Ylläoleva kuvaa niiiin tätä viikkoa. Vaikka joka päivä on ollut jotain hyvääkin (paitsi maanantaina), niin yleisarvosanana koko viikko jää kyllä miinuksen puolelle. Kaiken kruunasi eilen, kun lähdin vetämään treenejä ja peruuttelin pihasta pois. Oli sitten astetta liukkaampi se mäki, paskat kitkat alla ja niin vaan golffi liukui vinottain portinpieleen. Aikani yritin, mutta joka kerta auto valui vain alemmas. Oli sitten pakko soittaa pelastajat hätiin ja silloinhan golffi lähti heti ensi yrityksellä. Ehdin jopa ajoissa hallille! Kivalta vaikuttaa tuleva treeniryhmäkin, jolle pitäisi treenejä suunnitella. Ensimmäinen kerta kuitenkin käytettiin futiksen peluuseen. 🙂
Tiistaina Hanna neuvoi kontaktien nopeuttamiseksi, että leikkisin ja oikeasti kehuisin koiria äänellä kunnolla niiden suorituksesta. Koska olin treenejä silmällä pitäen hankkinut pehmeän pallon, niin olihan niitä kontakteja ja keppejäkin sitten vielä pakko käydä omien koirien kanssa treenaamassa, koska hallissa tilaa oli. Ipi oli ihan liekeissä uudesta pallosta ja kerrankin se vain nosti itseään ja teki parempia ja parempia suorituksia! Parasta oli kuitenkin, että se uskalsi haukkua minulle! Piikakin retuutti palloa ja kivasti haki myös se vauhtia kontakteille. Enemmän pitäisi ehkä tehdä vain kontaktin alastuloa, jotta sitä saisi vahvemmaksi ja ehkä sitä kautta myös itse kontaktejakin nopeuttaisi. Toisaalta varmasti palkkaankin pitäisi kiinnittää huomiota. Uusi pallo on uusi pallo. Janne tosin sanoi, että jos olen itse ollut siitä innoissani ja hyvällä tuulella, niin kai ne koiratkin on. Totta.
Olkoon viikonloppu tätä viikkoa parempi.
Pipipäät 