Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2013

Videopostaus

Piikan viimeiset 1-luokan agiradat ovat tässä. Hyvin näkee, kuinka se lauantaina ei jotenkin yhtään meinaa irrota ohjauksesta, mutta sitten esim. hyllyttämispaikassa ei muuta teekään. Toki sen jälkeen vedätin sitä ihan tahallani ja testasin rajoja kun ei ollut enää mitään menetettävää. Tarja sanoi kivasti, ettei Piika tunnu ottavan painetta siitä, että se mokaa. Tosin, tiesikö se tuolla radalla edes mokanneensa kuin ehkä puomin ylösmenolla? Sunnuntain rata oli sitten parempi keskittymiseltäänkin. Mitä nyt alussa Piika katsoo vain tuomaria ja sain kunnolla tehdä töitä, että se kiinnostui radasta. Vielä ekan esteen jälkeenkin vilkaisee tuomaria. Oma ohjaus on tällä radalla huonompaa, kun varmistelen koko ajan, mutta tavoitteena oli hakea se nolla. Ja sehän me haettiin. Nyt kontaktit ja vedättämiskestävyys kuntoon ja kakkosiin!

 

Ipin radat lauantailta eivät nyt NIIIIN surkeita ole ohjauksen perusteella. Voisin toki itsekin juosta paremmin ja olla varmempi, se kostautuu heti Ipissä. Kun se on epävarma, se ei oikein irtoa tai muutakaan. Eka rata olikin vähän kokeilu ja turhaan tein sinne niitä valsseja yms. Olisi pitänyt saada Ipille luotto päälle persjätöillä. Kun se ei tykkää tulla mua kohti, niin se ei tykkää ja sitä on siihen turha pakottaa. Toisella radalla mentiin jo paremmin ja se näkyikin HYLlytettynä ratana. Mutta kyllä oli kiva korkata kolmosetkin! 🙂

 

Sunnuntaina käytiin Birgitan kanssa lenkillä ja sen jälkeen Piika & Nita odottelivat hihnoissa. Parhaat palat jäivät tallentamatta, kun tytöt makasivat kyljellään tassut vastakkain ja nuolivat toisiaan, videolla Nita yrittää vielä lämmitellä Piikaa samanmoiseen toimintaan:

Perseohjaus

27.8.13_1-luokka_ja_1-2-luokka

 

Jakson ekat agitreenit pyörähtivät käyntiin Piikan osalta. Testiratana oli täyteen tumpattu kenttä, jonne oli sijoiteltu kaikki esteet. Pikkusen piti ohjauskuvioita miettiä, mutta aika hyvin omalla sijoittelulla sain Piikan sinne minne halusin. Paitsi, että puomille kun yritin sen putkesta ohjata, niin kuulema omalla perseellä työnsin sen joka kerta renkaaseen. On muuten kiltti koira, kun tottelee perseohjaustakin!

 

Ensimmäisellä kokeilulla yritin 11-12 välille saksalaista, mutta siitä tuli sitten niisto-poispäinohjaus. Viskileikkauksella toimi sentään hitusen paremmin, kun testasin. Mitä nyt oma sijoittelu oli siinäkin ihan hukassa. Hyvin tämä rata näytti meidän ongelmat. Keinun kontakti hatara, ohjaaja myöhässä (AINA) ja kiltti koira. Ompahan tavoitetta, mitä parantaa tulevalla jaksolla!

Kiljullako aivot?!?!?!

Agilityssa pyörähti uusi jakso käyntiin ja hyppytekniikkatreenit siirtyivät maanantaille. Otin myös Kiljun mukaan, että sekin nyt vähän etenisi noissa harjoituksissa, kun on kerran lähtenyt niihin vastaamaan parilla toistokerralla. Tällä kertaa tehtiin alastuloa, etäisyyden arviointia kolmen jalan siirroilla 9-12-15-12-9 sekä korkeuden arviointia.

