälauttoja.

”Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle.” – sanonta pitää ehkä paikkaansa, mutta ei mummolan rannassa. Ipi tosiaan seisoo hiekalla, pojat jään päällä.

  

 

Kilju kohtasi vastustajansa visakoivupölkystä, josta koira omatoimisesti sorvasi noutokapulan.

Lasten mielestä väkivahvan Kiljun erikoisliike oli pölkyn kantelu ja Kiljusta lapset saivatkin oivan ”vihollisen”, jonka voimia he jaksoivat ihmetellä ja mitellä.

Auringonpalvojat.

 

Ei, me mitään suun pyyhkimistä tarvita, kun meillä on Piika. ”Nam, maistuu rahkapullalle”, tuumii Piika.

 

Saatiin myös pääsiäisen päätteeksi kokko nro2 palamaan.

 

   

Savustettiin trullit, noidat ja naapurit.

 

Neljä täyttä päivää täynnä tohinaa ja toimintaa. Ulkona oltiin aamusta iltaan ja koirat olivat koko ajan mukana geimeissä. Ihmekös tuo, että varsin väsyneeksi sakin pisti äkkiseltään lenkkeily, keppien kantelu, myyrien metsästys, koirakoulu, frisbeen noutaminen, noutokapulan sorvaaminen ja heikoilla jäillä hyppiminen aurinkoisessa, lämpimässä kelissä. Ihana, ihana pääsiäinen!! Kiitos, kyllä nyt taas jaksaa, kun oli näin hieno loma!! 🙂

 

 

toim. huom. Lapsia tai koiria ei vahingoitettu kuvauksissa, vaikka tilanteet eivät olekaan lavastettuja. 😉

Tukevasti valeraskaana

Kun ultrataan tyhjäksi, joutuu samantien treenaamaan. Sen sai Piika kokea eilen. Käytiin illasta valaisemassa Piikan mahan sisältöä, mutta paskaa se oli vain täynnä. Ei elonmerkkejä. 😦

Tulipahan kumottua kaikenlaiset ns. tiineyden merkit, kun pinkit, turvonneet nisät ja valtava ruokahalu olivatkin vain valeraskautta. Edelleenkin mullan ja heinän syönti on outoa, plus, että miksi kaikki koirat haistelevat Piikaa? Yritin tänään saada siltä pissanäytteenkin analysoitavaksi, mutta ei kuulema ole pissatulehduksenkaan oireita mullan ja heinän syönti tai merkkailu lenkeillä, kun on toinen juoksuinen narttu laumassa ja vahva kiima alla. Tiedä sitten, mitä tuli tehtyä väärin, kun tyhjäksi jäi. 😦

 

Agitreeneihin sitten päästiin ja ehdittiin, vaikka hieman myöhässä paikalle tulinkin. Piika oli kyllä innoissaan. Pääsi vähän pihalla tottistelemaan (ja paukuttamaan ylimääräisiä paineita pois) ja sitten halliin treeneihin. Pitkä taukohan tähän tulikin. Otettiinkin siksi 50-55cm hypyillä, että Piika joutui vähän keskittymään hyppäämiseen, muttei kuitenkaan hinkattu liiaksi. Alkukankeuden jälkeen sieltä löytyikin sitten jo sulavuutta hypyille. Radalla treenattiin sylivekkiä, twistiä ja esteen taakse irtoamista, eli meidän suurintaa ongelmaa.

 

 

1-2 sujui, kun ohjasin putkeen 2-numeron kohdalta pakkovalssilla.

2-3 sokkari, kun koira tuli putkesta.

3-4 sylivekki ja tätä jouduttiinkin opettamaan minulle, Piika toimi aina kuten ohjasin.

7-8 takaaleikkaus.

Kepeillä oli ekalla kerralla viimeisten välien ongelmaa, toisella kierroksella Piika hiljensi loppuun, että varmasti teki välit.

10-11 twist ja tämän kanssakin olin itse pulassa, kun piti saattaa Piikaa liian pitkälle, jotta olisin itse voinut irrota jo 11-12 hyppyjen välille sen ponnistaessa.

