Piiri pieni pyörii…

Kuinka iloiseksi voi tullakaan lumesta ja pakkasesta? Vaikka pakkaseen soveltuvattomat automme tuottavat ylimääräistä jännitystä, koirien kannalta talven tulo oli lottovoitto. Vihdoinkin ei tarvitse pestä koiria jokaisen ulkoilun jälkeen ja ehkäpä pian päästään kicksparkkailemaankin!

 

Viikonloppu oltiin vain kotona. Viikot ovat niin täynnä huisketta, että ihan hyvä rauhoittua välissä. Lisäksi Jyväskylässä kiertää kennelyskää, joten parempi nyt muutenkin ottaa vähän rauhallisemmin koirienkin kannalta. Tuskin menen edes viikolla treeneihin, kun pelkään tuota flunssapeikkoa niin paljon parivuotisen kokemuksen vuoksi. Ei kiitos sitä meille tähän saumaan!

 

Nyt alkaa jo koirissakin näkymään lauman muutostila. Ipi jurputti perjantaina, jos joku koirista uskaltautui Jannen lähelle. Toki sillä oli selkä enemmän kuin vähän jumissa ja Janne hieroikin sitä sitten eilen, samoin Piikan myös. Pessi taas on koko ajan haastamassa Kiljua. Kiljuhan meillä aina pöllii noita metrisiä halkoja ja juoksee niiden kanssa pihalla. Se on vielä ihan ok, kun koiralla on kokoa yli 30 kg. Mutta kun sitä samaa tekee Pässi, niin pikkusen siinä saa olla nauruhermoissa pitelemistä.

   

    

 

Kuten kuvistakin voi päätellä, Piika on ollut kikseissä, kun Kilju on kotona. Vihdoinkin joku, jonka takasia näykkiä! Kilju ei tokikaan ole ollut asiasta niin riemuissaan, muttei huomaa sitä halkoja ja muita lelujaan kanniskellessaan. Ipi taas ei pidä Piikan ja Kiljun läheisistä väleistä, sillä Piikahan kuuluu Ipin mielestä sille! Piika puolestaan ei ymmärrä Ipin leikkiinkutsumisia vaan jähmettyy suolapatsaaksi. Joten piiri pieni pyörii, kukaan ei ymmärrä toistaan… Mutta ilmeisen hauskaa koirilla siitä huolimatta on. 🙂

Ipi oli toki liekeissä Jannen kotona olosta ja olihan se ihan kiinni Jannessa kolme päivää.

    

Sattui myös niin, että kerrankin koirista oli hyötyä. Tultiin eilen illalla lenkiltä ja totesin siinä sitten pudottaneeni kotiavaimen. Tosi kiva seistä lukitun oven takana, kun ainut kotiavain on jossain pihalla pimeässä. Suuntasin koirien kanssa koiratarhoille, missä viimeksi olin avainta pitänyt kädessäni ja pistin koirat töihin. Melkein samantien Piika sen nostikin parin metrin päästä! Tajusin vasta myöhemmin, että oltiin treenattu samaisen avaimen nostamista pari päivää aiemmin sisällä, kun en itse ollut jaksanut kumartua noukkimaan avainta maasta. Joitakin asioita näemmä kannattaa treenata, että pääsee omaan kotiinsa murtautumatta! 🙂

Julkaistu kategoriassa Ipi, Kilju, Pessi, Piika, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s