Tapahtumarikas viikko selvästi meneillään. Eilen tulin töistä kotiin ja rapsuttelin siinä Piika, kun tajusin, ettei sen iho tuntunut normaalilta. Tutkin tarkemmin ja huomasin sen kaulan olevan täynnä verisiä rupia. Paniikki TUUJANNEÄKKIÄKATTOONMIKÄTÄTÄVAIVAA! ja soitto Birgitalle. Siinä kun asiaa mietittiin ja Piikaa tutkin, selvisi, että näppyjä oli vain kaulassa ja mahan alla. Kaulassa eniten. Ulkoloiset tuli nopeasti mieleen, mutta nyt tunnusti siltä, ettei kyse ollut niistä, koska mitään ei löytynyt karvan joukosta. Iho on mennyt todella nopeasti tuollaiseksi, koska sunnuntaina Piikaa lällytti moni eikä siinä kukaan huomannut mitään erikoista. Muilla koirilla ei ollut eikä edelleenkään ole mitään samanlaisia oireita.
Noissa kuvissa näkyy toisessa kaulan ruvet ja toisessa mahan näppylät. Annoin Piikalle Histecin ja huuhtelin sitä kunnolla vedellä. Tänä aamuna iho ei enää punoittanut, kaulan ruvet olivat kuivahtaneet kunnon ruviksi ja mahan alunen oli siinä jamassa kuin kaula eilen. Iltaa kohden muutokset olivat vielä selvempiä. Oma veikkaukseni on, että Piika reagoisi perjantain pesuun nyt ja sille kokeilemaani shampooseen. Laitoin nimittäin sitä vain noihin kohtiin, joissa näppyjä nyt esiintyy. Voihan kyseessä olla johonkin muuhun aineeseenkin reagointi, mutta tiedä sitten mille… Onneksi nyt näyttäisi kuitenkin olevan menossa ohi tämä reaktio!
Pessi puolestaan oli pari päivää kipulääkkeettä ja sitten annoin taas lääkkeet. Muutos oli melkoinen. Ilman kipulääkettä Pessi tosiaan on sitten kotoa pois vedettävä, kipulääkkeillä käveli tänään hyvin koko lenkin ajan löysin hihnoin, mutta edelläni. Huomasin samalla, että Piika on jossain vaiheessa kasvanut Pessin ohitse. Niinpä säkäkorkeuden perusteella Pessi on meidän pienin koiramme. Hassua. Painaa se silti vielä Piikaa enemmän. Ja karva hämää paljon. Aiemmin en ole edes ajatellut Piikan olevan isompi, mutta nyt ei ollut malit mukana ja Piikakin käveli sitten tekeytymättä pieneksi.
Ipillä oli puolestaan agitreenit. Tehtiin rataa, jossa oli ohjauskuvioista saksalainen, persjättö, kepit väärältä puolelta ja twisteri. Tosi kivan radan Paula oli suunnitellut! Meidän osalta mä vaan kämmin itse radan ohjauskuvioita. Saksalainen oli heti alussa kahdella hypyllä. Ensimmäisellä kerralla se meni tuurilla, sitten aloin ajattelemaan ja piti uusia monesti. Harjoitushypyillä onnistuimme Ipin kanssa myöhemmin kumpaankin suuntaan! Putken oikeaan päähän veto oli tällä kertaa vaikeinta ja siitä keppien ohjaus väärältä puolelta. Onnistuin luomaan Ipille niin paljon painetta, ettei kepit onnistuneet enää millään ja nopeasti omatkin käämit paloivat. Mutta loppu rata menikin ihan jees. Vähän myöhässä olin koko ajan, mutta ohjaamalla takaa onneksi pystyy Ipin kanssa aika paljon pelastamaan, jos se on kuulolla. Ehkä se on nyt se hyvien treenien merkki, että jäi palo tehdä vaan paremmin ja oikeasti osata! 🙂
Pipipäät 