12-13 takaakierto-niisto ja hyvin Piika ohjautui A:lle, vaikka itse käskytin putkeen. Ihana koira, joka ei kuuntele käskyjä! 😀

15:lle pieni linjaus ja

17-18 valssi.

 

Yllättävän kivasti Piika teki, eikä ollut yhtään sekopää, kun viimein pääsi agiliitämään. Ennemminkin se oli hyvä, ja tästä on hyvä jatkaa, josko tytöt pääsisivät kisaamaankin keväällä!  Nyt loppui läskikuuri!

Ei mitään belgipöllöilyä!

Kolmas loma menossa tälle kevättä! Vaikka jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut lomailla viime syksynäkin, ei tää ole yhtään pöllömpää lomailla nyt vanhoja lomia pois. Kummasti päivät täyttyvät menoista. Eilen oltiin Jatpailuissa ja tänään käytiin jälkeilemässä. Lisäksi Lidlin tarjoushinta kesäkurpitsoista (0,99e/kilo) on houkutellut täydentämään koirien pakastinta. Kummasti ihmiset höyrähtää muuten ostamaan kesäkurpitsoita, kun yksi hamstraa niitä pussitolkulla monta päivää peräkkäin. 😉

 

Jatpailuissa olin eilen itse töissä, ja ajanottajana olikin kiva seurata kavereiden sekä omien entisten ja nykyisten ryhmäläisten ratoja. Onnea Satu ja Naava kisaavien maksien radan voittonollasta!!! 🙂 Hanna ja Ipi tekivät jatpailuissa ko. radalla ensimmäisen julkisen esiintymisen. Yhteisiä treenejä on takana kaksikolla joitakin ja ne ovat tosiaan olleet vielä vähän yhteisen sävelen hakua. Naureskeltiinkin ennen radan alkua, että tää menee sitten bölkkäripelleilyn piikkiin.

 

 

 

Vaan kaippa se pieni kisajännitys teki tehtävänsä ja tehokaksikko oli täydellisesti samalla radalla heti alusta alkaen. Hanna on kyllä aivan huikean nopea radalla ja Ipille teettikin töitä pysyä hänen perässään. Välillä Ipin piti ihan huutaa kurkkusuorana turhautumista, kun meni vissiin hermot omaan hitauteensa. 😀 Ensimmäiseltä radalta tuli 5 A:n ylösmenolta ja uusintaradalta tuli 5 sitten puomin ylösmenolta, mutta kisaavien maksien nopeimmat ajat Ipi teki. Se ehkä kertonee sitten Ipin vauhdistakin, ettei malttanut ottaa kontakteja. Nyt ne pitääkin ottaa tehotreeniin ja Hanna ja Ipi tullaan kyllä näkemään sitten virallisillakin radoilla. Ihana, että Hanna suostuu Ipiä viemään, vaikkei koira mikään tykki olekaan! 🙂 Keppisulkeiset ovat tehneet muuten tehtävänsä! Eikä voi kuin ihailla Hannan taitoa tutustua Caron rataan Ipin ratojen välissä, käydä Ipin kanssa radalla ja mennä siitä suoraan Caron kanssa radalle ja se ilo aksaamisesta tarttui kumpaankin koiraan ja ne näkivät vain Hannan. Upeaa! 🙂

 

Tänään käytiin Raisan kanssa tekemässä jälkeä. Jälkien vanhenemista odotellessa käytiin lenkillä.  Ilmeisesti parin päivän sateiset kelit ja yhtäkkiä lämmennyt, kostea ilma oli koirista pakahduttavan kuumaa ja Ipi kävi pari kertaa uimasilla. Piikakin yritti, mutta ehdin onneksi kieltää ajoissa. Raisa teki Ipille periaatteessa helpon jäljen lyhyillä keppiväleillä, mutta sepäs olikin perin vaikeaa Ipin mielestä. Noin parikymmentä askelta meni ihan ok, mutta muuten koira olikin sitten sekaisin kuin tuulikello. Jana aluksi ihan ihme sekoilua. Otettiin uusiksi, ja nyt teki hyvin. Ykkös- ja kakkoskepillä Ipi nosti kepin, sylkäisi sen pois ja jatkoi vain eteenpäin. Sitten seurasi jotain ihme haahuilua, vähän oiottiin ilmeisesti mutkia matkassa ja kuutoskepinkin Ipi nosti ja sylkäisi pois. WTF?!?!??? Eikä se edes ollut saanut aamuruokaa. Ehkäpä se nyt tarvitsee PALJON(!) motivaatiota, PALJON(!) tarkkuutta, PALJON(!) varmuutta. Suunta taitaa olla auttamattomasti pellolle.

