Kysely: Millä koiranne leikkivät?

Viime päivinä olen rotufoorumin keskustelujen ja Skogsterin seminaarin vuoksi pyöritellyt päässäni koirien motivointia. Motivointi, palkkaus, omistajan kehut, omistajan ja koiran suhde, hallinta – kaikki liittyvät toisiinsa ja treenit koostuvat näiden kombinaatiosta. Ja jollakinhan se motivaatio on pakko rakentaa, meillä se on tehty seuraavilla välineillä.

Kaikille koirillemme on niiden omalla ruoalla luotu pohjat tekemiseen, Piikalla ja Kiljulle selvimmin käytettiin ihan niiden omaa ruokaa monta kuukautta. Myöhemmin on sitten mukaan otettu nakit ja muut mahdolliset herkut. Leluihinkin on alettu jo pentuna muodostaa jonkinlaista suhdetta, mutta ihan pentuna ”treenit” tehtiin aina ruoalla. Nykyisin kaikkia muita Kiljua lukuunottamatta palkataan edelleen ruoalla treeneissä ja ne palkkautuvat siitä yhtä hyvin kuin leikistä – paremminkin. Kiljulle ei oikein tuo ruoka maistu treenikentällä, se saa kaiken haluamansa purusta.

Meillä lelujen ja treenikamojen osto jakaantuu yleensä niin, että Janne on hommannut koirille arjessa saatavilla olevia leluja, esim. kongeja, ja minä sitten enemmän treenivälineitä. Pessille aikanaan hommasin paljon vinkuleluja, koska se vaan rakasti ja rakastaa niitä edelleenkin ylikaiken. Ipi on saanut sitten osansa noista Pessin leluista ja sen treeneissä on niitä käytetty myös. Ipillä on myös joitain patukoitakin ollut matkan varrella, mutta vasta Kiljun myötä sen kanssa on opittu leikkimään. Piikalle olen hommannut paljonkin leluja, koska olihan se makeeta, kun vihdoinkin oli koira, joka leikki. (Kimmalla oli omat lelunsa, joita pitkään säilytin, mutta lopulta päädyin heittämään ne pois. Haisivat sen verran pahalle.) Tästäkö johtuen Piika on ollut sitten vähän valikoiva lelujensa suhteen Joka päivä kaikki lelut eivät käy millään ja on tiettyjä liikkeitä esim. tokossa, joista pitää palkata juuri tietyllä lelulla. Vaikeaa, eikö? 😆 Kilju on helpoin, kunhan se on purtavaa, kaikki käy. Eli patukoita Kiljulla käytetään paljon.

Arjessa meillä käytetään paljon kongeja, ja niitä haalitaan jatkuvasti lisää.

Uusimpia hankintoja ovat etualalla oleva sininen vinkukong, joka on Pessin lelu. Pötkylä vetää nakin sisuksiinsa ja vinkuu, kun koira puremalla puristelee nakkia ulos kongista. Ehdottomasti parasta, mitä Pessi voi tietää, ja Pessin jäädessä yksin kotiin muiden treenatessa se saakin aina tämän kongin. Mikään kong ei ole ollut ehdottoman kestävä ja kaikissa näkyy käytön jälkiä. Vaaleanpunainen kong esimerkiksi koki Ipin käsittelyn ja siinä on nykyisin iso reikä pohjassa ja Piika on syönyt siitä kaulan. Vuosien aikana on myös käynyt selväksi, ettei nakkia kannata tunkea taka-alalla olevaan palloon. Seurauksena on hirveä haju ja liejunakki, joka ei lähde edes pesukoneessa pois.

Ipin treenilelut:

Ipin tottistreeneissä käytetään ruuan lisäksi patukkaa ja narupalloa. Vinkupallot on olleet käteviä palkkoja ja huomion herättäjiä agilityssa.

Pessin treenilelut:

Pessin treenit tehtiin tokon avo-luokan aikaan pääsääntöisesti nakilla ja lussupalloilla, joita onkin tullut omistettua aika läjä. Tässä vain murto-osa niistä. Käytön jäljet näkyvät jokaisessa ja mikään noista ei enää vingu. Nykyisin Pessin annetaan silloin tällöin leikkiä noilla valvotusti kotona, niin on silläkin vähän mielenvirkistystä.

Piikan treenilelut

Kuten kuvasta näkyy, Piikalle on tullut käytettyä lelua jos toista. Sininen narulelu, sininen pomppiva vinkupallo ja narupallo ovat tämän hetken suosikkeja. Pentuna Piika opetettiin leikkimään kaninkarvalla ja pehmorääsyjäkin sille on käytetty. Vinkuleluja Piikalle on käytetty jonkin verran, mutta lussupalloista se ei kuitenkaan ole koskaan oppinut pitämään kuten Pessi. Hankalinta Piikan leikittämisessä on sen silmän käyttö, helpointa on sen saalisvietti ja fyysisistä leikeistä pitäminen. Piika on siitä erikoinen bortsuksi, että se pitää koko suun otteesta.

Kiljun treenilelut:

Kilju onkin sitten helpoin. Sille riittää patukka. Etualalla oleva on todettu kestävimmäksi, taka-alalla on murto-osa niistä, jotka Kilju on tässä 1,5 vuoden aikana jollain asteella rikkonut. Narupalloillakin Kiljua on jonkin verran leikitetty. Ja pentuna sen ihan lemppari oli vanha t-paita ja farkun lahkeet. Ja ulkona pitää olla aina jotain suussa, iso halko, jalkapallo ja olipa Kilju purrut ison nyrkin kokoisen reiän myös tokoesteemme lautaan ennen kuin huomasimme sen.

Mutta vaikka koirilla on leluja ja niitä on motivoitu tekemään töitä, niin edelleenkin on epäselvää ainakin Piikalle, tekeekö se hommia minulle vaiko leluille. Malit taitavat sentään tehdä töitä Jannelle. Pessi on tehnyt töitä leluille, mutta välillisesti myös minulle. Onnistuu se huijaaminen niinkin. 😉 Seuraavaksi kysymys kuuluukin, millä teidän koiranne leikkivät, mistä ne motivoituvat?

Julkaistu kategoriassa Ipi, Kilju, Pessi, Piika, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s