Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2013

3xjälki + 2xesine = 2,5h treeni

Pessillä oli eilen varattuna käsittelyaika Timosen Jaana-Kaisalle. Siihen nähden, miten paljon Pessi stressaa kaikkea outoa, noista käsittelyistä se kyllä aina pitää ja niin nytkin makasi jopa välillä silmät kiinni. Ja olihan se sen selkä ihan jökissä, pitäisi selvästi useammin sitä laitella. Hirveä naksaus kuului rangasta, kun Pessi nousi käsittelyn alta. Mutta on se ollut jotenkin paljon virkeämpi taas kotosalla. Kun Pessi oli huollettu, ajateltiin, että on mahdoton yhtälö tehdä kahdessa tunnissa kolmelle koiralle jälki ja kahdelle esineruutu, mutta aika hyvin saatiin aika siihen menemään. Matkoihin meni sitten tuo puolituntia lisää. 🙂 Jannen ja malien kanssa siis Saviolla treenaamassa.

 

Tein Ipille 6 kepin ja loppupalkan jäljen. Helppo, matala maasto, ja noin 10 metrin jana. Ipin jälkeä ei vanhennettu. Janne ajoi jäljen lyhyellä liinalla ja kurkkarilla. Ehdottomasti seuraavan kerran valjaat ja pitkä liina metsään. Janalla Ipi pyrki takajäljelle nameista huolimatta, mutta löysi oikean suunnan ja eka keppi nousi hyvin. Toinen keppi oli vähän kuopassa, joten siitä ei tullut tarpeeksi hajua ja Ipi ajoi siitä yli. Kolmas keppi nousi sen sijaan hyvin. Neljännen kepin kohdalla maasto oli niin matalaa, että Ipi pyöri paljon, eikä löytänyt keppiä. Jäljesti sen sijaan muuten hyvin. Viides ja kuudes keppi löytyivät, vaikka oli korkeata varvikkoa ja kepit maassa. Ja palkka löytyi myös. Ei yhtään hullummin ja nenäkin pysyi maassa, kun tarpeeksi hankaloitti maaston vaihtelulla jälkeä. 🙂

 

Janne teki Piikalle kuuden kepin ja pallon jäljen, jossa n. 15 metrin jana. Olisi ollut pidempikin, mutta en uskonut Piikan pusikoiden seasta huomaavan kreppejä, joten mentiin hieman lähemmäksi. Oli varmaan paras jana ikinä ja namipurkki löytyi. Ensimmäinen keppi löytyi hyvin ja Piika lähti tuomaan sitä mulle heti. Kulmat olivat ihan täydellisiä tällä kertaa, ei mitään epäröintejä. Sitten mentiinkin suopursussa vaikka kuinka pitkään. Seuraavien kolmen kepin ajan siis. Ensimmäisen niistä Piika jätti ilmaisematta, mutta näin itse kepin ja nostin sen, kun jäljellä oltiin koko ajan. Toisen Piika nosti ja toi. Kolmannella pyöri ja yritti noston jälkeen jatkaa matkaa, mutta käskin tuomaan. Viides keppi löytyi kulman jälkeen ja sitten Piika sai jonkun ihme sätkyn ja juoksi ensin yhteen suuntaan ja sitten takaisin jäljelle. Luultavasti tuolle matkalle jäi kuudes keppi, koska seuraavaksi löydettiin pallo. Haastava jälki suopursuissa, mutta hienosti selvittiin.

 

Kiljun jälki pellolle ja paljon ovat kyllä menneet siinä eteenpäin. Neljä esinettä Janne myös laittoi jäljelle. Niistä kolmella Kilju ilmaisi Jannen apujen ansiosta, yhden ilmaisi ihan itse. En olisi vuosi sitten uskonut Kiljun pystyvän niin rauhalliseen työskentelyyn kuin nyt pystyi. Kiljun jäljen vanhetessa tehtiin esineruutua Piikalle ja Ipille. Tallasin 5x40m ruudun eilisen jäljen aloituksen päälle. Ruutu jakaantui kolmeen osaan metsäkoneen jälkien perusteella ja maastonvaihtelua todella oli.

 

Piikalle neljä esinettä takarajalle. Ensimmäinen lähetys oli ihan ok, Piika söi edellispäivänä unohtuneet namit janan päästä ja jatkoi sitten matkaansa esineille pienen etsiskelyn päätteeksi. Ei varmasti tullut yhtään hajua esineistä lähetyslinjalle, joten siinä saattoi olla syy pieneen epävarmuuteen. Joka tapauksessa sieltä se esine löytyi. Seuraavassa lähetyksessä oli epävarmempi lähtö ja Piika pyöri paljon kymmenen metrin sisällä. Lopulta kutsuin sen luo ja lähetin taas ja nyt upposi syvemmälle. Piika vaan vähän suoritti esineiden vaihtokauppaa ja lopulta hanska oli vaihtunut muovipurkiksi. Palkka ja autoon. Ipille 8 esinettä takarajalle ja neljä lähetystä. Kolme ensimmäistä oli hyvää, neljännellä haki vähän enemmän, kun ei ollut enää mitään kovin hajustettuja esineitä ruudussa. Hyvä palautusruutu edellisen päivän koeruudulle kuitenkin.

 

Janne hieroi Ipin ja Piikan illalla. Ipi oli melko ok, Piika sen sijaan ihan jäkissä. Kiljusta tuli päivällä napsittua vähän kuvia, kun piti yhteen lehtijuttuun ottaa. On se harvinaisen ruma koira komeissa raameissa.