 

Kiljun osalta alastulo alkaa olla aika hyvällä mallilla. Palkkaa siirrettiin aika kauas, ettei nostaisi viimeisellä hypyllä päätään ja se tuntui toimivan. Etäisyyden arvioinnissa Kilju oli sitä mieltä aluksi, että pääsee kaksi hyppyä kerrallakin, mutta kun kolmatta hyppyä vähän suurennettiin apurimoilla sen silmissä, niin johan loppui koiran itsevarmuus ja alkoi löytyi se tekniikkakin. Korkeuden arvioinnissa oli ekalla kerralla ihan sama juttu, ja hyvä ettei rima katkennut, kun Kilju päsäytti suoraan sitä päin. Mutta muisti muuten seuraavalla kerralla, ettei ollutkaan niin hauskaa ja teki illan parhaat toistonsa sen jälkeen! Käytiin varmaan 65cm:ssä. Siis ehkä sillä onkin aivot, joita se joskus viitsii käyttääkin?

 

Piika oli vähän jännän oloinen. Kierroksilla, mutta ei halunnut leikkiä kuin vinkupalloilla tai oli vailla ruokaa. Alastulossa otin kerran ilman mitään ja sen jälkeen 500g:n damin kanssa. Dami oli yökyök, mutta meni kuitenkin. Päätä piti nostaa hieman normaalia korkeammalle, joten tekniikka kyllä rikkoutuu kun on jotain suussa. Seuraava toisto meni varastamalla ilman mitään ja viimeiselle otin taas damin. Nyt oli jo parempi. Etäisyyden arvioinnissa Piika taisi tehdä ihan ok-toistoja samoin kuin korkeuden arvioinnissa. Istumisasennossa on eniten sanomista, kun nojautuu liikaa eteen. Mutta nyt hyppää jo takajalat takana eikä kuro niitä alleen.

 

Kotona Pessi oli ihan liekeissä tuosta uudesta damista. Miten voikin koira mennä sekaisin pienestä asiasta. Sitä ei saanut ottaa siltä pois vaan hirrrrrveä ärrriinä ja murrrina, kun oli niin ihana lelu. 😆

Piikalle siirto kakkosiin

Melkosta haipakkaa on pitänyt tän viikonlopun. Loppuviikosta löysin Pessin kyljestä patin, joka on siellä edelleen. Ei tiedetä, onko se rauhanen, joka on ärtynyt reilun viikon takaisista rokotuksista vai onko se jotain vakavampaa. Tällä hetkellä sitä vain seurataan. Perjantaina näytti myös hyvin epävarmalta, missä tulisinkaan viikonloppuni viettämään, mutta loppujen lopuksi päätin jäädä Keski-Suomeen kisaamaan JAT:n kisoihin.

 

Kunhan saan videot nettiin (meillä on netti poikki syystä X), laitan kommentit kisoista videoiden yhteyteen. Lauantaina Piika joka tapauksessa hyllytti reippaasti ekan radan. Sitten Ipi starttasi kolmosten kisat yliaika10:llä, seuraavalla mentiin hienosti, mutta tuli hylkäys. Piika otti osaa myös joukkuerataan, mutta se meni melkoista haipakkaa ja eri esteille tehtyjen kieltojen kautta tuli sitten hylkäys. Illaksi pääsin kiitos Jannen Päijänne-risteilylle, mikä olikin hyvä nollaus päivälle.

 

Tänään aamu aloitettiin Piikan ykkösten radalla. Lääkitys oli kohdillaan, kun tajusin, ettei radalla ollut lainkaan keppejä saati sitten keinua. Siinä omaa vuoroa odotellessa mietin, yrittääkö varmalla ohjauksella nollaa vaiko kokeilla Piikalle tuntematonta ohjauskuviota ja ottaa ehkä ratavirheitä. Totesin, että kyllä nää ykköset on nähty, koetetaan edetä ja erinäisten sattumusten kautta siinä sitten kävikin niin, että radasta tuli melkoinen pelastelun riemuvoitto ja kuitenkin siitäkin huolimatta tulokseksi NOLLA ja SERTI ja sij. 3/28!! Piika oli pätevä neiti!

