Ipsun kanssa oli tänään agitreenit. Vielä pidettiin, ja hallin pakkastilanne näytti -9°. Aste enemmän, niin hallin pakkasraja menee rikki. No, kylmää oli ulkona. Näpit jäätyivät nopeasti, kun käytin kotona käydessä koirat pikalenkillä. Toiseksi meni hermot joka suuntaan sinkoileviin koiriin. Pitäisi kävellä niiden kanssa koko ajan käskyttäen, niin homma toimisi. Janne tosin ottaa vaan kaikki neljä lyhyelle hihnalle ja sitten ne vaan menee. Jopa Piika pysyy sivulla eikä sinkoile sinne tänne. Kai ne tietää, että mä oon kuitenkin helppo lenkki siihen asti, kunnes hermot oikeasti menee. Sitten ei kunniankukko enää laulakaan.
Mutta sinne hallille siis Ipsun kanssa. Alkoi jo olla halli ihan joka kolkastaan jäässä sisältäkin. Tehtiin hyppyrataa ja Ipi oli tiukoissa kurveissa kyljellään muutamaankin otteeseen. Se on siitä ihmeellinen, ettei nuo haittaa vaan vauhti vain kasvaa vastoinkäymisistä. Itselle tuli radalla kiire ja mm. niisto meni ihan penkin alle kesken radan. Mutta kuten aina, nytkin oli vaikeita vain ne kohdat, joissa oikeasti tarvitsi olla hereillä ja osata ne ohjauskuviot. Muuten oli varsin sujuvaa menoa kuitenkin. Virheetöntä rataa ei kyllä saatu tehtyä, mutta vitosella ois selvitty pariinkin otteeseen. 🙂 Tänään nähtiin myös se ihme, että Ipi ei pysynyt lähdössä. Nythän se sitten olikin hyvä oppia, kun lauantaina kisataan. Kiva vaan, kun pakkasta on luvattu yli -30° loppuviikolle.
Agilityjen jälkeen oli vielä belgien kokous, joten kotoporukka joutui odottelemaan sitten vielä illan yksin kotona. Piika on yrittänyt viime päivien aikana murtautua yläkertaan. Hyvin se on pystynyt yläkerran portista paloja syömään. Ainut vaan, että sellaisesta kohdasta, ettei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin että koira roikkuu tyyliin melkein portin päällä ja pistää siitä porttia palasiksi. Joten pakko oli keksiä noillekin jotain tekemistä, kun ulos ei tee kellään mieli pitkäksi aikaa.
Jokaiselle koiralle tänään tekemiseksi tarjottiin sianselkää ja Pessille lammasta, että saivat purkaa tekemisen intoa niiden parissa vajaan tunnin verran. Piika sai vielä harjoitella kurrea ja avon kaukoja lelupalkalla. Ihan kiva leikki syntyy tuosta lelun tuomisesta ja sitä seuraavista tehtävistä. Piika tuntuu oikein odottavan ja palauttaa lelun aina kiitoksella johonkin lähelle. Sitten vielä oltiin nakin etsintää keittiöstä, mikä on Pessin lempileikki pentuajoilta. Harvemmin vain tulee tehtyä enää näin monella koiralla, kun vaatii aina koirattoman huoneen. Piika oli hyvä etsijä ja keskittyi hommaan tavoilleen uskollisena. Kilju tohotti menemään omiaan ja sille oli tärkeää myös käydä välillä mielistelemässä mua ja Pessiä aidan takana. Pessi odotti kärsimättömänä koko pentujen etsimisen ajan piippailen hiljokseen ja kun sen vuoro tuli, keittiö tyhjeni lopuistakin nameista. Sen kyllä huomasi, että Pessi on paljon varovaisempi ottamaan nameja. Jos ne ovat jossain vaikeassa paikassa, Pessi ei ota ikään kuin pelätessään tavaroiden putoamista tms. Junnuja tuollainen ei tuntunut haittaavan ja ne tunkivat rohkeasti itsensä namietsintään. Tuli väsynyttä koiraa ainakin hetkeksi. 🙂
Pipipäät 