 

 

   

   

   

   

   

Viestikoe, jälkeä ja esineitä

Janne, Raisa ja Ipi olivat eilen tämän kesän toisessa viestikokeessa. Ykköstulosta haettiin, mutta se jäi harmittavan 3 pisteen päähän. Tulos siis VK3 VOI2 ja 267p. Käytännössä pisteet olisi voineet tulla tottiksesta mistä vain, mutta pieniä haavereita sattui matkan varrella. Ipi mm. nousi viimeisen liikkeen aikana paikkamakuusta ja oli mennyt jättävästä seisomisesta maahan. Löysemmältä tuomarilta tottiksestakin olisi saanut paremmat pisteet, Ipi oli tehnyt vireeltään parasta työtä ikinä. Janne taas oli vähän mokaillut esineruuudussa. Tottiksesta 76 ja maasto 191. Seuraavaksi SM-kisat edessä.

 

Me kotona olijat vedettiin lonkkaa aina iltapäivään asti. Luin sohvalla kirjaa ja Piika yritti kärttää rapsutuksia koko ajan. Käskin sen vain koko ajan pois päältäni. Bc ratkaisi asian niin, että hyvin matalana työnsi päänsä kaulakuoppaani ja tuhisi siinä tyytyväisenä. Iltapäiväksi oli onneksi Paulan ja Tohtin kanssa sovittu treenit ja käytiin tekemässä jälkeä ja esineruutua Saviolla.

 

Piikalle kuuden kepin ja pallon jälki, jossa n. 10 metrin jana. Tein jäljen itse, että olisi sikäli helppo ja toisi itseluottamusta, kun nyt on tehty viikon ajan jo muiden tekemiä jälkiä. Kepit sen sijaan piilottelin paremmin kuin aiemmin, mm. kaatuneiden puunrunkojen taakse jne. Muurahaiset meinasivat haitata janalla hommia, kun purivat Piikaa jaloista, mutta nyt alkaa jo eteneminen mennä suoraan ja saatiin hyvät lähdöt. Janatreeniä pitää siis jatkaa taas. Jäljestys oli sen sijaan varmaa ja kulmat menivät paremmin kuin vierailla jäljillä. Niissä Piika tuppaa enemmän pyörimään muiden jäljillä. Kaikki kepit löytyivät ja pallokin ja vaikka muutaman kepin kanssa Piika meinasikin jatkaa vain jäljestystä eteenpäin, parilla kepillä se kääntyi jo minua kohti kuola kunnolla valuen. Eli keppimotivaatio alkaa olla hyvällä mallilla! 😀 Edelleen hallinnan kanssa sai tapella vähän. Kepille ei tupata oikein rauhoittumaan vaan pitäisi päästä jatkamaan matkaa vaan eteenpäin.

 

Esineruutuja tallailtiin kaksi, yksi pienempi Tohtille alkeita varten ja toinen Piikalle n. 5x40m, jossa polku keskellä. Tohti oli kyllä hauska, sen kanssa sai muistella, millaista esineiden etsiminen oli vielä vuosi sitten Piikan kanssa. Vasta tänä keväänä nuo esineet on tulleet merkityksellisiksi. Siinä mielessä Piika on kyllä ihan myöhäisherännäinen. Tohti sen sijaan hiffasi hienosti, kun malttoi rauhoittua. Tahtomattaankin sitä tulee kyllä verrattua Piikaan ja Kiljuun, kun tuntuu, että siinä on kyllä paljon samaa kuin noissa ipanoissa, vaikka onkin ihan omanlaisensa koira. 🙂

 

Piikalle vein neljä esinettä esineruutuun ja tarkoitus oli hakea kaksi. Tälläkin kertaa suunnitelmat muuttuivat, kun joka kerta Piika merkkasi muovirasian, mutta ei vain saanut paikannettua sitä eikä jaksanut etsiä, kun ei saanut enää tuulen yläpuolelta hajua. Kaksi ekaa lähetystä oli hyvät. Piika meni suoraan taakse, vähän pyöri siinä purkin kohdalla, mutta etsi sitten toisen ja toi hienosti kummallakin kerralla paremman hajustuneet esineet. Kolmannella lähetyksellä oli vähän epävarmempaa menoa, kävi mun luonakin pyörähtämässä ja eteni uudestaan taakse. Tälläkin kertaa muovipurkki jäi nostamatta, mutta kolmas helpompi esine tuli juoksujalkaa palautukseen. Käytiin vielä yhdessä poimimassa krepit pois ja hakemassa muovirasia. Siitä Piika sai todellakin hajun vasta, kun ihan päältä käveli.

