Lauantai-ilta hurahti belgitreenien merkeissä Haukkuvaarassa. Oli sen verran vähän porukkaa, että ehdittiin ottaa jopa toinen kierros osalla koirista. Kiljukin pääsi pitkästä aikaa leikkimään maalimiehensä kanssa ja Janne yritti pysyä perässä, mitä treenataan. Tottistakin Kilju pääsi ottamaan ja onhan se siinäkin ihan hyvä. Nyt pitäisi vain ohjaajan tsempata. Vähän sama Piikankin kanssa. Teknisesti se on taitava, mutta tällä hetkellä namilla ei enää saa sitä, mitä lelulla ja koska koiralla on viettiä, mistä ammentaa, kokeillaan nyt selkeillä neuvoilla mennä eteenpäinkin, vaikken itse osaakaan pelata lelujen kanssa. Kumma, miten sitä onkin taas sortunut kaikkeen vanhaan vain helppouden takia. Pitäisi tehdä enemmän ennalta-arvaamattomia treenejä. Nyt kokeillaan puuttua edistämiseen palkan ja palkan suunnan muutoksella. Siinä onkin jonkin verran työtä, sillä Piika on oppinut pyörähtämään sisäkautta palkalle ja tämäkin muun muassa aiheuttanee sillä edistämistä ja etäisyyden ottoa.
Tänään päästiinkin lenkkeilemään aurinkoisessa säässä ja pakkanenkin pysyi kivasti päivällä aisoissa, joten kamera lähti myös mukaan. Kyllä tuntuivat koiratkin nauttivan, kun pääsivät rallaamaan ja haistelemaan ihan uusia hajuja. Suurimmaksi osaksi ne sitten haistelivatkin ja esittivät hyvin tylsistyneitä aina, kun kameralla niihin zuumasin. Assistenttikaan ei sen innostuneempi ollut. Taidan tarvita uusia uhreja kameran eteen. 🙂
Pipipäät 