Tää viikonloppu ollaan vaan ja hengaillaan!

Ja treenattiin – vähän, mutta treenattiin kuitenkin. Kilju myös meni ja aloitti juoksut. Edellinen juoksuväli oli tasan 6 kk, nyt väliksi tuli noin 6,5kk, kun edelliset juoksut ovat alkaneet 27.9.13.

 

 

Kilju kävi viikonlopun aikana kahdesti pellolla. Lauantaina Kilju teki tämän kesän heikoimman jäljen noin niinkuin henkisesti ja sitten siltä jäikin pari ruokaa väliin. Kiljun mielestä anteeksiantamatonta. Pellolle se pääsikin tänään sitten siinä vaiheessa, kun oksensi tyhjää mahaa. Janne oli ajanut jäljen jatkuvan liinapaineen avulla, ettei tyhjää hetkeä ollut päässyt Kiljulle muodostumaan ja sen verran ruoka oli kiinnostanut, että nyt oli mennyt paremmin kuin eilinen jälki.

 

Lauantaina myös Ipi ja Piika pääsivät hommiin. Janne teki Ipille vaikean jäljen harvaan mäntymetsään ja hakkuuaukkoon, jota kova tuuli riepotteli. Vaikka jälki kiemurteli ja mutkitteli, sinne laitettiin helpot kepit ja nakkitukea harvakseltaan. Keppejä ei tainnut nousta kuin 4/6, mutta olen tyytyväinen intoon, millä Ipi ajoi jäljen ekan 2/4. Sitten se olikin seuraavan neljäsosan ihan hukassa ja nosteli päätään ja motivaatio oli vähän hukassa. Siirryin lähemmäs Ipiä liinassa ja annoin sille painetta ja tukea sen kautta. Nakkiavutkin tulivat oikeaan saumaan ja viimeinen 1/4 meni todella hyvin taas. Janne vähän suositteli, että seuraavaksi tekisin jokusen (tai 10) jälkeä pellolla ja hakisin sieltä tarkkuutta. Itse olisin kyllä keppimotivaation kannalla ja seuraavalla kerralla Ipi ei kyllä aamuruokaa tule kotona etukäteen saamaan.

 

Piikalle tehtiin kaksi esineruutukaistaletta. Janne teki ne, kun valmistelin koiraa. Ensimmäinen oli jyrkkään alamäkeen ja esine oli helppo kangasesine. Toinen kaistale oli helppo kangasmetsä, mutta esine oli vaikea johtojen suojaputki. Kummankin kaistaleen Piika suoritti ihan superisti. Se etenee jälkiä pitkin syvälle, mutta vaihtaa esineen kohdalla helposti ilmavainuun ja paikantaa esineen nopeasti. Kyllä huomaa, että nyt kun motivaatio ja palkka ovat kohdallaan, koira toimii täydellisesti, sillä on intoa, iloa, nopeutta ja tarkkutta. Tätä ei saa ryssiä!

 

Nautiskelin myös aurinkoisesta iltapäivästä Pessin, Kiljun ja Piikan kanssa pihalla. Ne laiskimukset vain tyytyivät nautiskelemaan pihalta löytyneistä vanhoista luista. Pessi tosin innostui vähän pallollakin pelaamaan itsekseen. Täytyy myöntää, että yhteiskuvien ottaminen oli varsin haastavaa, kun Piika ei ollut yhtään yhteistyökykyisellä tuulella.