 

Ja kun oli hommat hoidettu, Piika ja Tohti pääsivät rallaamaan ja sitä rallaamista kyllä riitti! Nuoremman koiran kanssa Piikan aikuistumisen jo näkee, Piika yrittää olla se järkevämpi ja Tohtia pitikin komentaa käyttäytymään aika ajoin. Vaikka Tohti on paljon isompi, Piika piti kyllä terävästi jöötä. Viime aikoina on muutenkin näkyvissä ollut tuo bitch-Piika, kun joka päivä pitää Pessin poskessa roikkua ja vahtia milloin leluja ja milloin ruokaa. Juoksut tulossa siis. Edellisen kierron mukaan pitäisi juhannuksena alkaa. Itse veikkailen, että menee heinäkuun puolelle ennen kuin alkavat tällä kertaa. Mutta lenkillä Tohti sai hakea kepit järvestä ja Piika seurasi taas tilannetta rantavedessä. Ja kyllä oli kuraista koiraa. 🙂

The smart ones…

Eilen käytiin aamusta Killerillä treenaamassa. Tällä kertaa vain tokoa, vaikkakin mentiin sitten Jattilaan, kun taivaalta tuli kaatamalla vettä. Samaan aikaan kentällä oli myös Elmo tekemässä, mutta Piika ei ottanut ihme kyllä häiriötä. Tehtiin pääasiassa leikin kautta kaikkea, ajatuksena, ettei mitään jäädä hinkkaamaan vaan homma jatkuu aina uuteen liikkeeseen. Kivasti Piika teki ja oli kivaa! Lopuksi vielä pääsivät rallattamaan Elmon kanssa sateeseen.

Kotosalla tuli vettä iltaan asti saavista kaatamalla, joten vietettiin ansaittu lepopäivä noin muuten ja koiratkin koisasivat iltaan asti. Sain eilen lahjaksi uuden salaman ja olihan sitä toki pakko kokeilla, kun oltiin lenkille illalla lähdössä:

    

    

    

    

    

 

Kiljua kuvatessani totesin, että sehän on kuin Rantanplan Lucky Lukesta. Muutenkin kuin vain ison nenänsä puolesta. 😀

Lempäälässä irtoamistreeneissä

Eilen reissattiin iltakisoihin Lempäälään Lauran ja Lean kanssa. Ei ollut hukkareissu, kun matkakumppanit olivat hyvässä vireessä ja nollia rapisi! Onnea vielä kumpaisellekin ja Lauralle spesiaalionnittelut SERTistä! 😀 Tuomarina oli Salme Mujunen ja hauskat (ja nopeat) radat hän olikin suunnitellut.

 

Ensimmäinen rata kuten toinenkin, oli serpentiiniratoja, joissa sai todella juosta ja koko ajan olin Piikaa jäljessä, kun en sen irtoamiseen luottanut. Olisi oikeasti pitänyt luottaa. Jossain välissä se nimittäin on oppinut irtoamaan. Ekan radan alussa jo tiesin, ettei tule mitään, kun Piika skannasi kenttää siihen malliin, että etsi vain sinkoamiskohdettaan. Yllättäen sainkin sen sitten kahden ekan hypyn yli, mutta kepeille käskytys joko myöhästyi tai Piika ei vaan lukenut sitä, kun painalsi niistä suoraan ohi etsien yhä sitä sinkoamiskohdetta. HEI HALLOO, ja jatkettiin kepeiltä matkaa. Päästiin maaliin tuolla vitosella ja sijoitus oli 4. eli tuloksilla ei juuri tuolla helpohkolla radalla kuitenkaan juhlittu. Vauhtia oli koirilla paljon ja hallinta petti useimmilla juuri kepeillä.

 

Toiselle radalle rata käytännössä käännettiin vain ympäri, parin esteen paikkaa vähän muutettiin. Näin ollen ensimmäinen suora oli hyppy-putki-putki-muuri-mutkaputki. En taaskaan luottanut Piikaan, vaikka sillä oli ihan maaninen ilme radalle lähtiessä ja lähdin itse liian läheltä ekan putken päätä ja olin sitten vasta toisen putken puolessa välissä, kun Piika jo ampui mutkaputkeen. Että irtoaa se. Seuraavalla suoralla jäin taas ihan jälkeen ja samoin seuraavalla. Tämä kostautui lopulta kepeillä, kun en saanut hidastettua Piikan vauhtia ennen edellistä hyppyä ja Piika rysäytti suoraan rimaan. Teki kyllä puhtaan kepeillemenon, mutta pari väliä jätti lopusta pujottelematta (vaikka itse olin jäljessä) ja irtosi suoraan seuraavalle hypylle. Mutta ei voi valittaa. Itse pitäisi luottaa koiraan ja lisäksi täytyy todeta, että osaa se tosiaan irrota. Hyvät treenit oli kyllä!! 😀

Jälkeä, esineet ja agilitya

Treeniviikko jatkui eilen taas jälkitreenien merkeissä. Puolipilvinen vähän viileä päivä oli oikeinkin omiaan tähän hommaan. Tällä kertaa tehtiin Annen kanssa jälkeä Jyväskylässä ja koska olin puhunut itselleni golffin ja luvannut ottaa Annen ja Rokin kyytiin, oltiin liikenteessä sitten vähän eri autolla kuin alunperin oli oma tarkoitus. Mutta sitä saa, mitä tilaa. Kannattaa vastata ”Kumman auton otat?” -kysymykseen juuri heränneenä. Vaan hyvin pärjättiin, Piika ja Roki tulee hyvin juttuun ja ne voi huoletta konttiin keskenään jättää. Ei se tarkoita kuin hirveätä huutomellakkaa, kun vedettiin jäljet ja tallottiin esineruutu. 🙂

 

