Jonnekin nämä päivät vain katoavat. Tiistaina oltiin Ipin kanssa agilityssä. Pitkästä aikaa tuntui, että tämähän jopa taas sujuu! Tokikaan ei päästy koskaan rataa puhtaasti läpi, mutta pienenpieniä onnistumisen tunteita saatiin aikaiseksi ja Ipi jopa totteli ja kuunteli radallakin ohjausta! Sen innoittamana ilmoittauduin Kuopioon viikon päästä ensimmäisiin agikisoihin. Käydään nyt kokeilemassa hommaa kolmen radan verran, että miltä se tuntuisi. Koirahan varmaan lähtee ihan käsistä, mutta jos jotain saisi edes onnistumaan…
Parina iltana olen nyt sitten ollut Anskun apuna KoiraSportilla, joten keskiviikkona koirat jäivät ihan kokonaan Jannen hoidettaviksi. Eilen kävin nopeasti kotona nappaamassa Piikan mukaan. Siitä ja Piikan askareista helpoimmin on huomannut tylsät päivät, kun ulkonakin on ollut niin paljon pakkasta, ettei ole voinut heittää junnuja tarhaan työpäivien ajaksi. Vaikka kyllä Kiljukin tänään oli kunnostautunut ja kotiin tullessa Kiljun eteisessä odotti pumpulipilvi. Voisin jotenkin veikata, että Piika on taas kerran ärsyttänyt Kiljua aidan läpi, Kiljulla mennyt lopulta pata ja se on tapporavistellut paremman kohteen puutteessa tyynyään. Muuten ei kyllä selitä tuota, kun tyyny oli Kiljun rakkauspakkaus. Sitä se on raahaillut pitkin eteistä aina kulloisenkin nukkumispaikkansa mukaan. Piikahan tuhosi oman vastaavan tyynynsä ensimmäisenä yönä. Kiljun tyyny kesti monta kuukautta. Nyt pitää sille etsiä uusi nukkumistyyny.
Piika tosiaan on keksinyt Kiljun ärsyttämisen. Aiemmin Piika aloitti puruluun syömisen vasta, kun Kilju oli jo syönyt omansa. Nyt Piika on alkanut patsastelemaan luu (luuksi käy myös vanhat naudan luut, joita pentujen eteiset on täynnä) suussa suorin jaloin, häntä korkealla kippuralla luutaan Kiljulle esitellen ja tehden luusta Kiljun mielestä kiinnostavan. Sitten Piika esittelee luutaan junnujen portin välistä niin, että Kiljulla menee hermot ja joko mali yrittää tuhota hampaansa porttia tai lähintä esinettä puremalla. Birgitan kanssa vähän tuumailtiinkin, ettei taida vahvahermoisesta malista olla mitään jäljellä jonkin ajan kuluttua, kun tuo bortsu tekee sen hulluksi. 🙄
Mutta tämän vuoksi Piika pääsi sitten eilen mukaan KoiraSporttiin. Aluksi seurailemaan ryhmäuittoa ja sitten vielä uimaan. Piikan mielestä oli kyllä ihan huippua, kun Anskun Zero tuli uimaan yhtä aikaa. Zeron mielipide oli kyllä varmaan hieman eri silmän muljautuksista päätellen, mutta kyllä ne keskenään pystyi hyvin uittamaan. Lopuksi saivat sitten temuta keskenään ja kumpikin oli ihan toistensa lumoissa. Mitä nyt Piika yritti vähän väliä uudestaan uimaan. Tällä kertaa pysähtyi kyllä aina rampille käskystä. Ja missäänhän ei puolen tunnin uiminen tuntunut tälläkään kertaa. Pikkuinen virtapiikki tuo koira. Ja on se kyllä ihan loistava. Kimman lopetuksen jälkeen toivoin seuraavassa koirassa olevan edes vähän sitä, mitä Kimmassa menetettiin. Piika on kyllä lunastanut nämä toiveet täysin. Joskus näemmä kannattaa vaan ostaa sika säkissä. 🙂
Pessi alkaa olla vissiin selkäkivuiltaan paremmassa kunnossa, koska yrittää haastaa Ipiä koko ajan ulkona juoksemaan. Nyt sen kuonossa vaan on levinnyt jo kolmannen viiksikarvan juureen verinen rupi, joka on tosi outoa. Ei esiinny kuin viiksikarvojen juuressa. Pessi onkin saanut pitää nyt kauluria sisällä, että jos se estäisi raapimisen ja iho pääsisi parantumaan. Tuo koira ei kyllä tervettä päivää näekään…
Pipipäät 