 

 

Piika on syönyt nyt käytännössä vain jauhelihaa tai lihaluumursketta kasvissoseella ja kaurapuurolla sekä vitamiineillä ja Nutrolinen pentuöljyllä höystettynä. Kyllä se vielä tilaisuuden tullen yrittää sännätä kukkapenkistä pöllimään multaa ja lenkeillä yrittää vetää heinää kitusiinsa, mutta vähenevässä määrin. Sen verran nestettä Piika on kerryttänyt, että Janne kutsuu sitä Tynnyriksi. Näissä kuvissa Piikalla on 25 vrk astutuksesta. Kunnon tissit se on kasvattanut (mikä tosin viittaisi valeraskauteen), myös nisät ovat turvonneet ja ne helahtavat punaisiksi pelkästä karvojen liikkumisesta.

  

 

Kiljua vähän ihmetyttää Piika ja kovasti se sitä haisteli viikonlopun aikana. Ihmeen hyvin myös yhdessä käyttäytyivät eikä ihan järjettömiä ralleja nähtykään. Myöskään edellisviikonlopun pullisteluista ei koirilla ollut enää mitään kähinöitä vaan olivat normaaliin tapaan paita ja peppu. Tänään tosin Piika pyörähti Kiljun alla ikävän näköisesti kovassa vauhdissa, mikä kyllä kovasti jäi harmittamaan.

 

Mistä on pienet bordercolliet tehty?

Tai lähinnä voisi kysyä, mistä Piika on tehty? Viime päivien perusteella mullasta, heinästä ja mullasta, mullasta ja heinästä, heinästä. Piikan rautamahan tyhjennysurakka aloitettiin tiistaina. Eilis-iltana alkoi näyttämään siltä, että ehkä mullan ja heinän tulo voisi jo loppuakin, johan olinkin vissiin kuudet paskat ronkkinut, että vieläkin vain heinää ja multaa! Koko tämän ajan olen syöttänyt Piikalle jauhelihaa, kasvissosetta ja kaurapuuroa öljyillä ja vitamiineilla sekä maitohappobakteerilla höystettynä. Ja ruoka-annokset ovat olleet VALTAVIA! Normioloissa en ikinä syöttäisi tuolle koiralle tuollaista määrää ruokaa, vaikkakin puolet ruoasta onkin kaurapuuroa vain vatsan tyhjyyttä täyttämään. Eilisen iltaruoka-annoksen kanssa alkoikin jo tökkimään, mutta kuitenkin lopulta Piika nuoli kupin ennemmin tyhjäksi kuin antoi sitä mulle. Ja tänä aamuna ei ollut enää niin ahne porsas ruuan kanssa kuin tässä hetkittäin on ollut. Ulkona olen vahtinut, ettei lisää multaa enää menisi bordercollien sisuksiin, joten käytännössä Piika ulkoilee tällä hetkellä vain hihnassa tai tarkan valvonnan alaisena. Tarhapäivät ovat nyt ainakin hetken ihan kokonaan pannassa. Janne toki näki tässäkin asiassa vain hyvät puolet ja totesi, että ole onnellinen, ettei mullan syöntiä ole keksinyt Pessi. Silloin meillä ei olisi pihalla multaa enää ollenkaan!

 

Eilen iltana päätin vihdoin ja viimein pestä Piikan aurinkoisen pururatalenkin päätteeksi. Edellisestä kerrasta taitaakin olla aikaa – no, milloin on viimeksi käyty näyttelyissä, viime syksynä Jkl:n KV:ssä? Kyllä muuten lähti likainen vesi! Mutta tuloksena oli ihanan puhdas koira, joka kuivatteli illan kylpytakki ja botin verkkoloimi päällään ja yöksi pääsi sänkyyn nukkumaan, ettei vain vilustuisi. Seuraavaksi pitäisikin pestä Pessi, jonka päälle Ipi kusi tässä toissa iltana lenkillä jossain hemmetin mielenhäiriössään!