Tällä kertaa Piikalle pidempi jälki viidellä kepillä ja pallolla. Aluksi kangasta ja kaatuneiden puunrunkojen ylityksiä, sitten hakkuuaukkoa ja sen ruohikoitunutta reunaa, josta kuusikkometsän laitaa suoraan kuusikon läpi helpohkoa mäenrinnettä alas. Anne itse totesi jäljen tehtyään, että jos Piika tuosta suoriutuu niin aika hyvin, melkoinen jälki tuli tehtyä. Annettiin jäljen muhia noin tunteroinen, muistuttelin kepeistä aluksi ja sitten janalle. Nyt 10 metrin lähetys ja olisi ollut kyllä hieno ja suora jana! Mitä nyt puolessa välissä oli jonkun Herra Supikoiran pissa, jota piti antaumuksella nuuhkutella. Kun lopulta käskin, että se JÄLKI, niin Piika katsoi meitä, kääntyi jälkeä kohti ja eteni paalulle. Paalu-kreppien idea alkaa olla siis selvillä. Pieni tarkistus takajäljestä ja sitten nokka oikeaan suuntaan ja purkki löytyi ensimmäisten kaatuneitten runkojen takaa. Ja matka jatkui kohti aukkoa. Kaksi ensimmäistä keppiä nousi hienosti ja kulmat ja kaarrokset tuli tehtyä hyvin. Itseluottamusta oli selvästi Piikalla enemmän kuin eilen. Kolmas keppi löytyi sattumalta, kun selvittelin kantoon sotkeutunutta liinaa – vai oliko se sotkeutunut juuri siksi?

 

Anne ehti just kehua, kuinka hyvin Piika jäljestä selviytyykään ja sitten me hukattiinkin jälki. Oltiin saavuttu tuon sankan kuusikkokaistaleen reunaan ja siinä pyörittiin ja pyörittiin. Piika olisi kovasti halunnut mennä paljon alempaa ja kääntyä sitten ilmeisesti sieltä käsin takajäljelle. Alkoi jo Piikankin ilme muuttua, ettei ole enää niin kivaa. No, kun tiedettiin, että jostain siitä Anne on mennyt kuitenkin läpi, niin lopulta vaan puskettiin kuusikosta Piika edellä läpi ja yhtäkkiä oltiinkin taas jäljellä ja meno oli taas varmaa. Neljäs keppi jäi kuusikon laitaan yleishämmennyksessä, mutta viides löytyi ja pallokin. Kuudes bonuskeppi lienee tippunut samaan paikkaan nelosen kanssa. Palloleikin jälkeen Piika alkoi taas osoittaa palautumisen merkkejä. Ihan mukavaa se tuo jäljestyskin on. Ja uskomattoman helppolukuinen Piika on. Ja uskomattoman ärsyttävä tuo jälkiliina. Se saakeli on jokapaikassa aina jumissa. Uusi hankintalistalle siis.

 

Esineruudussa Roki kävi ensin ja Piikalle oli tarkoitus tehdä vain yksi esine. Tällä kertaa pistin ekaa kertaa Piikalle pk-liivitkin päälle. Lainasin Rokilta, kun Janne ei ollut kleptomanisoinut kenenkään jälkiliivejä golffiin. Lähetys ja Piika eteni hyvin ruudussa. Merkkasi ekan esineen, mutta jatkoi matkaa ja toi lopulta Ikea-Råtan. Suunnitelmien muutos ja pistin sitten kaikkia luonnonlakeja uhmaten Piikan hakemaan vielä toisenkin esineen ja nyt nousi hyvällä pistolla tuo aiemmin merkattu. Annen porukoilla käytiin vielä Annen isän kiekkokoulussa ja Piikakin oppi etsimään jääkiekkoja mm. vesisaavista, joka oli puolillaan vettä. 😀

 

Päivän treenituokio päätettiin Jattilassa pistäytymiseen. Kakkoskentälle oli kuin tilauksesta rakennettu helppo serpentiinirata, joka käytiin muutaman kerran vetäisemässä ja erityisesti palkkailin kontakteilta ja putkista. Keinukaan ei tuntunut olevan tällä kertaa pelottava. Neljän tunnin treenikimarasta selvittiin siis voittajina, mutta kotiin ei meinattu selviivän ollenkaan. Motarilla oli joku tukkeuma ja kaikki kaupungista poismenorampit olivat tukossa. Leppäveden kautta lopulta päästiin kotiin ja ilta menikin Vivaron siivouksen parissa askaroidessa. Piika härnäsi kuonokopallista Ipiä luun syönnillään, Pessi vingutti vinkupalloa, joka lopulta päätyi Piikan suolistuksen kautta Ipin kuonokopan sisälle ja niin oli malinoiskin tyytyväinen.

 

12 tuntia menossa eli jälkeä&agilitya

Tällä viikolla treenataan, kun viime viikolla laitoin kasvihuonetta. Kelit on mitä passelimmat treenaamiseen, kun vihdoinkin viileni. Eilen sai olla jopa takki päällä lenkillä! Annen kanssa käytiin päivällä tekemässä Saviolle jäljet. Anne teki Piikalle kolme janaharjoitusta, joista viimeisellä lähti vähän pidempi neljän kepin jälki.

 

Eka jana oli hyvä, otettiin varman päälle lähetys vähän lähempää ja hyvin lähti oikeaan suuntaankin jäljellä etenemään. Purkkikin löytyi. Toisella janalla oli myös ihan hyvä lähtö, purkki vaan meinasi jäädä löytymättä, kun kiire oli jäljelle. Kolmannella janalla purkki jäi löytymättä, mutta ehdottomasti paras jana tähän mennessä n. 8 metrin matkalta. Jäljestys sen sijaan oli vähän epävarman oloista ja Piika tarkasti paljon. Kulmassa meinasi ensin mennä ihan hyvin, mutta sitten usko loppui ja piti tehdä tarkastuskierros. 2. ja 3. keppi löytyivät, 1. ja 4. jäivät metsään, mutta loppupallo löytyi. Keppimotivaatiota tehtiinkin sitten illalla ihan pihalla kissanruualla. Jäljenajon päätteeksi käytiin vielä uittamassa koiria ja Piikalla tuntui olevan hauskaa Rokin kyttäämisessä ja meillä kaksikon seuraamisessa.