 

 

Kisoista ajeltiin vielä Viihdekeskukselle treenaamaan amputulee-juttuja ja malinoissitkin pääsivät verryttelemään helteeseen. Iltasella Piika pääsi lenkille ja tuli kuvailtua vähän tuota omenasatoakin. Samaan aikaan kurkiaura lensi ylitseni, laskin 52 lintua. Joskus sattuu kamera käteen oikeaan aikaan. 🙂

 

 

Tottista tokokoulutuksessa

Keskiviikkoiltana treenattiin tottista Katja Kiviahon tokokoulutuksessa, joka järjestäjänä Lauka toimi. Piika pääsi heti ekaksi kentälle ja aiheena meillä oli seuraamisen parantaminen. Katja liikkuroi meille reippaan pätkän ja tarkoituksella jätin kaikki vartaloavut antamatta käännöksissäkin. Piika teki hyvin Piikaksi. Katjan kommentti oli, että paikka on hieman edessä ja että tiiviimpääkin se voisi olla. Mutta todettiin, ettei paikkaan nyt kiinnitetä huomiota vaan siihen intoon, joka voisi myös auttaa häiriöherkkyyteen. Piika ei kyllä eilen häiriöstä ollut millänsäkään. Katja suositteli ennemmin lelun käyttöä kuin ruokapalkkaa, koska ruoka aina laskee koiraa. No, enköhän kumpaakin edelleen käytä jatkossakin, koska no, Piika on Piika ja samaan ei saa jämähtää.

 

Mutta yhteisiä leikkihetkiä pitäisi jatkossa olla enemmän, tehdä siitä lelulla leikkimisestä kivaa ja sitä kautta saada myös sosiaalista palkkaa. Tehtiinpä siis leikittämistä, siitä perusasentoon siirtyminen, jännite, kehu ja palkka-tekniikalla ja ihan innoissaan Piika oli. Katja myönsi, että vaikka on kyseessä nuori koira, ei tuo muutos tule yhdessä illassa vaan vie aikaa, että sen saa toimimaan. Eli treeniätreeniä. Olihan se hyvä saada vahvistusta omille ajatuksille, kuinka jatketaan.

 

Toisessa setissä otettiin pk-metristä. Todettiin, että vaikka kyseessä on herkkiskoira, ei se jännitä metristä liikoja. Rohkeutta ponnistamiseen saisi olla enemmän, mutta jos ponnistaa niin tulee kyllä vaikka estettä päin. Katjakin sanoi, ettei Piika edes himmaile estettä. Välillä vain kiersi esteen hyvällä vauhdilla, jos ei pystynytkään ajoittamaan ponnistusta oikein. Mietiskelinkin, etten ala siitä kieltämään. Turha siitä ottaa epävarmuutta mukaan, kun koiralla on kuitenkin selkeästi rohkeutta ponnistaa, kun saa ns. askelmerkit oikein. Intoon siis panostetaan tässäkin. Katja ehdotti, että treenaisi estettä vain parin metrin matkalta, koska ei koira siihen tarvitse vauhtia vaan vain sen oikean ponnistamisen. Lisäksi tarvitsen apparin, joka palkkaisi esteen toiselta puolelta, dummyn sekä apurimat esteen molemmin puolin. Ja kangaseste olisi ihan kiva rimalla, jottei Piika rikkoisi itseään, jos hyppääkin päin estettä.

