Eilen Ipin agitreeneissä opeteltiin putki-keppierottelua sekä leijeröintiä. Harmi, etten voinut Piikaa ottaa golffin ”pienuuden” vuoksi mukaan. Sille tuo treeni olisi tehnyt todellakin terää. Mutta teki se kyllä Ipillekin!
Treeni koostui kahdesta kuvan mukaisesta harjoituksesta. Ensin 1-10 keppiputkierottelulla. Ipi haki putkeen noin 99%. Sille tuo oli todella vaikea, vaikka Jenny palkkasi keppien jälkeenkin. En voinut yhtään avata rintamasuuntaan putken suuntaan, kun koira lipsahti sinne heti. Sen sijaan ei se tainnut muuria lukea kertaakaan, kuten Piika kisoissa muutama viikko sitten… Harjoiteltiin kepeiltä putkeen myös poispäinkäännöstä oikealta puolelta ohjatessa ja ensimmäiset kerrat meni siihen, että Ipi etsi vain muka-palkkaa ja sitten itse unohdin, minne putkelta jatketaan. (Sininen viiva piirroksessa on ohjaajan linja). Pidettiin siis tauko ja palikka (ohjaaja vai koira?) sai miettiä.
Toisella kierroksella kokeiltiin poispäinkäännöstä uudestaan ja johan alkoi sujua! Sitten otettiinkin 11-17 käsittelyn alle. Tämä oli näistä meille helpompi. Ipi irtosi hyvin muurilta putkeen ja pystyin käymään niistämässä sen keppien oikealta puolelta mukaan. Punainen linja piirroksessa on ohjaajan linja. Harjoiteltiin myös irtoamista loppupalkalle.
Jenny tuumi, että Ipillä on kyllä röyhkeyttä taas irrota parhaaksi katsomilleen esteille, mutta toisaalta se tekee sen silloin, kun ei tiedä tasan tarkkaan, mitä tehdään. Sille niistäminen ja esteiden kertominen alusta loppuun on helpointa. Sen sijaan kun sen pitäisi luottaa kuulemaansa ja näkemäänsä, tulkitsee helposti pienimmätkin merkit oman parhaansa mukaan.
Pipipäät 