 

Kotona ehdittiin vaan käväisemään ja sitten Jattilaan agitreeneihin. Itsenäisesti käytiin kontakteja ja putkia tekemässä superpalkalla. Keinua Piika jännitti jostain syystä ihan tosi paljon. Palkalla se siitä selvisi, mutta en tiedä, mistä nyt puhalsi. Oliko vain väsymystä ilmassa? Lisäksi tehtiin pussia ja rengasta, keppejä ja suoraharjoitusta putkella ja kepeillä. Itse treenien teemana tällä kertaa oli valssi, sokkari (persjättö) ja takaaleikkaus. Harjoitus oli tämännäköinen:

Möllit TI  11.6.13

 

Valssaten päästiin jopa neloselle asti ja sitä hinkattiin enemmänkin. Kotiläksyksi tuli oikea-aikainen ennakoiva valssi 3:lle. Että mä inhoan valsseja, vaikka vähitellen alan ehkä niidenkin sielunelämää ymmärtämään. Sitten sokkareilla tai persjätöllä tai millä sitö nyt sanotaankin ja tämä meni vähän paremmin, päästiin koko rata jotenkuten läpi. Pieniä ihmeellisiä ohjauskuvioita kyllä suoritin matkalla, mutta tyylipisteitä ei nyt jaettu. 😉 Takaaleikaten piti vähän harjoitella omaa linjaa, mutta sekin alkoi kyllä kulkea ja päästiin koko rata tälleenkin läpi. Ei vaan oo ne valssit mun juttu.

 

Kotona kävin vielä Pessin ja Piikan kanssa lenkillä, kun Jannekin oli treenaamassa malien kanssa. Jätin Pessin juoksunaruun, kun Piikan kanssa tehtiin tosiaan vielä keppimotivaatiota ja yhtäkkiä meillä oli vinhasti ruskeavalkoinen pyörivä koirakasa pihalla. Naapurin Sulo-pystäri oli tullut käymään ja Pessi tietysti kävi sen kimppuun. Onneksi oli katkennut juoksulanka perässä ja sain Pessin nostettua Sulon kimpusta ennen kuin sattui mitään pahempaa. Pessi autoon ja Piikan kanssa käytiin saattelemassa Suloa kotiinsa. Ehkä Pessi ei purrut, koska Sulo osoitti heti alistuvansa? Saunaa lämmittäessä ja puhelimessa istuessani Piikan kanssa tehtiin vielä noutokapulan luovutuksia, kun noista kaikenmaailman esineistä on nyt tullut niin tärkeitä Piikalle – myöhäisherrännäinen neiti 2,5v.  🙂

Ipin persjättö-agitreenit

Ipi on ollut viime aikoina hyvässä moodissa. Ei tiedetä, mistä se johtuu, mutta koira tuntuu tekevän innolla hommia ja se on jotenkin leppoisempi. Reagoiko se mun lomalla oloon vai onko tämä joku muu kausi, mutta kiva se on. (Pessi sen sijaan karkailee koko ajan naapuriin ja sitä saa olla pitämässä juoksulangassa ihan koko ajan.) Ampiaiset on puolestaan ihastuneet Kiljun koppiin ja niiden pesiä saa olla pudottelemassa sieltä koko ajan. Eilen Kilju näytti ottavan ampiaiselta osumaakin, kun vinkaisi ja samantien söi sitten sen ampparin. Piika kehittyy vesipaimennuksessa, se alkaa muistuttaa jo maanisuutta, miten vesijohdon laittaminenkin saa koiran silmät loistamaan.

 

Ipin agitreeneissä eilen oli vuorossa persjättö ja Ipin kolmosiin nousullakin herkuteltiin. Oli mukavat treenit ja Ipi on kyllä kehittynyt kovasti, itse pitäisi pyrkiä tuohon samaan. Pohdittiin Jennyn kanssa Ipin hidastavia tekijöitä radalla, joista suurin syy pistetään putkien piikkiin. Niinpä tänään on vuorossa tehokuuri putkia superpalkalla. Samaan rääkkiin pistetään Piikakin, kun olen osannut tappaa putki-innon kummaltakin koiralta. Eilisellä radalla suurimmat hankaluudet olivat keppien aikana tehtävä persjättö. Ipi ei reagoinut itse persjättöön, mutta yhtäkkiä ikäänkuin hiffasi, että mun kasvot olikin väärällä puolella ja lopetti kesken. Verkottamalla ja vain vähittäisillä vartalonkäännöillä saatiin hyviäkin suorituksia aikaiseksi. Treeniä siis tarvitaan! 🙂

 

Vaikea oli myös 8-10 täydellinen onnistuminen, kun päällejuoksun jälkeen piti jo heittää koira muurille ja olla itse tekemässä persjättöä ennen kuin muurista oltiin edes ohi menty. Sanomattakin selvää, että tämä tuotti hankaluuksia ja mm. juoksin itse päin muuria. 😀 Mutta kun sen persjätön ajoitus alkoi jo lähentyä oikeaa kohtaansa niin olipa kyllä avartavaa! Täytyy kyllä antaa Jennylle tunnustusta hyvistä treeneistä, ei me olla Ipin kanssa kehitytty pitkään aikaan tällä tahdilla kuin tämän jakson aikana, kiitos! 😀

 

Persjättötreeni

Pk-viikonloppu

Viikonloppu meni taas kerran nopeasti, kun ohjelmaa oli aamusta iltaan. Perjantaina sentään huilittiin illalla, kun ukkonen piinasi monta tuntia ja Pessi tietysti pelkäsi. Piikan silmien ylimääräisiin ripsiinkin tuli tutustuttua, kun ne aiheuttivat silmätulehduksen. Aiemmin eivät olekaan haitanneet ja nytkin tulehdus loppui siihen, että otin häiritsevän ripsen pois.