 

Muiden treenaamista asioista poimin meille kaukoihin painopisteen muutoksen seisomasta istumaan mennessä peruuttamisen kautta -testasin, ja hyvin toimi! Luoksetulon suoruuteen pystyisi vaikuttamaan luonnonkiviavuilla ja noudon vauhdin parantamiseenkin saatiin vinkkejä. Mutta kyllä sitä taas huomasi, että pitäisi aina treenata jonkun kanssa niin olisi ne toiset silmät ja toisaalta myös sitten apukädet, koska niitä selvästi nyt itsekin tarvitsisin. Pitää varmaan koulia Pessistä sellainen apuri. Hyvä koulutus ja ensimmäistä kertaa tuntui Piikankin kanssa, että jopa tokokoulutus voi olla kivaa, kun koira on tekemässä eikä ota häiriötä muista. Hei, mehän on menty eteenpäin! 🙂

Tuulellakäypä narttu

Maanantaina totesin, ettei Piikaa kyllä nyt yhtään nappaa mikään tokoon liittyvä. Agia se sentään teki, mutta Skodan kanssa leikkimiseenkin Piika suhtautui evvk-asenteella. Eilen Birgitan oli tarkoitus mennä Piikan kanssa alon möllitokokokeeseen Jyväskylään ja vähänhän se mietitytti, millä asenteella Piika siellä olisi. Tiedä sitten, mistä sillä tuuli, mutta Piika oli ollut aivan erilainen tällä kertaa. Kehän ulkopuolella se oli haukkua räksyttänyt Birgitalle, ekan seuraamisen oli jopa painanut ja poikittanut edessä. Lisäksi se oli yrittänyt karata kehästä palkalle ja kuitenkin kaiken tämän lisäksi ollut häiriöherkkäkin yleisölle. Niin ja Saralta se oli vahtinut ruokaa ja lotaissut sitä poskeen. Muuten tulosrivi näytti kymppiä, mutta irti seuraamisesta oli ”vain” 9,5 ja estehypystä 9, kun Piika nyt jostain syystä väistää siinä vierelle tulijaa. Paikkamakuussa Piika oli jossain välissä ojentanut itseään niin, että se oli näyttänyt etutassunsa pohjaa Birgitalle, joka oli meinnanut revetä. Että Piikakin on sitten ”Puhu tassulle”-koira.

 

Käytiin vielä illalla Jannen kanssa Koirakorvessa treenaamassa. Ei olisi kannattanut, kotona revittiin Piikasta yksi hirvilärpänen ja Jannenkin päästä löytyi yksi. Piikan kanssa tein esteitä. A:n se alkaa vihdoin hahmottamaan, kunhan saan tulemaan myös takaisinpäin esteen kautta. Metrinen on vaikea. 80 senttiä menee, metrisestä Piika yrittää aina yli ponnistamatta ja tulee joka kerta päin estettä. Rohkeutta hyppyyn ponnistamiseen pitäisi vielä saada, jos se ei kerran itse halua ponnistaa esteestä. Lisäksi tehtiin vähän jääviä lyhyeltä matkalta ja lopuksi eteenmeno siansaparopalkalla. Hyvin meni.

 

Kilju treenasi piilojen kiertoja. Jannen tulisi itse liikkua nopeammin, mutta Kilju kyllä eteni hyvin. Nyt vain pitäisi saada maalimies sinne piilon taakse joku kerta. Esteet sille on vähitellen mennyt jakeluun. Mitä nyt metrinen on niin kiva – ja kun Kilju on huomannut, että Janne on sen suoritukseen tyytyväinen, niin Kiljuhan tarjoaa sitä myös A:n paluun sijalle. Eteenmenopalkan Janne oli vienyt Kiljun kanssa jo ennen esteiden treeniä, joten Kilju oli fiksautunut noutokapuloihin. Yritti hakea niitä ennemmin. Huomautuksen jälkeen eteni reilusta puolesta kentästä kuitenkin eteenmenopalkalle asti. Treenien puolesta kannatti mennä treenaamaan, mutta ne hirvilärpäset… Voi yöööök!