Taas loma tuli oli ja meni

Onneksi uusi loma siintää jo kolmen päivän päässä. Kannatti sijoitella lomista 11 päivää keväälle, nyt mennään yli kuukausi lomilla ja neljän päivän työviikoilla kaikkien sattumusten ja juhlapäivien vuoksi. 🙂 Neljän päivän vapailla ehtikin tehdä kaikenlaista, mutta paljon jäi tekemättäkin.

     

Viime viikolla Ipi agiliisi tiistaina mun kanssa ja torstaina Hannan kanssa. Sen hyppytekniikkaa vähän arvottiin ja kummasteltiin, mutta ehkäpä Ipi nyt vain taas on vähän liikaa kiinni ohjaajissa eikä irtoa esteille ja siksi hyppää vähän ”tönkösti”.

 

Perjantaina ja lauantaina käytiin tekemässä jälkeä Kiljun, Piikan ja Ipin kanssa. Kiljulle ensimmäiset kunnon peltojäljet tälle vuotta ja ensimmäinen lähti menemään niin hyvin, että suu auki sen perässä seurattiin. 2/3 meni hyvin, sitten tuli katko ja sen jälkeen loppujälki menikin vähän niin ja näin. Lauantain jäljellä vanhetettiin jälkeä puolisen tuntia, kun sen verran pyöritti tuulta pellolla, että annettiin vähän jäljen tasaantua. Nenä maassa Kilju meni ja tälläkin kertaa turnauskestävyys loppui 2/3 jäljen jälkeen. Janne kaipailee viime vuotista häslä-Kiljua jostain syystä takaisin, mutta eikös kuulostaisikin paremmalta tämä nykyinen, joka tekee varmaa työtä itsenäisesti ja jäljen päällä, vaikkakin alhaisemmassa, keskittyneessä vireessä? Kuvat ovat sekä perjantailta että lauantailta:

 

Turnausväsymystä oli ilmassa myös Piikalla ja Ipillä. Janne teki Piikalle perjantaina kangasmetsään ja hakkuuaukkoon jäljen, johon jäi itse loppupalkaksi piiloon. Piika teki todella hienon 10 metrin janan nakkiavuilla, ja sitten mentiinkin haipakkaa. 1. ja 5. keppi jäivät metsään. Kakkosestakin Piika meinasi hakkuuaukossa ajaa yli, mutta hoksasin sen itse ja pakotin Piikan ilmaisemaan pienellä pidätteellä kepin. Neloskepille asti vauhti olikin Piikaksi melkoinen ja sain tehdä itse töitä, että pysyin sen perässä samalla kun yritin jarruttaakin menoa. Neloselta Piika lähtikin ihan selvästi omille teilleen ja oli niin jossain omassa hajumaailmassa, ettei sinne enää jälki mahtunut. Löysi se sitten kummasti jäljen uudestaan ja kuutoskepinkin.  Jannea se ei juuri noteerannut loppupalkkana millään lailla. Kai se oli ihan normaalia Piikan mielestä, että se siellä oli leikittämässä. Lauantaina Piikalle tehtiin esineruutuharjoituksia kaistaleilla ja ekan esineen Janne vei Piikan nähden kaistaleelle ja toinen oli valmiina. Kumpikin nousivat hyvillä, suorilla pistoilla. Aluksi Piika meni jälkiä pitkin, ja esineen lähellä vaihtoi ilmavainuun. Nättiä ja nopeaa työskentelyä.

 