 

Ipillä oli viestikoe lauantaina. Tottis oli mennyt hyvin, esineruudun Janne oli itse munannut ihan kunnolla, vaikka Ipi olikin työskennellyt hyvin. Ykköstuloksen pisteet olivat kariutuneet sitten siihen, joten juoksemaan Ipiä ei oltu helteessä pistetty. Uutta kisaa putkeen vaan!

 

Piikan kanssa osallistuttiin viikonloppuna KSPKY:n jälkikurssille. Oli antoisa viikonloppu ja sen verran erilaisia koiria oli kurssilla, että vähän erilaisiin ongelmiin näki ratkaisumalleja jokaisen kanssa. Piikalla ei lauantain perusteella ollut mitään ongelmia jäljestyksen suhteen, mitä nyt oman hallinnan pitäisi olla paljon jämäkämpää. Piika saa turhia vapauksia multa tässä(kin) lajissa. Ensiksi se teki vain lyhyen jäljen ja nosti hyvin kepin. Seuraavaksi vähän pidempi jälki suopursujen läpi parilla kepillä eikä niissäkään ollut ongelmaa. Sen sijaan Piikalle pitää treenata janaa. Se on ihan onneton tai siis olematon, ei ole mitään käsitystä koko janasta. Iltapäivällä tehtiinkin vielä pari janaharjoitusta, joista yhden itse sössin töpeksimällä liinan kanssa juuri kun Piikalla oli jopa suoraan eteneminen mielessä. Yritti aina nostaa takajälkeä eikä edennyt suoraan. Viimeinen jana jatkui kulmatreenillä ja senkin Piika selvitti hyvin, vaikka joutuikin tekemään töitä, kun ajoi jälkeä vähän soitellen sotaan -meiningillä. Nosti myös kepit. Satu otti kuvia ja niitä tässä:

IMG_6809_pieni IMG_6824_pieni IMG_6863_pieni   IMG_6846_pieni

 

Illaksi päästiin vielä rantasaunomaan ja grillailemaan ja koiratkin pääsivät Pessiä lukuunottamatta mukaan. Kiitos vain asianosaisille, oli rentouttava ilta rankan päivän päätteeksi! 🙂 Ja koirat nautti, huomasimme tosin hyvin pian, että oli paljon rentouttavampaa antaa yhden koiran kerrallaan häärätä rannassa. Kolme vesihepuleissaan ympäri aluetta – hyvin aidattua sellaista kylläkin – päättömästi juoksevaa koiraa olisi kyllä tiennyt ruumiita ennen pitkää. Hyyppääkin esiintyy kuvissa vähän eri vinkkelistä kuin yleensä:

   

   

   

  

  

  

   

  

  

 

Sunnuntaina sitten kohtuuväsyneenä lähdin taas aamusta jälkikurssille ja Piikalle tehtiin tällä kertaa kolmen janan harjoitus. En tiedä vieläkään, mikä oli, mutta tämä meni huonoiten koko viikonloppuna. Janalla oli jälkipaalutkin merkkaamassa jälkeä, nameja ja purkki Piikalle muistutuksena pelloltakin, mutta jotenkin ei vaan nyt onnistunut. Parin janan kepitkin jäivät nostamatta ja Piikalla suunta oli vain eteenpäin. No, aina ei voi onnistua. Iltapäivällä sitten uudet kolmen janan harjoitukset ja nyt alkoi jo löytymään oikea taktiikka. Janan päähän edelleen paalu ja siihen kreppejä, paalulla nameja ja purkki haudattuna parin metrin päähän vahvistukseksi oikeasta jäljestä ja lopussa keppi. Saatiin jo hyviä toistoja, vaikka keskimmäisellä Piika lähtikin vähän oikaisemaan purkille, mutta ei kuitenkaan takajäljelle. Löydettiin siis se oikea keino, miten lähdetään jatkamaan janaharjoituksia.