Agiliitoa harva se päivä

Lauantaina tokokokeen lisäksi Piikan ohjelmistoon kuului joukkuejatpailut. Mölliryhmämme kanssa osallistuimme mölliradalle ja saatiin jopa tulos, vaikka meitä oli vain vaadittava kolmen koiran määrä! Hienosti kyllä vedettiin kaikki, tässä videon muodossa taidonnäytteemme. Piikan rataan en niin tyytyväinen ole, kun menin ohjatessa vaihtamaan suunnittelemani persjätöt takaaleikkauksiksi.

Ipinkin kanssa päästiin kisaavien radalle, kun täydennettiin yhtä toista joukkuetta. Minien ja medien aikana katselin ratahenkilön näkökulmasta rataa, kun talkoilijat häipyivät tuhkana tuuleen mölliratojen jälkeen. No, ainakin opin radan aika hyvin siinä ja Ipin kanssa lähdettiin radalle Asenteella. Tuntui paljon paremmalta kuin Piikan nollarata, vaikka Ipin kanssa saatiin yhteen 10vp – kepeiltä ja kielto seuraavalta esteeltä. Mutta hyvä fiilis oli ja Ipi irtosi ja sain vedätettyä sitä hyvin.

Loppuilta vietettiin Piikan kanssa lenkillä ja analysoimassa tokokoetta. Sunnuntaina aamupäivä kului itseltäni KS-belgejä kuvaillessa ja iltapäivällä kävin hevosen selässä. Ratsastamisesta nyt ei voi puhua, mutta ihan hyvin sitä näemmä on unohtanut 20 vuodessa jotain perusjuttujakin, kuten miten pysytään siellä selässä. Lenkkeiltiin tottakai siihen perään ja sen päätteeksi pitikin pestä pariin otteeseen jossain hyvin haisevassa raadossa kierinyt Piika.

Agilityssakin vedellään vuoden ensimmäisen jakson viimeisiä ja sen kunniaksi meillä oli eilen röllikisat. Oli vähän tuo putkierottelu aluksi hukassa, Ipi mm. meni putkeen ja kiipesi lopulta sitä pitkin puomille. Hyllytettiin rata sitten useaan otteeseen. Sen jälkeen saatiin vähän treenattavaa osissa ja lopuksi vedettiinkin rata läpi ihan hyvällä suorituksella. Kiva päätös jaksolle Ipinkin treenien osalta. 🙂 Piikankin kanssa kävin treenaamassa radalla. Kepit sillä oli ollut aiemmin illalla ihan hukassa, mutta nyt se teki kokonaisuudessaan jopa paremmin kuin Ipi putki-puomierottelut ja kepeille oikeaan väliin haun. Eniten treenattiin putkesta putkeen irtoamista leijeröinnin kautta, kun siinä Piika haki mieluummin kontaktia kuin putkea. Ja hirveästi en kärsi Piikaa vedättää vielä pituudella ja okserilla, kun silloin se alkaa hutiloimaan. Kokemuksen puute näkyy siis selvästi.

Piika ja Birgitta ALO1! :)

Tuossa jokin aika sitten päätettiin, että Birgitta vie Piikan tokokokeisiin, kun kaikki alokasluokan liikkeethän se osaa. Torstaina ilmoitettiin se sitten Pieksämäelle Anne Nokelaisen tuomaroimaan kokeeseen, kun Birgitta kuuli, että siellä olisi tilaa. Perjantaina Birgitta jopa ehti käydä työvuorojen välissä pikana treenaamassa liikkeet läpi. Ja mitä sitä suotta enempiä treenaamaan, kun ykkönen tuli. 😉 Tosin Piika oli ollut tavallista herkempi, hallissa se oli ottanut todella paljon häiriötä ja ollut ihan kuutamolla. Hallin ulkopuolella oli toiminut hyvin.

 

Luoksepäästävyys 10 – Piika oli mennyt maahan ”Eienmävoi, ihminen, eienvoi”. Siis Piika, ihmisiä rakastava rakkauspakkaus.

Paikalla makaaminen 9 – Oli noussut istumaan, kun Birgitta oli mennyt viereen (ja tuomarin kuulematon kaksoiskäsky maahanmenoon).

