Muistitreeniä ja huoltotauko

Piikalla on ollut tällä viikolla huoltotauko. Ihana Maarit kävi viikolla pariinkin otteeseen käsittelemässä Piikaa. Katsottiin myös jumppapäivitys ja nyt meidän tuleekin jumpata ja venytellä ihan hirmuisesti! Janne ei ole hieronut koiria varmaan tämän vuoden puolella ja se näkyy. Piikalla on etenkin vasemman etujalan eteenvienti vaikeaa. Etureidet ovat molemmin puolin tukossa, oikea haukkari on jumissa samoin kuin oikea takajalka ja takareidetkin kiristivät. Mutta nyt on taas uusia jumppaohjeita ja venyttelyynkin katsottiin vähän spesiaaleja liikkeitä. Tuntuu vaan, että käsissäni koira onkin sitten ihan vetelää makaroonia, jota saa laitella miten haluaa. Jumppaamisessa opetellaan etujalkojen nostoja ja samalla treenataan myös ylempien luokkien kaukoja. Aika nopeasti Piika oppi, ettei takajalkoja ole soveliasta liikuttaa.

 

Tällä viikolla on ollut nollakeliä, joten Piika ja Pessi ovat olleet tarhassakin taas päivät. Ja iltaisin on käyty kicksparkkailemassa n. 5 kilometrin lenkkiä. Melkoinen natsikuri on saanut Piikalle ja Ipille olla, kun ne tahtovat yllyttää toisensa ihan hirmuiseen vetoon ja tarkoituksena on mennä vain rauhallista ravia. Pessikin on jaksanut kivasti kulkea lenkit mukana ja omiakin hermoja tuo säästää, kun ei pysähdytä jokaiselle pissipaikalle vaihtamaan kuulumisia!

 

Eilen oli Ipin viimeiset Jennyn vetämät treenit tältä erää. Hassua, että siitä on jo vuosi, kun Jennyn ryhmässä aloitettiin ja niin paljon hyviä ja upeita treenejä on vuoden aikana meille riittänyt Jennyltä jaettavaksi. Ei voi kyllin kiittää! 🙂 Millon on tehty rataa, millon annettu Ipin innostua agista uudestaan, millon on tehty keppi- ja kontaktisulkeisia, nollatreenejä, ilman käsiä treenejä, fysiikkatreenejä ja nyt viimeisimpänä vielä eräänlainen muistitreeni.

 

 

Aluksi siis mentiin ja tutustuttiin ihan normaalisti 1-17 ja kisanomaisesti mentiin läpi. Ipin kanssa saatiin 30 virhepistettä. Hyllytettiin 6:lla, 14:llä ja 16:lla. Tai siellä main. Seuraavaksi sitten saatiinkin kuulla, että seuraavaksi saamme tutustua rataan vain reunoilta käsin ja että rata tehdään lopusta alkuun numeroiden paikkoja vaihtamatta. ULPS! Jotenkin sitä tuudittautui siihen luuloon, että no, pitää mennä lopusta alkuun ja lukea numeroita niin, että hyppyyttää koiran numerokyltin valkoiselta selkämyspuolelta. Väärin, niin väärin! Kahdesti saatiin vetää ja yhdessä oltiin kuutamolla Ipin kanssa. Kun en itse edes yrittänyt vaan mietin rataa, Ipikin haahuili mitä sattuu. Eli kyllä siinä radassa pitää olla kaikki keskittyminen, että onnistuu! Mutta olipahan opettavaista. Hirveästi hylkypisteitä me kerättiin molemmilla kerroilla, mutta 6-11 meni joka kerta takaakierron kautta ja lopun 14-17 oli todella vaikea tajuta. Rata vain oli niin lihasmuistissa, ei sitä sillä hataralla numeropäällä muistella! Mutta näitä pitäisi treenata!

 

Piika on nyt nukkunut yöt vieressäni ja on se kyllä ollut oikein hyvä unikaveri. Painautuu selkää vasten kiepille ja nukkuu siinä aamuun. Eilen oli kyllä astetta pelottavampaa mennä nukkumaan, kun bc oli vakaasti sitä mieltä, että makuuhuoneen nurkassa on mörkö. Sen jälkeen kun se oli murissut nurkkaan, kuunnellut korvat höröllä, paennut mun kainaloon, yrittänyt herättää mun mielenkiinnon KATSOKATSOKATSO ja lopulta kuorsasi jalkopäässä niin tuli kyllä mieleen, että vähän vähempikin mielikuvitus riittäisi.