 

Matalassa maastossa tuli myös todettua, että Piika menee vähän jäljeltä sivussa helposti ja kun ei keskity tarpeeksi, voi myös hukata jäljen. Onneksi se on niin helppolukuinen, että kun vain itse jäin seisomaan paikalleen ja odotin Piikan hoksaavan asian, niin koira kyllä nolostui pahemman kerran, kävi paskalla purkamassa paineen ja sitten hyvin nöyrästi tuli jatkamaan hommia tarkemmalla nenällä. Piikan treenejä siis voi hyvällä omallatunnolla vaikeuttaa. Se on saatava ajamaan tarkemmin noita jälkiä. Kehittävä kurssi kaikin puolin, kiitos hyvälle kouluttajalle ja porukalle! 🙂 Satun ottamia kuvia tässäkin lopuksi noilta sunnuntain viimeisiltä janaharjoituksilta:

IMG_6873_pieni

 

IMG_6887_pieni    IMG_6891_pieni

 

 

Illaksi vielä ajeltiin ukkosta pakoon Tikkakoskelle treenaamaan tottista. Kiljulle paikkamakuutreeniä vieraan koiran tehdessä ja esteitä. Taas oli monta tilaisuutta hajottaa tuo koira, kun se ei vaan keskity esteisiin saalistiltissään. Ipille helppo treeni Piikan ollessa yhtä aikaa kentällä. Piikan kanssa treenattiin frisbeellä ja intoa löytyi, jopa painoi jalassa(!). Pitäisi itse muistaa kävellä lyhyemmillä askelilla ja nopeammin, kun Piika on niin pieni. Lisäksi Piika tutustui pelastuskoirapuolen esteisiin. Tikapuut ilmassa oli aluksi jännää ja piti mennä varovaisesti, mutta kun varmuus kasvoi, myös vauhti kasvoi. Oudot alustat ei pelota ollenkaan. 🙂

Nollaputkesta hyllyputkeen

Viiden peräkkäisen nollaradan oli vuorostaan eilen ihan hyvä palata kahteen hyllytettyyn rataan. Vaikka ajattelin, että uusi päivä ja Ipin nousu kolmosiin oli vain yksi pieni juttu sen kisauralla, niin en kuitenkaan saanut sellaista yleisvaltaista keskittymistä Piikan kanssa radalle menoon. Jo rataantutustumisessa vaan tiesin, ettei kumpikaan eilinen rata ollut ”mun juttu”, liikaa kikkailua putken ja kontaktien erottelulla ja tuntuivat nuo radat mielestäni paljon vaikeammilta kuin tiistain kakkosten radat. Mutta käytiin sitten harjoittelemassa ja oli kivaa!

 

Naavan blogissa on ratapiirrokset radoista, kun kerran Satu ne on piirtänyt jo niin en jaksa itse puuhaan ryhtyä. 😀 Ekalla radalla oli kyllä sujuvaa menoa Piikalta, vasta 14-esteellä rysähti. Olisi pitänyt uskaltaa tehdä persjättö 12-hypyn jälkeen, mutta ohjasin vasemmalta puolelta A:lle ja jouduin pienesti väistämään 13-hyppyä, jolloin Piika ampui keinulle eikä A:lle ja siitä hyl. Suoritettiin rata kuitenkin loppuun. Hieno meno Piipiillä ja puomilla vedätin sitä ihan kunnolla ja ilmeisesti se sielläkin kuitenkin hyvin koski ylösmenoon. Kontaktien kanssa toki saisin olla vähän tarkempana, mutta kun Piika on vähän ällönnyt nyt kontakteilla pysymistä niin lähinnä ne on juostenkustu läpi.

 

Hyppärille osallistuttiin jo ihan kokemuksen vuoksi, koska sieltä meillä se nolla jo onkin. Ratapiirroksena rata ei itseasiassa nyt niin vaikealta näytä, mutta radalla se kyllä sitä oli. Rimat 60:ssä ja pienin välein. Jopa Piika teki töitä ihan kunnolla, vaikkei pitkäloikkainen koira olekaan. Nopeus vaan tuo pientä ekstrajännitystä elämään. Ihme ja kyllä alku meni varsin hyvin mun odotuksiin nähden ja vasta kepeille rysähti. Piika kyllä haki oikean välin, mutta teki ihme piruetin siinä, taipui kuitenkin toiseen väliin ja sitten ei enää taipunut vaan jätti yhden kepin pujottelematta. Tehtiin siis uudestaan ja Piika se vaan hyppi mun päälle sumentaen myös näkökyvyn. Kesti kuitenkin korjauksen hyvin ja päästiin viimeiselle putkelle ennen kuin hyllytettiin väärään päähän putkea. Tämä rata tuntui huonommalta enkä ollut tyytyväinen kuin Piikan asenteeseen. Mutta jatketaan treenausta! 🙂

Kakkoset nähty Ipin kanssa

Melkoinen inkkarikesän alku tämä ensimmäinen lomaviikko. Lämpötila huitelee ulkona ja sisällä kolmessakympissä ja siinä lämpötilassa pitäisi vielä pihahommia tehdä! Eilenkin koko päivä meni kasvihuoneen kimpussa, kun muurasin sinne kivetyksen ja laarit. Illaksi sitten piti lähteä kisaamaan kakkosiin Ipin kanssa ekaa kertaa virallisesti (yksi starttihan meillä on maaliskuulta, kun noustiin kakkosiin ekalla radalla ja piti se pakollinen toinen rata juosta). Suoraan sanottuna ahdisti ihan pirusti, selkä oli ja on ihan paskana tuosta kasvihuoneella raatamisesta.