Seuraaminen kytkettynä 8 – Piikamaista haihattelua.

Seuraaminen taluttimetta 8 – Edellisen toisinto, ei vielä valmis seuraaminen.

Maahanmeno seuraamisesta 9 – Oli mennyt istumisen kautta hitaasti.

Luoksetulo 9 – Vino perusasento, oli tullut sitä ennen hyvin eteen.

Seisominen seuraamisesta 8,5 – Oli liikutellut kolmea tassua liikkumatta itse ja väistänyt Birgittaa.

Estehyppy 8,5 – Oli taas väistänyt Birgittaa lopussa.

Kokonaisvaikutus 8

172 pistettä ja ALO1! Hienoa Birgitta ja Piika – te teitte sen!!! 😀

 

Päivän aikana on pohdittu, että ehkä Piikalla on valeraskauskin siinä vaiheessa, että on herkkis. Lisäksi oli vetänyt ihan kilarit ennen koetta lenkillä, kun nojatuoli oli ollut järvessä. Piika oli yrittänyt kiskoa hihnasta irti eikä ollut suostunut menemään katsomaan tuolia millään. Vasta kun Birgitta oli mennyt ja koskenut tuoliin, Piika oli ollut sinut asian kanssa ja hypännyt jopa tuolin päälle. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun sen on nähty vetävän kilarit yhtään mistään. Mielenkiintoista! Pohdittiin myös, oliko uusi halli sen verran jännä, että sitä piti panikoida. Vai onko Piika jotenkin lukkiutunut koetilanteeseen? Lisäksi sen palkka oli autossa, kuten tavallisestikin tänä kesänä, mutta nyt koe oli hallissa, joten eikö Piika yhdistänyt näitä keskenään, koska ulkona oli tehnyt kuitenkin ihan hyvin? Kysymyksiä on, ehkä vastauksiakin, mutta nyt ainakin treenataan taas hieman lisää ja kokeillaan eri palkkausvariaatioita. 🙂

Siskokset kuin ilvekset

Kilju ja Moodi – Mecberger Martta ja Moodi. Pieniä eroja, hyvin paljon samaa olemuksessa, ulkonäössä, käyttäytymisessä ja luonteessa. Kyllä tunnistaa siskoksiksi! Ja tytöt 2v3kk tulivat hyvin juttuun keskenään edelleenkin. Kiva kun kävitte Jenni ja malit! 🙂

 

Upeat tytöt – mutta kumpi on kumpi? 😉

      

Rokotuksilla ja hyppytekniikkaa

Ei pitäisi ikinä viedä koiraa eläinlääkäriin, kun aina suuren laskun lisäksi saa uuden diagnoosin edellisten lisäksi. Kaikki lähti siitä, kun Ipin rokotukset piti uusia. Sen verran asian kanssa viivyteltiin, että jäihän tässä pari päivää väliä, että olisi varoajat napsuneet päälle. Pessin rokotukset olisi pitänyt uusia vuodenvaihteessa, joten päätettiin rokottaa tyypit samalla kertaa. Säästö se on pienikin säästö.

 

Ipin silmien koko kesän jatkunut rähmiminen todettiin luultavasti allergian aiheuttamaksi. Silmissä ei näkynyt mitään, vain yksi näärännäppy yläluomessa oikeassa silmässä. Ipi sai kuitenkin silmätipat. Aloitetaan ne, kunhan saadaan parit kisat alta pois ensin. Hammaskiveä Ipillä on paljon ja etenkin lohjenneisiin poskareihin sitä on kertynyt. Kunhan kisaamisessa tulee taukoa, Ipi joutuu unten maille. Samalla tsekataan poskareiden kunto, että meneekö ne poistoon.