Ipin perjantaisen jäljen tein itse ja vaikka jana menikin ihan vituiksi johtuen omasta ohjaamisesta, jälki itsessään oli ihan super ja kaikki kuusi keppiä nousivat. Lisäksi kulmat olivat melkein Piikan tasoa! Lauantaina Janne teki Ipin jäljen ja vanhetettiin sitä 1,5 tuntia ainakin. Tuuli vähän pyöritteli, mutta 20 metrin janalla Ipi teki tällä kertaa todella hienoa työtä. Kepitkin nousivat ja tuntui kivalta. Kunnes saavuttiin neljännelle kepille ja hetken päästä Ipin pää nousi ja sitten se olikin hukassa. Otin sitä viitisen metriä taaksepäin ja Ipi löysi kuudennen kepin. On ne outoja nuo Jannen jäljet, kummallekin koiralle peräkkäisinä päivinä samanlainen ihme juttu neljännen kepin jälkeen. Onko sitten kuitenkin jäljentekijässä se vika vai kuitenkin koirissa? No, 2/3 jäljestä meni siis niilläkin ok. Ehkä lyhyempiä jälkiä tähän saumaan ja vähitellen kasvatetaan pituutta. Mutta ainakin kepit löytyvät, jos ollaan jäljellä. Vaikeistakin paikoista, kun tarkoituksella testattiin sitäkin noilla jäljillä.

 

Sunnuntaina olikin sitten lunta maassa ja jäljelle meno aikaisin aamusta jäi aikomukseksi. Kummasti sunnuntaikin silti meni kuin huomaamatta, kun koko ajan oli ohjelmaa. Viikonlopun kissavieraatkin lähtivät silloin kotiin. Huugokin jopa täytti 10 vuotta aprillipäivänä. Samalla tajusi, että pari vuotta vanhempi Roope ei koskaan 10-v päiväänsä nähnytkään. Roopenkin kuolemasta alkaa siis olla jo aikaa. Silti sen yön muistaa kuin eilisen.

Huugo

Viivi

 

Jottei ihan treenisumussa mentäisi, niin huomattiin tuossa viikonlopun aikana, ettei Ipin silmän alla arveksi luulemani olekaan se, vaan toinen patti, joka on noin sentin silmän alapuolella. Kun nyt vähän homma rauhoittuu, pitää ne kai tutkia, mitä ovatkaan. Piika puolestaan on jo jonkin aikaa syönyt multaa (ehkä viikon) ja nyt aloitti heinän syönninkin. On kyllä kiinnitetty siihen huomiota ja mietitty syytä, sillä viimeksi Piika söi hiekkaa pentuna nappularuoalla ollessaan. Nyt ei kuitenkaan ruokinnassa ole tapahtunut suurempia muutoksia ja ruokaakin menee enemmän kuin perusannostuksella. KVG sanoo, että

”Hiekan ja mullan syöminen saattaa olla pelkkä huono tapa, mutta se voi myös olla oire ärsytyksestä nielussa tai mahasuolikanavassa. Jostain syystä saatetaan koirilla havaita maan syömistä anemian yhteydessä.

Ärsytystä voivat aiheuttaa esimerkiksi sopimaton ruoka, närästys, erilaiset tulehdustilat tai kasvaimet.  Usein koirat, jotka syövät maata vain tavan vuoksi, ovat tehneet sitä jo pennusta asti, kun taas äkillisesti alkanut maan syöminen liittyy helpommin johonkin sairaustilaan.”

 

Viikko sitten Piika näytti pöhöttyvän valeraskaustyyliinsä, mutta nyt se on pikemminkin taas jo laiha. Hirveästi vaihtelee tuo sen olemus. Nyt kun astutuksesta tuli kolme viikkoa, voisi sikiöitä alkaa jo tuntemaan, mutta Piikan maha on kivikova, vaikkei se todellakaan mahaansa jännitä tunnusteltaessa. Niinpä tässä on edessä operaatio rauhoitetaan suoliston toiminta helpolla, imeytyvällä ruoalla ja katsotaan, jäisikö turha mullan syöntikin pois. Ja eritoten, pystyisikö mahasta tuntemaan mitään eikä esim. vain kivikovia suolistokasoja.

 

Bc-pupseja päästiin kuitenkin rapsuttelemaan pitkästä aikaa, kun eilen käytiin Miikulla katsastamassa Priiman jälkikasvu ja olipas pirteää sakkia koko porukka! Ihan olivat jo koiran näköisiäkin! Kiitos Miikku! 🙂

Bingon panta mätsäsi niin hyvin mun paitaan, että se olisi ollut ihan valmis muuttamaan meille. 😉

Vaikka oli Jokeri ja Sykekin ihania!