Ipi on ollut tällä viikolla jotenkin todella energinen, vaikka eilisen nukkuikin pääsääntöisesti pihalla auringossa, mutta on vaan niin kuuma! Ennen ratoja käytin Ipin kunnolla lenkillä ja kävi se uimassakin ihan reippaasti, kun keppiä piti viskellä. Yllättävän hyvin Ipi silti kuunteli radoilla ja olin ehkä itse eniten sen vuoksi järkyttynyt. 😀

IMAG0546

Tuomarina toimi Marja Lahikainen. Ihan uusi tuttavuus mulle, mutta radat olivat kyllä mukavia! Ekalle radalle tein pariinkin kohtaan kaksi suunnitelmaa, mutta lopulta edettiin Ipin kanssa radalla niiden kuvioiden mukaan, mitä ensisijaisesti ajattelinkin. 6-7-8 oli vaikein, mitä etukäteen ajattelin ja kun Ipi yritti mennä putken sijasta puomille, niin piti saattaa sitä vähän liian pitkälle putkelle ja olinkin sitten jo itse melkein keinulle ajautunut ja kuulemma ihan hukassa olleen näköinen. No, jatkettiin kuitenkin oikeaa rataa ja vaikka Ipi yritti A:llekin ampua etuaikaan, niin sain pidettyä sen hanskassa tiukalla käskytyksellä ja taas se meinasi 12-hypyn jälkeen syöksyä puomille. Jostain ne korvat ja hallinta vaan Ipillekin oli tullut, koska koko ajan se totteli käskytystä ja teki, mitä pyysin. Uskomatonta! Saavuttiin maaliin ja äkkiä vilkaisu ajanottolaitteesen: 52,79! Muistelin ihanneajan olleen 53s (kuten olikin) ja oltiinkin ainoa nollan saanut maksi. Joten eka LUVA heti ekalta radalta ykkössijoituksella! 😀

IMAG0547

Hyppyrata oli toisena ja eka hyppy on siis kuvan oikeassa ylälaidassa. Kakkoshypyltä putkeen oli ehkä tämän radan haastavin kohta meille. Ennakoiva valssi ei oikein toiminut, koska sitten olisi pitänyt syöttää melkein pimeään putkeen ja pelasin sitten varman päälle siten, että valssi venyi ja Ipi tuli ihan reilusti rengasta kohden, mutta hyvin luki valssia ja kääntyi putkeen. Seuraavalle putkelle olin suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen ja vasta rataantutustumisen jälkeen aloin miettimään, mitä jos en ehdikään sitten 7-hypylle ennen Ipiä, että pitäiskö tehdä kuitenkin persjättö pituuden jälkeen. Ajattelin sitten, että mennään suunnitelman mukaan ja hyvin ehdin takaaleikata ja vielä ennakoivaan valssiin seiskalle. Ipillä nuo putket selvästi syövät vauhtia, joten itsellä on silloin hyvin aikaa siirtyä. Rataantutustumisessa ajattelenkin ne jo sellaisina välietappeina kuten kontaktitkin. Ennakoiva valssi vielä 11-hypylle ja takaakierto 15-hypylle. Hyvin ehdin, vaikka jännäsin sitäkin. Vedätin Ipiä ihan reippaasti takaakiertoon mennessä ja hyvin se tuli perässä ja suoritti. Renkaalle piti itse siirtyä edestä pois, siitä tuli vähän kökkö, mutta loppu oli vaan pientä hienosäätöä ja päästiin nollalla maaliin. Lauran kanssa katsottiin tuloksia aluksi jotenkin ihan väärin ja luultiin, että olin kolmas eli luva jäisi saamatta, mutta yllätys oli melkoinen kun todettiin katsoneemme tuloksia väärin ja oltiinkin kakkosia heti Miian ja Tytin jälkeen ajalla 38,99/46s! Vähän siistiä, toinen LUVA! 😀 Rata sopi selvästi maleille. 😉

IMAG0548

Kolmas rata oli agirata ja kun katselin radan rakennusta, niin nyt tuntui jo vaikealta. Rankaan ja 16-hypyn paikkaa sentään vaihdettiin, joten sikäli rataan tuli helpotusta. Tokalle hypylle takaakierto ja kolisi Ipin jälkeen sen verran, että ajattelin riman tippuneen, joten kaikki paineet jäi sille esteelle. En olisi tiennyt, miten 4-5 hypyistä selvittäisiin, ellei Aino olisi neuvonut päällejuoksua, kiitos! 🙂 Enkä kyllä tiedä, teinkö ihan Ainon ohjeiden mukaan, mutta kyllä se ainakin toimi. 6-putken päätä jännitin pirusti, mutta hyvin se Ipi sinne upposi. En olisi uskonut! 8-9 vaati vain pienen tönäisyn ja Ipi kävi yhden ratahenkilönkin siinä tarkistamassa, mutta jatkettiin puomille ja tiukka käskytys. Seuraava kinkkinen kohta oli oikeastaan 16-rengas ja 17 oikeaan päähän putkea, mutta sinne se vaan upposi ja maaliin tultiin taas ainoana nollan tehneenä maksina! Ihanneaikaankin päästiin 42,68/50s ja näin ollen saatiin SERT ja siirto kolmosiin! 😀

Enpä kyllä olisi uskonut, että näinkin voi käydä, vaikka radat selvästi sopivat meille. Ipille kisatauko tekee selvästi hyvää ja kun tulin luvanneeksi Jannelle, että se saa Ipistä pk-koiran kesäksi, niin lupauksethan on pidettävä ja Ipi jää taas ansaitulle lomalle agikisoista. 😀 Jatketaan treenaamista ja mitä näiltä kolmelta radalta opin, niin nyt voin jo luottaa oikeasti Ipiin. Kyllä se tekee parhaansa. Tärkeintä olisi nyt saada vauhtia niihin  putkiin ja sitä kautta myös vauhtia koiraan. Näillä ajoilla ei kolmosissa pärjätä. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Itse en ole siellä vielä valmis kisaamaan. 🙂

 

ABDSC_1116_1998