 

Siinä missä Ipi oli innoissaan eläinlääkärissä, Pessi halusi koko ajan sieltä pois. Jokaisella oven avauksella meinasi Pässimies karistaa paikan pölyt kintuistaan. Pöydällä Pessi jännitteli ihan reippaasti ja juttelin siinä Pessin sairaushistoriaa, kun ell tuumasi, että kuuli aluksi Pessiltä sivuäänen tms. sydämestä. Kun Pessi vähän rauhoittui, sitä ei enää kuulunut. Ei kuulema aiheuta jatkotoimenpiteitä. Kun ehdin asiaa enemmän miettimään illan aikana, olen itse asiassa huomannutkin, että kun Pessi tulee hakemaan turvaa esim. sohvalla istuessani, sen sydän saattaa lyödä tuhatta ja sataa. Olen sitä joskus ihmetellyt, mutta asia on ohitettu villasella. Tämä vahvisti entisestään käsitystä siitä, että Pessi pysyköön kotona. Onneksi se on sopeutunut hyvin tarhakoiraksi ja menee sinne aamulla jo ilman houkuttelua.

 

Naperot puolestaan pääsivät treenaamaan hyppyjensä tekniikkaa. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin alastuloharjoitusta ja 9 jalan sarjaa, jolla kai virallinenkin nimi olisi? Piika teki aina pari hyvää toistoa ja sitten into vähän lopahti. Kilju oli jo oikeastaan ihan mukiinmenevä. Alastulolla se teki selvästi elämänsä parhaat 3 toistoa. Sarjalla ei juuri tarvinnut koota ja Kilju juoksi sen läpi käytännössä.

 

Toisella kierroksella oli korkeuden arviointia pitkillä väleillä + putkella yhdistettynä ja okseri sianselällä korkeana. Piika rysäytti okseria kootessamme sen päälle, mutta ei haitannut. On senkin tekniikka paljon parantunut. Korkeuden arvioinnissa pahin este oli ponnari ennen ensimmäistä hyppyä. Siitä näki, että Piikan arviointi ponnistukselle oli pielessä, kun ponnisti mm. ponnarin päältä. Ja jos haettiin putkesta vauhtia, se jännittävin oli ponnari. Kilju oli myös hyvä okserilla, ja tehtiin sille oma harjoitus perussarjasta. Siinä Kilju sitten alkoikin vähän hyppäämään ja ekana koirana ikinä, mitä on nähty, se hyppäsi kaksi hyppyä keskeltä sarjaa yhtenä hyppynä. Lisärimat tuottivat tulosta ja kaksi viimeistä meni sitten yhdellä loikalla. Lopulta ei auttanut tuoda kuin palkka vikaan väliin, että Kilju jarrutti.

 

Kilju on kyllä niin erilainen kuin mikään muu noista koirista. Se on täynnä räjähtävää voimaa ja se kuplii välillä yli reippaasti, mutta esim. MAAHAN-käskyä se noudattaa aina ja hyvin. Sinänsä sen kanssa on hermoja raastavaa tehdä mitään, kun siihen ei ole mulla hallintaa, mutta toisaalta se on varsin palkitsevaakin myös. En ihmettele, että Janne tykkää siitä. Se vaan on makea.

 

Piikan kanssa tehtiin myös pk-esteitä Killerillä ennen kotiinlähtöä. Pk-este ei ole metrinen, mutta ponnistamalla Piika siitä meni yli. Kun sen lopulta sain hyppäämään kevyt ohjatunnoutokapula suussaan. Sen jälkeen ei ollutkaan uskallusongelmia. Noutokapulan kanssa sain myös A:lla agi-A-fiksaation unohtumaan ja kontaktien tarjoaminen loppui. Ja kotona tokoiltiin Pessi häiriökoirakkona. Oli muuten tiivis Piikan seuraaminen, kun Pessi kärkkyi vierellä nakkipalasia. Ja hypyllä Pessi leiskautti ekana hypyn yli, kääntyi ja istui ja jäi nohevana katsomaan, että osasin! Piika tuijotti sitä aika epäuskoisena. Ehkä se ajatteli, että Pessi tekee väärin, kun Piikan pitää kuitenkin seistä siellä hypyn takana. 😉