 

Vai mitä luulet? 😉

 

Ihania ne oli kaikki!! 🙂

Tunnarisulkeisia plus muita treenejä

Tunnarisulkeiset on jatkuneet. Viikonloppuna Janne oli kotosalla, joten sai olla sitten ylimääräisenä silmäparina ja Piika palkattiin lennosta samantien kun nappasi oikean kapulan. Vähitellen myös haukutuksesta on voinut luopua ja nyt on tehty aamuisin tai iltaisin sisällä tunnaritreenit n. 20 kapulalla. Iltaruoan avulla Piikan vire nousee sellaisiin sfääreihin (sen ruokahalu on nyt melkoinen), että myös niitä vääriä on tullut käteen aiempaa enemmän. Noiden treenien jälkeen Piika on vähitellen myös itse oppinut säätelemään virettään ja alkaa muistuttaa koko ajan enemmän sitä, miltä haluan sen näyttävän. Vaikkei bc koskaan voikaan onnelliseksi ja iloiseksi pystykorvaksi muuttua, se on selvä.

 

Pidemmittä puheitta, koska olen videoinut noita tunnaritreenejä jokusen, (yleensä iltapäivätreenit, kun olen Piikan hakenut tarhasta), tässäpä videota 28.3.-2.4. välisellä ajalla tehdyistä tunnareista. Alussa toki Pässimieskin pääsee näyttämään, mihin pyritään ja vähitellen, vähitellen alkaa hahmottumaan, miten Piika toimii. Nyt sitten onkin alla jo kivasti niitä onnistuneitakin ja tänään olikin huikea fiilis, kun kaikki kolme tunnaria onnistuivat täydellisesti! 🙂

 

Viime viikkoina on tullut vedettyä keppisulkeisia omalle agiryhmälle ja innostuin sitten kokeilemaan omillakin koirilla, miten ne kepit sujuikaan korkeammassa vireessä. Pessi nyt ei ole ainakaan vuoteen kepitellyt yhtään, mutta niin se vain hieman oman ohjaushakemisen jälkeen löytyi, että miten ne kepit tehtiinkään sen koiran kanssa. Ipille taas tuntui olevan mahdottomuus korkeassa vireessä löytää keppien eka väli. (Kummasti eilen hallitreeneissä löysi sen myös avokulmasta väärältä puolelta ja jatkoi myös seinää kohti keppien suorittamisen.) Piikalle haastavuutta toi ylipäänsä korkeassa vireessä suorittaminen ja huomaa kyllä, että pitäisi pitää taitoja yllä, eikä antaa niiden ruostua. Tämä on siis kuvattu viime viikon perjantaina.

 

Lauantaina oltiin Haukkuvaarassa viimeisissä pölkkäritreeneissä tälle kevättä ja wuhuu! Kylläpä onkin koirat kehittyneet siitä, kun aloitettiin vuoden alussa! Kiljun jättävien lukkoja auottiin ja ehkä vihdoin ymmärrettiin, miksi se välillä menee ongelmitta maahan ja välillä on kuin ei olisi käskyä koskaan kuullutkaan. Malinoissin pää kun ei voi ymmärtää, että jos lelu on maassa tai jos lelu on taskussa, niin MAAHAN on MAAHAN, vaikka malinois mitä muuta ajattelisi siitä. Ipsu sen sijaan oli aivan huikea! Sen jättävät olivat niin napakat, että hyvä ettei suu auki jääty niitä ihailemaan. Ja se vire, täys 10! Ja niin hyvään vireeseen koira jäi laittaessani sen autoon, että kun tultiin takaisin autolle, oli etupenkillä ollut täysi, avaamaton sipsipussi räjähtänyt atomeiksi. Melkoisen työn oli Ipsu tehnyt, kun pienestä raosta oli ollut pakko tunkea etupenkille ja vielä kuonokoppa päässä. Golffissa on sentään nykyisin varsin päheät kompostiaitaviritelmät estämässä tällaisia karkureissuja, mutta nyt ei ollut Ipiä sellaiset esteet pidelleet. On se varsinainen värkki!